Pettymykset ja kontrasti kuuluvat elämään -ilman varjoa ei ole valoa- mutta elämästä tulee paljon helpompaa ja hauskempaa, jos tiedostat mistä taajuudesta käsin toimit. Ja mitä siitä seuraa.

Epätoivoinen toive – mieti tätä sanaparia. Toinen kumoaa toisen. Moni toivoo ja rukoilee parannusta elämäänsä masentuneena ja ahdistuneena. Matalassa taajuudessa esitetty toive tai rukous vetää puoleensa vain lisää samanlaista. Ja kun toive ei toteudu moni katkeroituu ja samalla estää universumia toteuttamasta toiveita jatkossakin. Vetovoiman laki on kuin painovoima, sitä ei voi kumota. Ja ilman vetovoiman lakia ei luomista tapahtuisi: Se mitä emme halua synnyttää toiveen siitä mitä haluamme. 

Ja haluamme asioita elämässämme vain yhdestä syystä: Jotta olisimme onnellisia. Avain onnellisuuteen ja tietoieen luomiseen on, että kohotamme värähtelyämme niin, että tunnemme onnellisuutta jo ennen kuin toiveemmeon manifestoitunut. Sillä samanlainen vetää puoleensa samanlaista. Onnelliseksi ei siis koskaan voi tulla, onnellinen voi vain olla.

Jos katkeroitunut rukoilija tai toivoja vihastuu on valoa jo näkyvissä. Viha on korkeampaa taajuutta kuin masennus. Sosiaalisesti viha on vähemmän arvostettu tunne kuin masennus, sillä masentunutta ihmistä on muiden ihmisten helpompi hallita. Vihaisella ihmisellä taason jo käytössään omaa voimaa. Vihasta on jo tie turhautumiseen, joka värähtelee vihaa korkeammalla. Ja sen jälkeen toiveikkuuteen, uskoon ja lopulta tietoon. Tieto on ylintä värähtelyä ja silloin manifestaatio tapahtuu.

Moni uskonnollinen ihminen saa kyllä ”vastauksen” rukoukseensa ja toive toteutuu, mikäli hän luovuttaa,päästää irti masennuksesta ja ahdistuksesta ja turvautuu pelkkään uskoon. Puhdas usko nostaa värähtelyä. ”Älkää huolehtiko huomisesta päivästä, huominen pitää huolen itsestään.” Tämä on se lainalaisuus joka yli päätään ylläpitää uskontoja, saa ihmiset turvautumaan oletettuihin ”jumaliin”. Monet uskovat ihmiset manifestoivat ikään kuin vahingossa. Mikään ulkopuolinen jumala ei kuitenkaan toteuta uskovien toiveita ”armosta” vaan he luovat vastaukset rukouksiinsa itse. Kunnian ja kiitoksen saavat kuitenkin uskontojen jumalat, koska oletus jumalasta on ollut olemassa jo ennen manifestaatiota.

Vaikka ihminen manifestoi vahingossa on lopputulos tietysti sama. Mutta niin kauan, kun rukoilija ja toivoja ei tunne universumin lakia hän elää elämäänsä yrityksen ja erehdyksen kautta, oletetun jumalansa ”armoilla” (kirjaimellisesti) ja elämän polku on epätasainen ja arvaamaton. Siksi tietoisen luomisen harjoittelu on niin arvokasta: Ihminen oppii kontrolloimaan omaa luomistaan, huomaa värähtelyn vaikutukset elämän kaikkiin tapahtumiin ja kykenee itse tekemään omasta elämäänsä juuri sellaisen kuin haluaa.

Elämän tarkoitus ei ole draama ja kärsimys, me emme ole syntyneet tänne pelätäksemme joka hetki tulevaa ja tuntematonta: Sairauksia, kuolemaa, onnettomuuksia, huonoa onnea. Me olemme syntyneet tänne luomaan itse oman todellisuutemme. Ja ennen kaikkea me olemme syntyneet tänne nauttimaan fyysisestä elämästä ja sen rikkaudesta. Elämän tarkoitus on ilo ja täyttymys, ikuisesti.

Vältä myös puhumista ja kirjoittamista ollessasi matalassa taajuudessa. Matalassa taajuudessa välitetty viesti vetää puoleensa vastaanottajia, jotka ovat samalla matalalla taajuudella. Siksi negatiivinen puhuminen ja kirjoittaminen saa aikaan vain lisää negatiivisuutta: se mitä ilmennät vetää puoleensa samanlaista. Ja kaikki mitä vastustat vetää puoleensa sitä mitä vastustat. Tuhlaat siis elämääsi olemalla negatiivinen ja arvosteleva. Jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas sielu: Arvosta jokaista ihmistä sellaisena kuin mitä hänen korkein minänsä on. Silloin sinuakin arvostetaan, vedät puoleesi arvostusta, et arvostelua.

Jos sinulla on sellainen tunne, että et ole päässyt pitkään aikaan ”elämässä eteenpäin” tai että sinulla on hyvin pitkään ollut joku ongelma, johon olet etsinyt ratkaisua, niin kyse ei ole siitä, että joku ulkopuolinen voima tai karma tai ”jumalan suunnitelma” estää sinua iloitsemasta elämästä ja olemasta inspiroitunut. Elämä ei ole päätepiste vaan jännittävä matka, ja kaikella on aikansa -et haluaisi syödä kaikkia elämäsi aterioitakaan samana päivänä-, mutta jos olet ollut pitkään alemmalla taajuudella ja tottunut matalaan värähtelyyn et välttämättä edes huomaa, että olet alhaalla – taajuudella jossa et salli itse luomiesi toiveiden ja unelmien  manifestoitua.

Mikään ei nimittäin universumissa pysy koskaan samana, energia liikkuu koko ajan. Siis myös luominen tapahtuu koko ajan. Se, että tilanteesi ei muutu johtuu siis siitä, että luot matalasta taajuuudestasi käsin koko ajan samaa, paikalleen jämähtänyttä todellisuutta. Luot siis koko ajan uutta – mutta samalla vanhaa.

Mutta voit milloin tahansa nostaa värähtelyäsi ja sallia unelmiesi toteutua myös tässä todellisuudessa. Korkeammalla tajuudella eli Lähteessä, siellä missä korkeampi minäsi koko ajan on unelmasi ovat nimittäin olleet totta siitä hetkestä, kun toiveesi esitit. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin, se on kuin auton navigaattori, joka ei koskaan kysy: missä olit eilen ja miksi? Korkeampi minäsi ohjaa sinua aina eteenpäin ja ylöspäin. Korkeampi minäsi ei myöskään koskaan laskeudu alemmalle taajuudelle. Kun harjoittelet taajuuden nostoa pystyt pitämään värähtelysi korkealla ja indikattori (edellisissä postauksissa mainittu ”sielun kipu”) toimii taas kuten on tarkoitettu. Siksi värähtelyn lasku eli negatiiviset tunteet aiheuttavat voimakkaampaa kipua rinnassasi jos olet harjoitellut taajuuden nostoa ja olet enimmäkseen iloinen ja huoleton. Et ole enää turtunut, tottunut laskeutumaan korkeamman minäsi tasolta ja se tuntuu fyysisenä kipuna.

Negatiiviset tunteet eli alempaan värähtelytaajuuteen laskeutuminen ovat siis tärkeä osa elämää ja luomisprosessia: Jos ei olisi varjoa ei olisi valoakaan. Kun koemme negatiivisen tunteen esitämme voimakkaan toiveen: en halua tätä. Asioilla on aina kaksi ääripäätä: Haluttu ja ei haluttu. Kun tiedämme mitä emme halua tiedämme mitä haluamme. Ja sen manifestoimme kun olemme yhtä korkeamman minämme kanssa, iloisina ja huolettomina.

Kontrastia ja negatiivisia tunteita tulee elämässämme aina olemaan, koska luominen ei siis voi tapahtua ilman niitä. Mutta vastoinkäymiset ovat suuri lahja: vain niiden avulla voimme kertoa universumille, mitä todella elämältä haluamme.

Niin kuin on rakkaus ilman ehtoja, niin on myös todellisuus joka on Lähteessä, mutta joka ei vielä ole manifestoitunut. Manifestoit toiveesi olemalla samalla taajuudella kuin toiveesi. Jos siis elämässäsi on murheita, älä keskity puutteeseen ja ongelmiin, siihen mitä sinulla ei näytä olevan (se mikä on jo luotu ja manifestoitu on eilistä, nykyhetkeä on se joka on totta korkeammalla tasolla ja jonka tulet sallimaan itsellesi), vaan  unohda hetkeksi tietoisesti maalliset murheet ja keskity universumin runsauteen ja rikkauteen. Arvostamalla sitä mitä sinulla on juuri nyt kohoat toiveidesi taajuuteen – ja manifestoit sen minkä olet toiveillasi luonut.