Tietoisen luomisen avain on intuitiivinen tieto, jota saat omalta korkeammalta minältäsi. Korkeampi minäsi ohjaus on siis aina saatavilla. On vain opeteltava kuulemaan, kuuntelemaan ohjausta, erotettava oma ajatus ja vastaanotettu ohjaus. Korkeampi minäsi pyrkii aina ohjaamaan sinua optimaaliselle polulle, reitille, jolla on mahdollisimman vähän vastuststa, mutta joka johtaa sinne mihin olet pyrkimässä.

Korkeampi minäsi ei koskaan ”laskeudu” alemmille taajuuksille vaan pysyy aina ikään kuin majakkana korkessa värähtelyssä, näyttäen sinulle valoa ja navigointiohjeita matkallasi. Negatiivisia tunteita tunnet silloin, kun fyysistä elämää elävä minäsi on erossa korkeammasta minästäsi, etkä kuule ohjausta, intuitiota. Negatiivinen tunne on siis tärkeä kompassi, joka ohjaa sinua oikeaan suuntaan. Erilaisia taajuuksia voi verrata radiokanaviin: Jos kuuntelet yhtä kanavaa et kuule, mitä ohjelmaa toisella kanavalla samaan aikaan lähetetään. Toisen kanavan ohjelmakin on siis olemassa vaikka et sitä kuule. Samalla tavalla korkealla taajuudella, Lähteessä, olevat asiat joita toivot elämääsi ovat olemassa, et vain ole oikealla taajuudella havaitaksesi niitä. Samoin: koira haistaa koko ajan hajuja joita sinä et haista. Silti nämä hajut ovat olemassa koiralle.

Se mitä haluamme ja mitä emme halua on luonut meille korkeampaan taajuuteen ikään kuin virtuaalitodellisuuden, jota korkeampi minämme elää koko ajan todeksi, valmiina luovuttamaan haluamamme asiat meille manifestaatioina. Tämä todellisuus ei siis todellisuudessa ole ”virtuaalinen” vaan se on totta. Fyysisessä elämässämme joka hetki kokemastamme todellisuudesta sen sijaan voimme puhua virtuaalisena, sillä se on jotakin mikä jo oli. Ja koska energia on liikkeessä koko ajan, niin joko luomme uudelleen tilanteet ja asiat joita meillä on – tai luomme uutta, luomme muutoksia elämäämme.

Universumissa on valtavat määrän ”dataa”, eli universumi on kuin suunnattoman suuri ja tehokas supertietokone. Siksi jos toivomme jotain tai meillä on joku ongelma, niin universumi tarjoaa meille välittömästi satoja, jopa tuhansia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaamme tai toiveeseemme. Se mitä manifestoimme riippuu siitä, mitä itse sallimme. Emme kykene ihmisaivoillamme tätä nerokasta, suunnatonta tietokantaa käsittämään, siksi ratkaisut ongelmiimme ovat usein hyvin yllättäviä. Ja usein paljon yksinkertaisempia kuin mitä olisimme itse ikinä kyenneet keksimään.

Jos pelot ja huolet ja muut matalamman värähtelyn tunteet luovat mieleemme ns. ajatushälyä, emme voi kuulla korkeamman minämme  intuitiivisia ohjeita. Siksi on hyvä säännölisesti tyhjentää mieli ajatuksista. Tämä onnistuu parhaiten meditoimalla eli mietiskelemällä, keskittymällä johonkin asiaan (esim. kellon tikitykseen) niin intensiivisesti vähintään 15 minuutin ajan, että tietoinen ajattelu keskeytyy. Mietiskely onnistuu usein parhaiten aamulla, kun mieli on rauhallinen eivätkä aivot ole vielä vastaanottaneet uutta informaatiota ympäröivästä maailmasta. Ja  arkielämän huolet eivät ole yhtä aktiivisesti mielessä kuin edellisenä iltana.

Vetovoiman laki nimittäin lisää päivän aikana negatiivisia tunteita ja asioita, mikäli olet jo aamulla matalassa värähtelyssä ja huolestunut. Syntyy siis eräänlainen negatiivinen noidankehä: Olet huolissasi, mieleesi tulee lisää huolia, huolestuneena vedät puoleesi tapahtumia jotka aiheuttavat lisää negatiivisia tunteita jne.

Mutta jos aloitat päiväsi ”puhtaalta pöydältä” eli tyhjentämällä mielesi ajatuksista, niin värähtelytasosi nousee automaattisesti. Korkeampi taajuus on siis kuin korkki, joka nousee pintaan ellet paina sitä alas negatiivisilla tunteilla, joita luovat negatiiviset ajatukset ja sanat. Ja kun värähtelysi on noussut saat korkeammalta minältäsi intuitiivista tietoa eli ohjausta. Ohjaus taas johtaa positiivisiin kokemuksiin, jotka auttavat sinua ylläpitämään korkeaa taajuuttasi. Korkeammassa taajuudessa taas sallit toiveidesi täyttyä eli manifestoitua, ja innostus ja tyytyväisyys manifestaatioista ylläpitävät korkeaa värähtelyäsi. On siis syntynyt positiivinen ”noidankehä”. Ilman ponnistelua ja liikaa yrittämistä, kuin itsestään.

Olet ehkä joskus tavannut ihmisiä, joilla kaikki asiat tuntuvat onnistuvan. Nämä ihmiset ovat oivaltaneet -joko tiedostaen tai tiedostamatta- positiivisen ajattelun valtavan voiman. He ovat uskoneet unelmiinsa, vaikka vastoinkäymiset ovat ”hienosäätäneet” heidänkin kulkemaansa reittiä elämässä, kuten meidän kaikkien.

Ja olet myös tavannut ihmisiä joilla on uskomattoman paljon epäonnea. Ja jotka puhuvat paljon epäonnistumisistaan. Näilläkin ihmisillä on kuitenkin toivoa, sillä joka kerta kun he ovat olleet peloissaan, huolissaan tai ahdistuneita he ovat lähettäneet voimakkaan signaalin universumille: ”En halua tätä, haluan jotakin muuta”. Ja mitä enemmän he ovat toivoneet, sitä voimakkaammaksi on muuttunut manifestoitumattomien toiveiden virta, paine sallia toiveiden toteutua on kasvanut valtavaksi. Ja siksi tällaisen ihmisen ei tarvitse kuin lyhyeksi hetkeksi kohottaa värähtelyään ja manifestaatiot alkavat tapahtua. 

Ajattele siis aina positiivisesti, suhtaudu myös negatiivisiin kokemuksiisi ja ajatuksiisi voimavarana, jota ilman toiveet eivät edes voisi toteutua: Meillä on aina oltava kokemus varjosta jotta näkisimme valon.

Jos lintu laulaa metsässä eikä kukaan meistä kuule tuota laulua, ei linnunlaulua ole meille olemassa. Kaikki on olemassa vain meidän havaintojemme kautta. Se fyysinen todellisuus jota kutsumme ”oikeaksi” todellisuudeksi on eilispäivää, sitä mikä ”oli”. Havaitsemme sen koska uskomme, että se on olemassa. Se mitä toivomme ja josta unelmoimme on olemassa tässä ja nyt, korkeammalla taajuudella. Jos uskomme unelmiimme sallimme niiden manifestoitua myös fyysiseksi kokemukseksi.

Jokaisella maan päällä elävällä olennolla on kuitenkin vain oma, yksilöllinen havaintonsa maailmasta. Kuvittelemme, että kaikki näkevät mailman samanlaisena, mutta tämäkin on vain illuusio. Fyysinen maailma on olemassa, koska riittävän moni uskoo siihen. Aistiemme kautta havaitsemamme asiat ovat olemassa vain, jos toimimme niiden vastaanottajina: Ääni on värähtelyä, se mitä näemme on värähtelyä, se mitä tuntoaistillamme tunnemme on värähtelyä.

Jos monet ihmiset havaitsisivat olentoja toisilta taajuuksilta, niin ne muuttuisivat todellisuudeksi monille muillekin, koska usko niiden olemassaoloon vahvistuisi. Se mihin keskitymme ja joka resonoi värähtelymme kanssa manifestoituu. Jos jossain rakennuksessa kerrotaan olevan kummituksia, edesmenneiden henkilöiden henkiä, jotka kenties ääntelevät ja joita voi silmin havaita -ja kokijat kertovat kokemuksistaan riittävän monille- niin yhä useammat ihmiset havaitsevat nämä olennot. Tällöin kummitukset manifestoituvat useammin ja useammille samassa paikassa. Me voimme kokea kummittelua yhtä hyvin upouudessa kerrostaloyksiössä kuin vanhassa kartanossa. Mutta uskomuksemme siihen, että kartanossa todennäköisemmin kummittelee aiheuttaa sen, että havaitsemme kummituksia kartanossa, mutta emme modernissa yksiössä. Jos siis ei halua nähdä kummituksia tai muita olentoja toisilta taajuuksilta, niin ajatuksiin niistä ei kannata kiinnittää mitään huomiota. Se, mihin keskitymme ja mitä toivomme manifestoituu – samoin myös pelkomme kohteet manifestoituvat.

Kaikki ajatukset mitä olemme koskaan ajatelleet, kaikki sanat joita olemme sanoneet ovat ikuisesti olemassa. Myös kaikki olennot, joita olemme koskaan pelänneet ovat olemassa ja aktivoituvat uudelleen, jos pelkäämme niitä. Siksi sellaiset ihmiset, jotka ovat uskonnollisen kasvatuksen seurauksena oppineet uskomaan pahoihin henkiin ja vaikkapa paholaiseen (pahaan hyvän  vastustajana) usein myös havitsevat pahaa. Se mitä pelkäämme manifestoituu ja vetää puoleensa lisää matalassa taajuudessa värähtelevää, pelottavaa. Myös jumalolennot ovat manifestaatioita. Uskonnollisen kasvatuksen mukaan määräytyy myös se, millaisena koemme oletetun jumalhahmon: Hyvänä vai tuomitsevana, lempeänä vai ankarana. Samoin taruhahmoja on olemassa, koska riittävän moni uskoo niihin: Voit havaita yksisarvisen tai enkelin, tontun tai menninkäisen, jos uskot että ne ovat olemassa.

Moni ihminen, joka on pääosin matalalla taajuudella ja uskoo vain fyysisen todellisuuden olevan totta pitää kanssaihmistensä intuitiivisia kokemuksia ja aistimuksia epätotena, mielen luomana harhana. Tällainenkaan ihminen ei kuitenkaan epäile sitä, etteikö koira voisi aistia monia sellaisia asioita, joita ihminen ei aisti. Eläimet yli päätään kokevat maailman aivan eri tavalla kuin ihminen. Tätä pidetään biologisena totuutena, luonnonilmiönä, johon on helppo uskoa. Samalla unohdetaan, että myös ihminen kuuluu eläinkuntaan. Myös ihmisellä toimivat vaistot. Useimmilla nykyihmisillä vain ajatustoiminta dominoi havaintoja: Vaikka värähtelisimme korkeammalla taajuudella, emme välttämättä rekisteröi intuitiivisia viestejä korkeammalta minältämme vaan annamme ajattelumme -pelkojen ja huolten- laskea värähtelyämme. Intuitiosta puhuminen voi olla myös sosiaalisesti leimaavaa, eli siihen liittyy pelko naurunalaiseksi joutumisesta. Ja pelko taas laskee taajuutta, jolloin intuition kokemisen mahdollisuus vähenee, eli epäuskon prosessi on itseään toteuttava. Sosiaalisten pelkojen vuoksi myös moni ihminen, joka on kaikesta huolimatta yhteydessä korkeimpaan minäänsä ei kerro asiasta muille.

Niissä ihmisyhteisöissä, joissa ihminen on vielä vahvemmin sidoksissa luontoon intuitiivisen tiedon hyödyntäminen on paljon yleisempää – ja myös sosiaalisesti hyväksyttyä. Esim. alkuasukasheimot kohottavat edelleen värähtelyään tanssimalla ja sairauksia parannetaan rituaalein, jotka auttavat ihmistä itse kohottamaan sairauden laskemaa taajuutta. Joissakin heimoissa manifestoidaan myös tietoisella unennäöllä: Se mistä uneksitaan tulee todeksi. Aivan samoin myös päiväunelmamme voivat manifesoitua. Meidän tarvitsee vain uskoa niiihin.

Eläimiä on monissa kulttuureissa palvottu ”jumalina” ja värähtelyltään ne pysyvätkin yleensä vakaasti korkeammalla taajuudella, aivan kuten kasvitkin. Ihmisen seurassa kuitenkin eläinkin voi laskeutua alemmalle taajuudelle, kokea surua ja masennusta. Eläimet ja luonto ovat tärkeitä kanssaluojiamme maapallolla, koska ne korkeammalla värähtelyllään huolehtivat luomakunnan balansoimisesta. Ihminen on luomisen kannalta tärkeä olento, koska kontrastilla ihminen luo voimallisesti. Mutta ilman eläimiä ja kasveja elämä maapallolla ei säilyisi harmonisena.

Muista myös aina, että tunteet määrittävät taajuutesi, matalan tai korkean. Vaikka esim. toiveiden kirjoittaminen paperille on voimakas manifestaatiometodi, niin pelkillä sanoilla ei voi koskaan manifestoida, tuntemalla iloa ja luottamusta sallit sen mitä toivot.