Se, että koko muu ihmiskunta OLISI paniikissa, on sekin nimittäin harha. Kyse erityisesti länsimaita koskevassa pandemiakriisissä on valtavan maailmanlaajuisen mediahuomion kiinnittämisestä yhteen ongelmaan, joka kyllä kasvaa miljoonien ihmisten negatiivisen ajattelun ja pelkojen vaikutuksesta, mutta kaikissa maanosissa elää samaan aikaan kuitenkin myös miljoonia ihmisiä, jotka eivät pelkää. Tai joiden kärsimyksen aiheuttaa pelko vaikkapa ruuan loppumisesta, ja joiden pelosta vapautumisen mahdollistaa nälkäkuolema. Joka viides sekunti yksi lapsi palaa fyysiseltä tasolta takaisin korkeaan tietoisuustasoon, ravinnon vähäisyyden vuoksi. Nuokin ns. kuolemat ovat kuitenkin itse valittuja.

Me ihmiset olemme niin  sosiaalisia olentoja, että olemme valmiit kokemaan myös todella suurta kärsimystä, vain tullaksemme hyväksytyiksi muiden ihmisten silmissä. Eli jos äänekkäimpiä omassa yhteisössämme ovat vaikkapa pelonlietsojat ja moralisoijat –  kuten usein on laita suuria ihmisjoukkoja koskettavissa kriisitilanteissa – niin  vain hyvin harva meistä uskaltaa  olla yhtymättä tuohon pelkääjien ja ”oikeassaolijoiden” kuoroon. Ja nekin, jotka eivät tunne pelkoa, pysyvät hiljaa, koska eivät halua ”toisinajattelijoina” leimautua ikään kuin yhteisön kannalta vaarallisiksi yksilöiksi. Ja siksi sääntöjen ja rajoitusten kannattajat vaikuttavat kriisitilanteissa vahvemmilta, vaikka he eivät todellisuudessa ole sitä. ”Kuri lisää turvallisuutta” on aina harha, valheellinen illuusio siitä, että muita ihmisiä, ja heidän elämäänsä rajoittamalla, olisimme itse turvassa kärsimyksiltä. Vain korkeassa tunnetilassa olemalla, eli oman korkeamman minämme ohjausta noudattamalla, voimme välttää kärsimyksen – emme siis KOSKAAN pelkäämällä, ja itseämme ja muita tuomitsemalla.

Koska vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki, niin  esimerkiksi pandemiat ovat täsmälleen niin ”tuhoisia”, kuin kuinka suuri on se kollektiivinen pelko, jota niitä kohtaan tunnetaan. Eli tällaiset tilanteet paljastavat hyvin konkreettisella tavalla sen, että mitään ihmisen yläpuolella hallitsevaa ”tuomarijumalaa” ei ole olemassa, vaan me luomme kaikki kokemuksemme täysin vapaasti itse, eli olemme kaikesta kokemastamme itse vastuussa, ja voimme myös ”pelastaa” vain itse itsemme.

Moni tietoisen luojan polulla olevakin saattaa kokea tällaiset ”suuret kriisit” pelottavina, vaikka ne siis vain todistavat sen, minkä tietoisina luojina tiedämme todeksi: Kaikki, mihin itse uskomme, toteutuu aina. Eli pelkomme toteutuvat, jos jatkamme pelkäämistä. Kaikki mitä vastustamme, lisääntyy aina. Kaikki, mitä toivomme ja emme toivo, toteutuu, riippuen tunnetilastamme.

Eli rohkeasti omaan voimaansa uskovat tuntevat onnellisuutta, ja kokevat vähemmän kärsimystä, kun taas ”hallitsemattomia luonnonvoimia” ja vitsauksia pelkäävät kokevat konkreettisesti sen, mitä pelkäävät.

Tällaisissa suuria ihmisjoukkoja koskettavissa kriisitilanteissa julkisuudella, yleisellä mielipiteellä, ja etenkin tiedon valtatiellä, eli internetillä, on suunnaton  pelkoa ja kärsimystä lisäävä vaikutus. Kuolemat taas ovat vain kärsimyksestä vapautumista, mutta kuolleiden läheiset, jotka pelkäävät kuolemaa, kokevat pelätessään täysin turhaa kärsimystä, sillä jokainen joka kuolee, luo oman kuolemansa itse.

Eli jos itse uskot vetovoiman lakiin, ja olet kokenut sen vaikutuksen todeksi omassa elämässäsi, mutta ympärilläsi on paljon pelkääjiä ja moralisteja, jotka  yrittävät kohottaa omaa tunnetilaansa kritisoimalla aggressiivisestikin  sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat huolettomasti, luottavaisesti ja iloisesti elämään, niin älä ole huolissasi. Sillä vain, jos ITSE kritisoit itseäsi siitä, että et esimerkiksi pelkää sairauksia ja kuolemaa, niin vain silloin saat myös nuo pelkäävät kanssaihmisesi kritisoimaan sinua!

Ja tämä johtuu siis siitä, että havaitessasi noiden pelkääjien ja moralistien negatiiviset tunnetilat, olet itsekin negatiivisessa tunnetilassa, jolloin olet siis samalla tunnetaajuudella pelkääjien kanssa. Eli sinäkin vain kuvittelet ”tietäväsi, että mitään pelättävää ei ole”, koska olet tietoinen luoja – mutta tunnetasolla viestität kuitenkin universumille, että et olekaan ihan varma omasta voimastasi. Ja tällöin vetovoiman laki voi paradoksaalisti ”todistaa” myös sen, että vetovoiman laki ei ole totta, ja että oletkin vaarassa. Mutta huomaa: TULKINTASI on väärä, ja sen mahdollistaa siis se, että et itse tiedosta olevasi negatiivisessa tunnetilassa.

Ja vain ja ainoastaan negatiivisesta tunteestasi johtuu myös se, että saatat joutua kiistatilanteisiin noiden pelkääjien kanssa, eli olette silloin tosiaan kaikki ”samalla tasolla” keskenänne – he siis pelkääjinä, ja sinä puolestasi heidän pelkonsa halveksijana. Riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä, jotka ovat molemmat samalla, negatiivisella tunnetaajuudella.

Jos taas olet aidosti korkeassa tunnetilassa, niin suhtaudut kaikkiin noihin pelonlietsojiin, tuomiopäivän enkeleihin ja moralisteihin puhtaalla myötätunnolla, eli ymmärrät, että he ovat vain erossa omasta korkeammasta minästään, ja yrittävät siksi vihaa –  vaikkapa pandemiatilanteessa – ”tottelemattomia”  ihmisiä kohtaa  tuntemalla tuntea itsensä hieman voimakkaammiksi, eli viha on aina positiivinen tunne, pelkoon ja masennukseen verrattuna.

Ja aidosti korkeassa tunnetilassa ollessasi et koe mitään tarvetta osoittaa olevasi vahvempi ja rohkeampi, kuin muut kanssaihmisesi, vaan osoitat vain omalla olemuksellasi, ja omalla elämälläsi pelkääjille, että mitään pelkäämistä ei ole, koska olemme täysin vapaita, oman elämämme luojia, myös ns. katastrofi- ja poikkeustilanteissa.

Syy siihen, miksi uskonnoista ei ole läheskään kaikille ihmisille apua vaikeissa elämäntilanteissa, on siinä, että uskonnot ovat aina juuri sellaisia, kuin niiden kannattajatkin ovat. Ja jos esimerkiksi uskonnolliset saarnaajat pelkäävät itse, ja kehottavat seuraajiaan ”pelkäämään jumalaa”, ”vihaamaan syntiä”, ”olemaan nöyriä”, ja”varautumaan maailmanloppuun”, niin sekä saarnaajat,  että heidän seuraajansa  päätyvät peloissaan vain tuomitsemaan toisuskoisia ja ”maallistuneita”. Ja tällöin he lisäävät vain omaa kärsimystään, eivätkä voi  omassa ”oikeauskoisten” yhteisössäänkään lohduttaa toinen toisiaan, koska kokevat kaikki  pelkoa, ja myös manifestoivat omaan elämäänsä jatkuvasti lisää kärsimystä aiheuttavia kokemuksia. Pelko ja viha ovat vääristäneet esimerkiksi alkuperäisen Jeesuksen ehdottoman rakkauden opin (joka on sama, kuin esim. Buddhan oppi) monen kristityn mielessä ”tuomiopäivän ja syyllisyyden opiksi”, jonka mukaan elämä maan päällä on, ja sen tuleekin olla kärsimystä, kun taas onni ja ilo koetaan ”taivaassa”. Alkuperäisen opin mukaan tuo ”paratiisi” on koettavissa kuitenkin maan päällä, ja sen mahdollistaa tietoinen mielenhallinta, eli korkeiden tunnetilojen tietoinen tavoittelu.

Myös länsimainen ns. tiedeuskovaisuus on ”pelkoon perustuvaa” siinä mielessä, että vain hyvin rajatut tieteelliset totuudet ja todennäköisyydet hyväksytään ”oikeiksi totuuksiksi”. Ja koska ihmisen ajatusten ja tunnetaajuuksien voimaa ei vielä tieteellisesti hyväksytä (huolimatta esim. laajoista plasebo- ja nosebotutkimuksista lääketieteessä), niin tieteen kehitys on äärimmäisen hidasta, verrattuna intuitiivisen tiedon mahdollistamaan ns. korkeaan tietoon, ja sen välittömiin vaikutusmahdollisuuksiin. Esimerkiksi lääketieteelliset tutkimustulokset ovat aina harhaanjohtavia siksi, että niissä ei oteta huomioon koehenkilöiden omia uskomuksia ja tunnetiloja. Elämän ja kuoleman mekanismeja ja lainalaisuuksia on siis mahdotonta tutkia, elleivät tutkijat ymmärrä vetovoiman lakia, ajatusten luomisvoimaa, ja tunteiden merkitystä indikaattoreina.

Tällaisina aikoina lisääntyvät myös ”julkiset nöyrtymisilmoitukset”, eli eräänlaiset todistus- ja uskoontulotarinat,  jotka ovat tuttuja uskonnollisten liikkeiden parista: Uskovien yhteisöissähän ”vääräuskoiset”, syntiä tehneet  ja ateistit kertovat usein julkisesti  löytäneensä pelastuksen, tai homoseksuaalit julistavat eheytyneensä homoudestaan.  Ja näiden henkilökohtaisten todistusten tarkoituksena on vahvistaa oman uskonyhteisön  kollektiivista uskoa. Länsimaiseen lääketieteeseen uskovien parissa esiintyy aivan samanlaisia julkisia nöyrtymisiä, esimerkiksi jos joku on suhtautunut aiemmin pandemiaan ”liian kevyesti”, ja sairastunut siihen myöhemmin  itse, ikään kuin ”rangaistuksena” kevytmielisyydestään. Tällaisella ”paha saa aina palkkansa” -ajattelulla on pohja tuomitsevassa uskonnollisuudessa, emme vain aina havaitse sitä. Yksilöt siis kyllä intuition tasolla  usein tiedostavat, että pelko on vahingollista, eikä todellakaan pelasta ketään, mutta YHTEISÖÖN, ja yleiseen mielipiteseen uskotaan, tai halutan uskoa sokeasti, koska yhteisö antaa pelkäävälle yksilölle näennäistä turvaa.

Sinun ei kuitenkaan tietoisena luojana tarvitse jäädä odottelemaan sitä, että tiedekin hyväksyisi ajattelusi ja tunteidesi voiman, vaan voit käyttää tuota voimaa konkreettisesti  juuri nyt, ja kokea elämässäsi menestystä, onnellisuutta, iloa, rakkautta, terveyttä ja runsautta.

Sillä voimme menestyä elämässämme vain, jos koemme onnellisuutta ja iloa. Emme ole syntyneet maailmaan miellyttääksemme kanssaihmisiämme, ja ollaksemme heidän kanssaan yhtä pelkojen, huolien ja kärsimyksen taajuudella, vaan olemme syntyneet tänne iloitaksemme omasta elämästämme. Sillä voimme ilahduttaa ja auttaa myös muita ihmisiä vain, jos koemme itse iloa ja onnellisuutta. Ja luomme aina vain oman todellisuutemme itse, eli emme koskaan voi luoda toisen ihmisen todellisuutta.

Voit siis auttaa sairaita, ja sairautta pelkääviä,  vain uskomalla itse terveyteen ja elinvoimaan.

Sinä olet tietoinen luoja. Sinä olet valonkantaja.

Niin sanottu todellisuustila, siis taajuustila, jossa elät juuri nyt, ei ole koskaan totta, vaikka koetkin sen aisteillasi todellisuudeksi. Ja miksi ei ole? Koska todellinen todellisuutesi on se, minkä olet toiveillasi luonut, mutta jota et vielä ole sallinut, ja jota et siksi vielä havaitse todeksi. Eikä tähän asiaan liity mitään mystistä, vaikka tällainen väite onkin vielä toistaiseksi ”huuhaata” valtaosalle maapallon ihmisistä: Et voi katsoa televisiokanavaa 1, jos televisiosi on kanavalla 3. Taajuus on väärä.

On siis olemassa  myös EI-TOIVOTTUA taajuustason todellisuutta, jota olet negatiivisilla ajatuksillasi luonut, mutta jota et ole sitäkään kaikkea vielä kokenut. Kukaan eikä mikään voima ei pakota sinua kuitenkaan kokemaan tuota ei-toivottua, ellet itse salli sitä, tuntemalla negatiivisia tunteita jatkossakin. Eli sinun ei koskaan ole pakko juoda ”pelkojen lähteestä”, voit milloin tahansa siirtyä ammentamaan itsellesi juotavaa ”toiveidesi lähteestä”.

Muista kuitenkin se, että myös näennäisesti ei-toivottu voi joskus johtaa todellisen toiveesi manifestoitumiseen, eli tällöin näennäisesti negatiivinen kokemus mahdollistaa sen, mitä todella toivomme. Esimerkkeinä tästä ovat joskus vaikkapa avioerot, työpaikkojen menetykset – ja runsaan sadan tuhannen maailman  ihmisen kohdalla joka ikinen päivä tuo ”näennäisesti negatiivinen”, eli  helpoin polku kohti iloa, on fyysinen kuolema. Kuoleman dramaattisuuskin on siis vain omien pelkojemme luoma harha.

Ja juuri tämä vallitsevien, näennäisesti negatiivisten todellisuustilojen tuijottaminen, hidastaa etenemistämme kohti todellisia toiveitamme! Emme siis suostu luottamaan universumin viisauteen, vaan vastustamme niitä negatiiviselta tuntuvia kokemuksia, jotka mahdollistaisivat sydämemme todelliset toiveet.

Eli vaikka onnellisen elämän salaisuus on äärimmäisen yksinkertainen – ”seuraa aina iloasi, ja kuljet helpointa ja nopeinta polkua kohti toiveitasi” – niin olemme usein niin kärsimättömiä, että hidastamme itse omaa etenemistämme ”katsomalla jatkuvasti kelloa”, ja tuskailemalla, miksi emme ole jo perillä. Tästä kertoo sanonta ”odottavan aika on pitkä”.

Muista, että et tule KOSKAAN olemaan ”lopullisesti perillä”, joten kärsimättömyytesi on aina täysin turhaa. Olet aina kulkemassa kohti jotakin toistaiseksi toteutumatonta. Matkasi on ikuinen.

Ja mitä kärsimättömämpiä olemme, niin sitä kärsivällisempiä joudumme olemaan, koska juuri kärsimättömyytemme estää toiveemme saapumisen luoksemme, siis ihan konkreettisesti.  Ja siksi saamme aina sen, mitä lakkaamme toivomasta. Sillä kysymys ja vastaus ovat aina täysin eri värähtelytaajuudella.

Ja tästä on syntynyt harha ”kohtalonomaisuudesta”, eli pakotamme itsemme olemaan kärsivällisiä, ja tyytymään vähään, koska ”vaatimattomuus  kaunistaa”, ja ”kärsimys kirkastaa”, ja tällöin oma negatiivinen uskomuksemme todistaa meille itse itsensä! Vaikka vain ja ainoastaan oma uskomuksemme  jonkin asian ”ei-olevaisuudesta” pitää tuon asian poissa ulottuviltamme.

Eli kaikki tämä rajoittuneisuus on  täysin oma valintamme, sillä olemme todellisuudessa täysin vapaita saamaan elämäämme konkreettisesti aivan mitä tahansa.

Ja miten siis on mahdollista, että todellisuustila, jonka koemme niin konkreettisena juuri nyt, ei olekaan ”totta”? Se on mahdollista siksi, että KAIKKI mitä koemme, on harhaa, jonka havaitsemme tietyssä tunnetaajuudessa. Uskomme todellisuustilaan, jossa juuri nyt elämme, ja vain  siksi se ”näyttää ja tuntuu olevan olemassa”.

Jos siis tuijotat todellisuustilaa (englanniksi ”condition”), jossa elät juuri nyt, ja tunnet negatiivisia tunteita, niin vetovoiman laki pitää sinut juuri tuossa todellisuustilassa. Mutta jos taas tuijotat todellisuustilaasi, ja tunnetkin positiivisia tunteita, eli arvostat todellisuustilaasi, niin vetovoiman laki vetää puoleesi samassa, korkeassa taajuudessa värähteleviä ”ei-todellisuustiloja” (unconditions), jotka siis ovat värähtelytasolla todellisia, ja sinun omia luomuksiasi, et vain ole tähän saakka KOKENUT niitä todeksi.

Eli todellisuustila, jossa elät juuri nyt, on aina jo menneisyyttä, kun taas luomasi ei-todellisuustila, jota et vielä ole itsellesi sallinut, on todellinen nykyhetkesi. Ja tämä johtuu siitä, että luot joka hetki todellisuuttasi uudeksi, elämällä ja kokemalla, eli aistimalla elämää. Jos todellisuustilasi ei muutu, niin luot koko ajan samaa, joten koet vaikutelman, että todellisuustilasi ei muutu. Elämä ei kuitenkaan ole koskaan hetkeäkään pysyvyyden tilassa. Pysyvyys on aina harha.

Unelmissasi olet aina ja ikuisesti täydellisen vapaa, ja jos uskot tunnetasolla unelmiisi (tunnet positiivisen tunteen ajatellessasi unelmaasi), niin ne muuttuvat myös materiaalisiksi todellisuustiloiksesi, eli manifestaatioiksi. Jos ET tunne positiivista tunnetta ajatellessasi unelmaasi, niin et vielä usko unelmaasi. Mutta voit saavuttaa unelmasi kuitenkin ”kiertotietä”, eli ajattelemalla jotakin sellaista positiivista asiaa, johon jo tunnetasolla uskot. Ja tällöin myös sellainen asia, johon et vielä pysty uskomaan, voi saapua luoksesi, koska ”unelmiesi portti on auki”.

Jos siis vaikkapa rahattomuus on todellisuustila, johon uskot, koska et ole kyennyt, etkä  kykene teeskentelemään rikkauden tunnetta rahattomana, niin tuntemalla jostain muusta syystä vapautta, runsautta ja rakkautta, manifestoit myös rahaa ja aineellista vaurautta.

Ja jos haluat elämääsi rakkautta, niin pyri olemaan omissa rakkauden tunteissasi täysin ehdoton, olivat kanssaihmisesi missä tunnetilassa tahansa, eli älä reagoi millään tavalla heidän negatiivisiin tunteisiinsa. Älä siis koskaan pyri miellyttämään ketään, älä sääli, äläkä tunne empatiaa. Eli älä lakkaa rakastamasta ITSEÄSI vain siksi, että läheisesi eivät rakasta itseään, vaan tuntevat riittämättömyyttä, itsesääliä ja itsevihaa, ja syyttävät sinua negatiivisista tunteistaan. He luovat oman todellisuutensa, sinulla ei ole osaa eikä arpaa siihen, että he tuntevat kärsimystä.

Jos siis joku syyttää sinua vaikkapa narsistiksi, niin todellisuudessa hän kokee itse olevansa sellainen. Älä siis missään tapauksessa syyllistä itseäsi, jos joku syyttää sinua.

Mutta tuntemalla täysin puhdasta myötätuntoa ja ehdotonta rakkautta ”pakotat” myös kaikki läheisesi tuntemaan rakkautta sinua kohtaan, sillä rakkaus dominoi aina universumissa. Ja jos joku läheisesi ei suostu tuntemaan sinua kohtaan rakkautta – eli todellisuudessa hän siis kieltäytyy rakastamasta itseään –  niin hänen on poistuttava läheltäsi, ja hänen tilalleen tulee ihmisiä,  jotka  rakastavat sinua ehdoitta. Eli rakkautesi on magneetti, joka vetää puoleesi rakkautta, ja myös vaurautta, terveyttä, ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Älä siis koskaan anna yhdenkään  ihmissuhteesi, tai minkään muunkaan näennäisen todellisuustilasi, kuten terveyden- tai varallisuustilasi,  olla tärkeämpi, kuin suhteesi omaan korkeampaan minääsi.

Sillä kun olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa, niin saat elämääsi aivan kaiken, mitä toivot. Ja todellinen toiveesi on aina sellainen asia, joka tekee sinut onnelliseksi, sillä onnellisuuden tunne kertoo siitä, että olet yhtä oman, korkeamman olemuspuolesi kanssa.

Ja ilon ja rakkauden tunnetilassa olet aina kaikkivoipa, sillä elämän ainoa tarkoitus on ilo.