Resistanssi eli vastustus hidastaa aina etenemistämme polullamme, mutta joissakin tilanteissa ”jarruttaminen” on myös hyödyllistä. Kun tunnetaajuutesi on matala ja olet menossa ”väärään suuntaan”, niin pyri silloin jarruttamaan, sillä vain pysähtymisen kautta voit vaihtaa suuntaasi ja kulkea sinne, minne haluat. Jarrutus onnistuu, jos lakkaat kohdistamasta ajatuksiasi ja tunteitasi negatiiviseen, ja joko tyhjennät mielesi ajatuksista kokonaan meditoimalla, tai kohdistat ajatuksesi positiiviseen. Silloin ”negatiivinen tapahtumaketju” pysähtyy ja voit vaihtaa suuntasi positiiviseksi.

Voit myös kuvitella elämäntilanteesi tienä, jossa on joko mutkia, kuoppia ja paljon muita ajoneuvoja – tai tienä, joka on suora, tasainen ja tyhjä, vapaa väylä.

Jos olet korkealla tunnetaajuudella, eli aistit joka hetki korkeamman minäsi ohjauksen, niin voit ajaa ja luovia melko vauhdikkaasti myös epätasaisella, ruuhkaisella ja mutkikkalla tiellä, sillä korkeampi minäsi tarjoaa sinulle jatkuvasti impulsseja, miten sinun tulee missäkin kohdassa ajaa. Resistanssi ei siis ole este, vaan hidaste, ja oma asenteesi eli tunnetaajuutesi määrittää sen, kuinka nopeasti selviydyt perille. Samalla kuitenkin toivot, että tiesi muuttuisi jossakin vaiheessa suoremmaksi ja tasaisemmaksi, jotta voisit ajaa nopeammin, vailla vastuksia. Eli vaikeakulkuisella tiellä ajaessasi luot samalla korkeamman minäsi taajuudelle toiveillasi tasaisemman väylän.

Kun edessäsi on suora, tasainen ja tyhjä väylä -hypoteettisessa esimerkissämme myös ilman nopeusrajoituksia-  niin voit ajaa niin kovaa kuin haluat ilman, että törmäät esteisiin. Tällöin resistanssi eli vastustus on täysin turhaa. Kun resistanssia ei ole, niin myöskään kova vauhti ei tunnu dramaattiselta – aivan kuten istuessasi 1000 km tunnissa liikkuvassa lentokoneessakaan ei vauhti tunnu kovalta, vaikka nopeus koneen liikkuessa maan päällä samaa vauhtia tuntuisi todella dramaattiselta.

Tietoisen luojan tärkein taito on siis se, että osaat tulkita omaa tunnetajuuttasi ja tiedät joka hetki, onko tapahtumaketju negatiivinen vai positiivinen, eli oletko menossa väärään suuntaan vai oikeaan suuntaan – ja onko siis vastustuksesi eli jarruttaminen kussakin tilanteessa tarpeellista, vai haitallista.

Ei ole olemassa elämää ilman vastoinkäymisiä ja negatiivisia tunteita. Ei ole olemassa vastauksia ilman kysymyksiä. Ei ole olemassa valoa ilman varjoa. Ei-toivottu luo aina toivottua. Se, mitä emme halua, laajentaa siis universumia sellaiseksi, kuin millaiseksi sen haluamme. Myös meidän jokaisen ihmisyksilön oma tietoisuus laajenee toiveidemme ja tunteidemme myötä koko ajan. Luomme omaa todellisuuttamme koko ajan. Ja korkein tietoisuutemme -siis korkeamman minämme taajuus- on osa universumin korkeaa tietoisuutta.

Ihminen, joka luo tiedostamattaan, kokee negatiiviset tunteet eli pyytämisen ja kysymisen taajuuden epämiellyttävänä. Tällainen ihminen kokee, että kaikki ei-toivottu, mitä hänelle elämässä tapahtuu, on ainakin osittain täysin sattumanvaraista ja ”epäoikeudenmukaista”. Tai hän saattaa syyttää vastoinkäymisistään muita ihmisiä tai ”karua kohtaloa” –  tai jonkinlaista ulkopuolista, yliluonnollista voimaa, kuten ”jumalaa” tai ”paholaista”, ”pahoja henkiä”. Tällainen ihminen ei useinkaan osaa arvostaa negatiivisia tunteita ja tapahtumia, eikä siis näe niiden positiivista kääntöpuolta – ja sitä, että ei-toivottu on siis toivotun synnyttäjänä välttämätön kaikelle elämälle universumissa, joka laajenee jatkuvasti.

Ihmiskunta on kuitenkin aina ollut jossain määrin tietoinen vetovoiman laista ja ihmisen roolista korkeampana olentona, jolla on oma rajaton luomisvoimansa. Kaikkien kansojen kansanperinteessä on monia sanontoja, jotka kertovat tästä ”ikuisesta viisaudesta”, ja myös vastoinkäymisten arvokkuudesta luomistyössämme: ”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, sanotaan. ”Myrskyn jälkeen tulee aina pouta”.

Mestarillinen tietoinen luoja tiedostaa myös matalissa  tunnetaajuuksissa ollessaan koko ajan, mistä hänen matala mielialansa johtuu, mikä merkitys negatiivisella tunteella on positiivisen ”vastapoolin” synnyttäjänä eli tienviittana, miten vetovoiman laki  vetää matalassa taajuudessa olevan luokse  lisää matalien taajuuksien kokemuksia ja matalalla taajuudella olevia muita ihmisiä – JA hän tietää myös,  miten negatiivisten tunteiden vallasta pääsee pois: Keskittämällä ajatukset mihin tahansa positiiviseen, siis fokusta muuttamalla. Mestarillisena tietoisena luojana hallitset siis koko ajan luomistyötäsi, eli kykenet katsomaan myös ajoittain matalassa tunnetaajuudessa olevaa minääsi ”korkeamman minäsi silmin”.

Mestarillisena tietoisena luojana voit siis vilpittömästi ”nauraa vastoinkäymisille”, sillä tiedät, että mitä tahansa elämässä koetkin, niin olet aina polullasi -myös silloin, kun on täysin pimeää- sillä et ole koskaan hetkeäkään yksin, korkeampi minäsi on aina oppaanasi. Eikä korkeampi minäsi  -puhdas rakkauden energia- KOSKAAN tuomitse sinua, vaan rakastaa ja arvostaa sinua täysin ilman mitään ehtoja.

Mestarillisena luojana toiveesi ja unelmasi toteutuvat myös nopeammin, koska et melo toiveidesi virrassa koskaan vastavirtaan, vaan ymmärrät päästää irti ja antaa virran viedä myös silloin, kun koet negatiivisia tunteita. Luotat siis täysin universumin viisauteen ja tunnuslauseesi on tilanteessa kuin tilanteessa: Kaikki järjestyy aina. Tästä seuraa pelkkää hyvää.  Meillä ei ole koskaan mitään pelättävää, sillä elämä kantaa – aina.