Todellinen rohkeus on rohkeutta olla uhrautumatta muiden ihmisten puolesta, ja olla tuntematta empatiaa ja sääliä – olla siis pelkäämättä toisten ihmisten, ja heidän ehdollisen rakkautensa  menettämistä.  Suurin osa ihmiskunnasta estää kuitenkin omat unelmansa, tuntemalla empatiaa. Empatia on kuitenkin negatiivinen tunnetila, joka tuntuu usein olevan eduksi sosiaalisissa suhteissamme, mutta totuus on, että empatia estää omat, todelliset unelmamme. Ja empatia estää myös parisuhteessa elävien yhteiset unelmat.

Empatia on siis matala tunnetila, puhdas myötätunto korkea. Jos olet empaattinen toista ihmistä kohtaan, niin sinä ikään kuin loukkaat häntä ajattelemalla, että hän ei  itse kykene luomaan itselleen toiveidensa elämää, vaan tarvitsee siihen apua sinulta.

Meidän ei  tarvitse koskaan luopua mistään sellaisesta, mitä todella rakastamme, saavuttaaksemme unelmiamme.

Jos siis elät parisuhteessa, ja sinulla ja kumppanillasi näyttää olevan yhteensopimattomia unelmia, niin et koskaan tule tuntemaan onnellisuutta, jos tunnet sääliä kumppaniasi kohtaan, ja teet jatkuvasti kompromisseja, jotka tuntuvat sinusta itsestäsi ”menetyksiltä”. Ja jos nyt luet tätä negatiivisessa tunnetilassa, niin protestoit: ”Eikö meidän siis tule ottaa lainkaan huomioon toinen toisiamme? Pitääkö meidän olla itsekkäitä narsisteja, ollaksemme onnellisia?”

Huomaa, että tuo kysymyksesi on siis negatiivisen tunnetilan inspiroima. Jos olet korkeassa tunnetilassa, niin et pidä omanarvontunnetta, ja omiin unelmiin uskomista ”narsismina”, vaan ymmärrät, että ehdoton rakkaus mahdollistaa kaikkien ihmisten kaikkien unelmien toteutumisen,vaikka ne olisivatkin näennäisesti ristiriidassa keskenään. Eli omien, todellisten toiveidemme olemus, ja kumppanimme todellisten toiveiden olemus yhdistyvät, ihmeellisellä tavalla. Ehdoton rakkaus siis ratkaisee kaikki ongelmat, aina.

Eli jos todella haluat olla onnellinen, ja rakastat myös puolisoasi täysin ehdoitta, ja haluat myös hänen olevan onnellinen, niin keskityt tärkeimpään ihmissuhteeseesi, eli suhteeseen oman, korkeamman minäsi kanssa. Eli pyrit pysymään korkeassa tunnetilassa silloinkin, kun kanssaihmisesi on negatiivisessa tunnetilassa. Hän nimittäin ei ole negatiivisessa tunnetilassa siksi, että hän inhoaisi ja vihaisi sinua, vaan todellinen syy hänen pahaan oloonsa on PELKÄSTÄÄN se, että hän on itse erossa omasta, korkeammasta minästään. Sinulla, sinun persoonallasi, ja sinun käytökselläsi, ei ole mitään tekemistä hänen negatiivisen tunnetilansa kanssa.

Luomme aina täysin vapaasti itse oman todellisuutemme. Eli kaikki olosuhteet – ja myös muut ihmiset ympärillämme ”olosuhteina”- ovat aina vain tekosyy sille, että olemme itse negatiivisessa tunnetilassa, jolloin koemme negatiivisia kokemuksia, ja estämme positiiviset.

Ja tämä johtuu siitä, että erillisyytemme muista ihmisistä on pelkästään näköharha. Jos kumppanisi on matalammassa tunnetilassa, kuin sinä, niin hän intuitiivisesti tietää, että hänenkin tulisi olla sinun laillasi korkeassa tunnetilassa, mutta koska hän ei tietoisesti tiedosta tätä, niin hän syyttääkin sinua.

Älä myöskään koskaan SAARNAA negatiivisessa tunnetilassa olevalle ihmiselle, kuinka hänen tulisi olla ”iloisempi ja positiivisempi”, sillä sanasi vain korostavat tuolle negatiivisesti tuntevalle sitä tosiasiaa, että hän ei todellakaan OLE juuri nyt positiivinen. Sanat eivät koskaan opeta ketään, vain kokemus. Eli voit tuollaisessa tilanteessa keskittyä vain myötätunnon kokemiseen, eli huolehtia siitä, että pysyt itse korkeassa tunnetilassa. Tarvittaessa voit ”sulkea korvasi” negatiivisen ihmisen puheelta, kunhan et tee sitä mielenosoituksellisesti, esimerkiksi poistumalla näyttävästi ja närkästyneenä paikalta, sillä silloin omakin tunnetilasi on matala, ja teatraalinen, ja tuota toista ihmistä halveksiva eleesi, heittää vain ”bensaa liekkeihin”, eli riita yltyy!

Todella vaikeissa ihmissuhdetilanteissa (jos tunnet vaikkapa itse voimakasta syyllisyyttä, jolloin toinen ihminen syyttää sinua rajusti)  tehokas keino ”sammuttaa riita” on ottaa paperi ja kynä, ja keskittyä kirjoittamaan positiivisia asioita vihaisesta kanssaihmisestäsi. Mutta tämä menetelmä vaatii jonkin verran harjoittelua, koska tuon arvostuksen tunteen tulee olla täysin aito, muuten kyse ei siis ole aidosta korkeassa tunnetilassa pysymisestä, vaan arvostamisen teeskentelystä. Jos kykenet meditoimaan vaikeissa tilanteissa, niin myös meditaatio kohottaa tunnetilaasi automaattisesti. Monet pienet lapsethan osaavat luonnostaan tuon ”poistumisen mielikuvitusmaailmaan”, jos he kokevat vaikkapa paljon riitelyä perheessä. Eli pienillä lapsilla on vielä tieto siitä, että tunne-elämämme luoma todellisuus on vain havainto, eli aistiharha, josta voi myös milloin tahansa poistua, jos tuo ns. todellisuus  tuntuu epämiellyttävältä.

Luot joka tapauksessa jokaisesta negatiivisessa tunnetilassa olevasta läheisestäsi aina  välittömästi ”paremman version”, havaitessasi heidän negatiivisuutensa, ja kun sitten olet taas korkeassa tunnetilassa, niin voit vastaanottaa tuon ”toiveidesi version” elämääsi. Tästä syystä moni parisuhde on jatkuvaa, väkevän rakkauden ja syvän vihan aallokkoa, mutta muista, että näin ei suinkaan tarvitse jatkua ikuisesti. Sillä kukaan ihminen ei koskaan riitele yksin, ja köydenvetoon tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä. Eli jos haluat itsellesi harmonisen parisuhteen, niin harjoittele itse tunteidesi hallintaa – ei siis toisen ihmisen SIETÄMISTÄ, vaan ehdotonta rakkautta – jolloin myös kumppanisi negatiiviset tunnetilat vähenevät, vetovoiman lain vaikutuksesta. Ja jos taas hän ei halua luopua vihastaan ja katkeruudestaan, niin tulet löytämään itsesi kanssa samalla, korkealla tunnetaajuudella viihtyvän uuden kumppanin. Sillä samanlainen vetää universumissa aina puoleensa samanlaista.

Ehdottomasti rakastava voi siis ainoastaan voittaa elämässä, ei koskaan hävitä.

Elämämme ainoa tarkoitus on ilo.

Kaikkien maailman uskontojen alkuperäinen, profeettojen kanavoima oppi, on kertonut vetovoiman laista, ja ohjannut ihmiskuntaa käyttämään oman mielensä rajatonta voimaa. Mutta uskonnot ovat aina olleet myös maallisen vallan välineitä, ja siksi kaikkien uskontojen piirissä on aina toiminut myös ihmisiä, jotka ovat halunneet hallita muita ihmisiä, ja siksi esimerkiksi Jeesuksen oppi muutettiin jo ajanlaskumme alkuvuosisatoina käytännössä aivan toiseksi. Eli Jeesuksesta itsestään, eli profeetasta,  tehtiin ”jumala”, joka on tuon opin mukaan meidän muiden ihmisten yläpuolella, ja ”ainoa pelastaja”.

Jokainen meistä voi kuitenkin ”pelastaa, tai tuhota”,  itse itsensä.

Kun oppi muutettiin ”kuolemalla lunastamisen, ja syntien sovittamisen opiksi”, niin ehdottoman rakkauden sanomasta tuli pelkkää sanahelinää sellaisille uskoville, jotka kokivat syyllisyyttä ”messiaan kuolemasta”, ja jotka uskoivat ”elohimin” olevan ihmisen yläpuolella oleva korkeampi olento, eikä siis ihminen ja luomakunta itse. Ja nämä samat ihmiset uskoivat myös ”persoonalliseen pahaan” ja ”helvettiin”, ja siksi kristinuskosta tuli useimmille sen kannattajille pelkoon ja nöyryyteen kehottava uskonto. Eli uskonnolliset vallanpitäjät ovat pelänneet itse, ja siksi he ovat kuvitelleet ”pelastavansa” ihmiskunnan, opettamalla uskoville nöyryyttä ja ”jumalanpelkoa”.

Jeesuksen alkuperäinen oppi on edelleen luettavissa Egyptistä v. 1945 löytyneestä Tuomaan evankeliumista, tosin tämänkin evankeliumin käännöksissä puhutaan edelleen ”jumalasta” ja ”isästä”, mikä johtaa lukijan harhaan, sillä ei ole olemassa mitään meidän ulkopuolellamme eläviä korkeampia olentoja, vaan me OLEMME  tuo heprean kielen ”elohim”, korkeamman tietoisuuden ulottuvuus. Ja  Tuomaan evankeliumista puuttuvatkin ihmisten hallitsemiseen kehitetyt käsitteet ”synti”, ”paholainen” ja ”demonit”. Ja Jeesus on tuossa evankeliumissa vain Jeesus, ei siis ”jumalan ainoa poika”. Eli Jeesus kuvaa tässä evankeliumissa sitä, että kun olemme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, niin tiedämme ja tunnemme, että kuolemaa ei ole olemassa, ja että olemme täysin rajattomia ja täysin vapaita, tietoisia oman elämämme Luojia.  Tuomas 70:

”Jeesus sanoi: ’Teidät pelastaa se, mikä on sisimmässänne, jos tuotte sen esiin. Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole, se, mikä teiltä puuttuu, vie teidät tuhoon.'”

Ja tuo ”sisimmässämme oleva”, perusolemuksemme, on siis ehdoton rakkaus.

Vaikka Raamattuun hyväksytyissä, legendakaavaa noudattavissa, ja osin muiden uskontojen perinteestä kopioiduissa evankeliumeissa, on myös samantyyppisiä vertauksia, kuin Tuomaan evankeliumissa, niin oppi ihmisestä oman elämänsä luojana oli niin selkeässä ristiriidassa kristinuskon kaanonin kanssa (joka syntyi ajanlaskumme alun kirkolliskokousten päätösten seurauksena), että Jeesuksen alkuperäinen oppi demonisoitiin, ja sen kannattajia myös rangaistiin ankarasti. Ja sellaiset elementit, jotka kuvaavat toiveiden manifestointia, on poistettu Raamatusta laskelmoidusti, ja jokseenkin tarkkaan. Tosin joitain hyvin selkeitä viittauksia ihmisen ”jumaluuteen” on myös Raamattuun unohtunut, kuten  Joh10:34 ja Ps 82:6, joissa kutsutaan ihmisiä konkreettisesti nimityksellä ”elohim”. Ja tällainen on myös kaikille tuttu 1. Mooseksen kirjan ”ihminen on elohimin kuva”. Tämänkin lauseen todellinen merkitys vain muuttuu, jos ”elohim” käännetään ”jumalaksi”, ja ”jumala” ymmärretään ihmisen ulkopuolisena, ja ihmistä korkeampana  olentona. Heprean sana ”elohim” on monikkomuotoinen, ja isoja kirjaimia ei hepreassa ole, eli  parempi käännös olisi ”korkea tietoisuus”, ”kaikkeus”. Sanaan ”jumala” liittyy useimpien maailman ihmisten mielissä aivan liikaa ”persoonallisia” elementtejä, jotta tätä sanaa olisi tarkoituksenmukaista käyttää tarkoittamaan ”kaikkeutta” panteistisessa mielessä. Eli siten, että tuo sana herättää myös ehdottoman rakkauden TUNTEEN. Todella moni ihminen maailmassahan tuntee myös pelkoa ja katkeruutta ajatellessaan ”jumalaa”.

Romanttinen rakkauskin tuntuu monista ihmisistä paljon enemmän euforialta, kuin ”jumalan rakkaus”. Ja juuri ehdoton rakkaus on se tunne, joka saa meidät sallimaan toiveemme, virittää meidät  konkreettisesti kuin radiovastaanottimet ”manifestaation taajuudelle”.

Jeesuksen alkuperäinen oppi oli siis ”salatietoa”, joka paljastettiin ajanlaskumme alussa vain ”vihityille”. Eli kyse oli paitsi uskonnollisesta vallanhalusta, niin myös kirkon johtomiesten vilpittömästä pelosta: Pelättiin, että jos ihmiset tiedostavat oman sisäisen voimansa, niin ”noituus” saa vallan. Eli negatiivisessa tunnetilassa itse olevat papit eivät kyenneet ymmärtämään ”rakkauden voimaa”, vaan he pelkäsivät ”pahaa magiaa”. Mikä on itseään toteuttava, ironinen paradoksi: Pelkääjä kokee todeksi sen, mitä pelkää, eikä siksi näe, että juuri pelko on turhaa – ja vahingollista.

Ja tästä pelosta ja vallanhalusta johtuu myös se, että kansanparantajia, selvänäkijöitä, ja etenkin itämaisten uskontojen kannattajia ja profeettoja ,on kautta kristinuskon historian demonisoitu.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kertoo käytännössä, kuinka vetovoiman laki toimii, ja kuinka voimme manifestoida toiveemme. Tuomas 48 (Laytonin englanninkielinen käännös Nag Hammadin koptinkielisestä alkutekstistä):

”Jesus said, ”If two make peace with one another within a single house they will say to a mountain ’go elsewhere’ and it will go elsewhere.”

Tästäkin lauseesta on olemassa useita, merkityssisällöltään täysin erilaisia käännöksiä, eli alkutekstien kääntäjät ovat vaikuttaneet todella paljon paitsi Raamatun, niin myös apokryfisten kirjojen sisältöön!

Eli mitä noilla ”kahdella” siis tarkoitetaan, ja mikä on ”talo”, josta vertauksessa puhutaan? Nuo kaksi ovat ajatus ja tunne, ja talo on ihmiskeho.

Eli Jeesuksen alkuperäisen opin ydin oli: ”Kun ajatus ja tunne ovat yhtä, niin ajatus muuttuu fyysiseksi todellisuudeksi”. ”Eli kun ajattelet siirtäväsi vuoren, ja uskot tunnetasolla, että vuori siirtyy, niin se siirtyy”.

Ja tämä sama oppi on alun perin ollut myös muissa uskonnoissa, ja on edelleen esimerkiksi buddhalaisuudessa: ”Vihasi saa sinut kohtaamaan vihollisia”, ”kärsimyksen syy on haluaminen”, eli oma negatiivinen mielentilamme  – ”haluamiseen kiinni jääminen” – pitää meidät erossa siitä, mitä haluamme.

Ja miltä tuo ”ajatuksen ja tunteen liitto”, toiveen sallimisen hetki,  totuuden ja tietämisen hetki, sitten kehollisesti tuntuu? Se tuntuu samalta, kuin euforinen rakkauden tunne. Se tuntuu ”kylminä väreinä”. Se tuntuu voimakkaana lämpönä, sillä kyse on energian vapaasta virtauksesta. Monilla ihmisillä se tuntuu myös ”sähköiskun” kaltaisina tuntemuksina, mutta tällöin mukana on vastustusta, eli resistanssia, eli kokijan taajuus on hetken korkein mahdollinen, eli ”tiedon taajuus”, mutta epäusko ei mahdollista pysymistä vakaasti korkeassa taajuudessa. Monen ns. energia- ja käsilläparantajan kädet ”säpsähtelevät” tai ”värisevät” hoitotilanteessa, ja myös tuo säpsähtely johtuu hienonhienosta resistanssista, kun energia ei virtaa täysin vapaasti, vaikka virtaakin ”oikeaan suuntaan”.

Jos siis olet toivonut jotakin, mutta et ole tuota toivetta vielä saavuttanut, niin pyri ensisijaisesti tuntemaan korkea tunne, eli resonanssi korkeamman minäsi kanssa, eli älä ajattele toivetta, jonka koet tunnetasolla saavuttamattomaksi. On siis aivan  saman tekevää, MIKÄ saa sinut tuntemaan tuon korkean tunteen.  Korkea tunne itsessään on portti, runsaudensarvi, ihmeitätekevä malja, Graalin malja.

Eli ehdoton rakkaus, yhteys korkeaan tietoisuuteen, mahdollistaa – mitä tahansa.