Olet mestarillinen tietoinen Luoja silloin, kun et ota vastaan  MITÄÄN syytöksiä, jotka kohdistuvat sinuun, vaan ”käännät toisenkin posken”. Ja miksi näin on? Siksi, että jos tunnet syyllisyyttä, niin mahdollistat sen, että toinen ihminen syyttää sinua. Eli jos annat oman tunnetilasi laskea, kun joku vihaa, syyttää ja halveksii sinua, niin et tuolloin rakasta ehdoitta itseäsi, etkä myöskään tuota toista ihmistä. Nöyryys ja syyllisyyden kokemus ei  KOSKAAN ole rakkautta. Sinä itse siis mahdollistat sen, jos sinua joku vihaa ja halveksii. Rakasta  aina täysin ehdoitta myös itseäsi.

Jos joku ihminen tuntee sinua kohtaan vihaa, niin hän ei todellisuudessa vihaa sinua, vaan hän kokee negatiivisen tunteen siksi, että hän on itse erossa omasta korkeammasta olemuksestaan, ja vihansa vallassa hän on siksi hyvin heikko. Vihaisen ihmisen vahvuus on siis poikkeuksetta aina pelkkä illuusio.

Sinulla ei siis ole myöskään mitään syytä vastata hänen vihaansa, sillä sinua ei kukaan vihaa, eikä sinussa ole mitään vihattavaa. Kaikki kokemukset, joita elämässämme koemme, ovat meidän yhteisiä kanssaluomuksiamme, eli jos toinen ihminen kokee, että olet tehnyt väärin häntä kohtaan, niin hän ei ymmärrä, että hän on itse luonut oman kokemuksensa, eli ”pakottanut” sinut omalla negatiivisella tunnetajuudellaan toimimaan juuri niin, kuten olet häntä kohtaan toiminut.

Me siis ihan konkreettisesti teemme itse kanssaihmisistämme juuri sellaisia, kuin millaisia uskomme heidän olevan! Koska me emme ole erillisiä, vaan tuon toisen ihmisen käytös on siis myös ”meidän käytöstämme”, meidän oma luomuksemme.

Monen, esimerkiksi väkivaltaa kokeneen, on joskus hyvin vaikea hyväksyä tämä totuus, mutta se on silti totta: Myös väkivallan uhri mahdollistaa oman uhriutumisensa, pelkäämällä, vihaamalla, tai kokemalla itsensä arvottomaksi. Ja uhriutuessaan ja syytttäessään väkivallan tekijää, hän ei kykene ymmärtämään, kuinka paljon väkivallantekijä itse kärsii, ollessaan väkivaltainen. Ja väkivallan uhri kokee väkivaltaa muiden ihmisten taholta niin kauan, kunnes hän kykenee lopulta rakastamaan itseään, ja myös noita väkivallantekijöitä täysin ehdoitta, eli katsomaan heitä korkeamman minänsä silmin.

Sellaiset uskovaiset ihmiset, jotka uskovat ”paholaiseen”, ”helvettiin” ja  ”synteihin” keskittyvät pelkäämään, tuomitsemaan, vihaamaan, ja tuntemaan ”alamaisuutta jumalan edessä”, siis nöyrtymään.  Ja koska he jatkuvasti tuijottavat näitä negatiivisia  ”totuuksia”, eli omia negatiivisia uskomuksiaan, niin he myös luovat koko ajan omaan elämäänsä  lisää kärsimystä, koska vetovoiman laki saa heidät siis manifestoimaan negatiivisia kokemuksia. Ja jos sinä puolestasi olet korkeassa tunnetilassa, ja olet tiedostanut olevasi korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, ja perusolemukseltasi siis puhdasta rakkautta, niin nuo ”pahaan uskovat” suuttuvat, kun kerrot heille omaa totuuttasi. Mutta muista, että he eivät suutu sinulle, vaan itselleen, koska he tiedostavat sisäisesti, että sinulla on tieto, jota heillä ei vielä ole. Eli he ovat kiihkeästi rukoilleet, toivoneet ja kärsineet, mutta he eivät ole tunteneet ehdotonta rakkautta itseään ja muita kohtaan, eivätkä siksi ole sallineet itselleen tuota korkeaa tietoa, jonka sinä siis olet jo löytänyt.

Mutta koska sinä jo tunnetasolla TIEDÄT, että me olemme kaikki korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia, niin sinä olet tuhat kertaa vaikutusvaltaisempi, kuin he, sillä sinun rakkautesi sammuttaa aina vihan. Eli jos katsot sinua vihaavaa ihmistä korkeamman minäsi silmin, ja kieltäydyt laskeutumasta hänen negatiiviselle taajuudelleen, niin hän ei pysty vihaamaan sinua, koska sinä  saat milloin ja missä tahansa yhteyden korkeimpaan hänessä!

Syy siihen, että hän yli päätään tuntee vihaa juuri sinua kohtaan, on se, että sinä kerrot puhdasta  totuutta,  kun taas kanssaihmisesi tuntee voimakasta arvottomuutta, eli erillisyyttä todellisesta itsestään, jolloin viha sinua kohtaan hieman kohottaa hänen tunnetilaansa. Pyri näkemään hänet kuin vertavuotavana, onnettomuuden uhrina, jolloin paremmin ymmärrät hänen vihaisuuttaan. Hänellä siis on itsellään paha olla, mutta hän kuvittelee, että SINÄ olet syyllinen hänen pahaan olooonsa.

Tiedosta myös, että jos ihmiset ympärilläsi tuntevat jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin sinä itse mahdollistat sen, havaitsemalla liian herkästi noita matalia taajuuksia, jolloin myös itse laskeudut – ainakin ajoitttain – mataliin tunnetaajuuksiin. Eli tiedosta, että sisimmässäsi saattaa olla joihinkin asioihin liittyviä syyllisyydentunteita, siis negatiivisia tunnemuistoja, ja ne aktivoituvat silloin, kun kanssaihmisesi kohdistaa sinuun omia negatiivisia tunteitaan.  Pyri siis tällaisessa tilanteessa keinolla millä hyvänsä pysymään korkeassa tunnetilassa, ja rakastamaan myös itseäsi täysin ehdoitta. Eli älä ajattele lainkaan sellaisia asioita, joihin sinulla liittyy syyllisyydentunteita! Korkea tunnetila, jonka saavutat ajattelemalla  mitä tahansa positiivista asiaa, nimittäin neutraloi ja puhdistaa myös tuon syyllisyydentunteesi, ja ratkaisee ongelman, joka sen on aiheuttanut, jos et kiinnitä ongelmaan huomiotasi, eli ”päästät irti ongelmastasi”.

Tietoisena luojana kyllä havaitset, että jos olet vakaasti korkeassa tunnetilassa, niin vedät kaikkialla puoleesi ihmisiä, jotka hekin ovat korkeassa tunnetaajuudessa. Keskity siis havainnoimaan tätä, ja iloitsemaan tästä havainnostasi, äläkä keskity suremaan sitä, että joku sinulle tärkeä, läheinen ihmisesi kenties  tuntee sinua kohtaan vihaa. Hänen voimakkaampi vihansa johtuu siitä, että myös hänen rakkautensa sinua kohtaan on voimakkaampaa, ja siitä, että teillä on paljon yhteisiä muistoja, eli monenlaisia valmiita tunnemuistoja, ja myös negatiivisia.

Rakkaus ja viha ovat siis aina yhteismitallisia, eli suuri rakkaus saa meidät tuntemaan myös voimakasta vihaa silloin, kun olemme itse erossa tuosta rakkaudesta. Mutta rakkauden ei suinkaan tarvitse aina olla traagista, ja kärsimystä tuottavaa, vaan ehdoton rakkaus tekee myös rakkauselämästämme helppoa ja nautinnollista, sillä voimme itse  aina tietoisesti keskittyä pelkästään rakkauteen, tuntematta lainkaan vihaa. Rakkaus, jota muita ihmisiä kohtaan tunnemme, on aina meissä itsessämme oleva korkea tunnetaajuus.

Jos sitten rakastettusi kieltäytyy rakastamasta sinua, vaikka sinä rakastat häntä täysin ehdoitta, niin et koe kärsimystä, vaan löydät toiveidesi mukaisen kumppanin, jonka olet siis omilla toiveillasi jo luonut. Ja jos entinen rakastettusi kieltäytyy edelleen itsepintaisesti sinua rakastamasta, eli sallimasta itselleen omien toiveidensa luomaa versiota sinusta, niin löydät helposti ja nopeasti uuden kumppanin, joka on juuri toiveidesi mukainen. Jos taas suret eroasi, niin surusi vain hidastaa uuden rakkauden löytymistä. Emme siis tarvitse ”aikaa suruun” mistään muusta syystä, kuin siksi, että emme useinkaan helposti luovu omista, negatiivisista  tunnemuistoistamme. Jos esimerkiksi iloitsisit vilpittömästi fyysisesti ”kuolleen” läheisesi vapautumisesta, niin et tarvitsisi lainkaan ”suruaikaa”. Myös suruajan vaatimus on oma uskomuksemme.

Ja juuri tästä syystä kaikesta, mitä ikinä elämässämme koemme, seuraa aina pelkästään hyvää, sillä kaikki negatiiviset kokemuksemme muuttuvat välittömästi niitä kokiessamme positiivisiksi, eli vastakohdiksi itsestään. ”Aika” joka manifestaatioidemme saavuttamiseen kuluu, riippuu siis vain meistä itsestämme,  ja meidän tunnetaajuudestamme. Kaikki, mitä olemme toiveillamme luoneet, on jo olemassa. Jos siis avaat radion tietyn kanavan taajuudelta, niin kuulet  ohjelmaa, jota lähetetään juuri tuolla taajuudella. Mutta jos taajuutesi on matalampi, et kuule juuri tuota ohjelmaa, vaan jotain muuta. Täysin samalla tavalla valitsemme itse omat manifestaatiomme, joka hetki!

Rakasta siis aina itseäsi, ja kaikkia muita ihmisiä kaltaisinasi, korkeampina olentoina,  täysin riippumatta siitä, mitä he tekevät tai sanovat. Eikä sinun  tarvitse etsiä ”opetuslapsia”, jos hallussasi on tämä korkea tieto, vaan ihmiset, jotka etsivät tietoa, joka sinulla jo on, löytävät sinut. Sinä Olet Luoja, sinä olet valonkantaja, sinä olet Kaikki Mikä On.

Sosiaalisuutemme, eli inhimillinen tarpeemme olla tunnetasolla yhteydessä muihin ihmisiin, johtaa meidät hyvin usein ongelmiin ja kärsimyksiin. Ja tämä johtuu siitä, että etsimme  muista ihmisistä korkeinta itsessämme, vaikka voimme  löytää tuon korkeimman olemuksemme vain itsestämme. Eli voimme kokea onnellisuutta vain olemalla kokonaisia itse, eli ollessamme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa. Kun etsimme muiden ihmisten hyväksyntää, niin tunnemme ja vastaanotamme ehdollista rakkautta, joka on aina lopulta kärsimystä tuottavaa, koska emme voi koskaan kontrolloida muiden ihmisten tunteita ja tekoja, ja jos epätoivoisesti tavoittelemme muiden ihmisten hyväksyntää ja rakkautta, niin päin vastoin torjumme tuon rakkauden. Ja tämä johtuu siitä, että epätoivoisina emme ole itse rakkauden taajuudella, jolloin vedämme myös puoleemme muita ihmisiä, jotka hekään eivät ole rakkauden taajuudella.

Ehdollisesti rakastaessamme työnnämme siis luotamme pois jopa sellaiset ihmiset, jotka olisivat valmiita rakastamaan meitä ehdoitta. Mutta koska itse kieltäydymme pysymästä ehdottoman rakkauden taajuudella, niin estämme itseämme vastaanottamasta rakkautta, jota meille on tarjolla. Ja kyse on siis fysikaalisesta ilmiöstä, siis fysiikasta, ei ”vain tunteista”.

Eli jos todella haluat kokea rakkautta toisen ihmisen taholta, niin rakasta itse, ilman mitään ehtoja.  Sillä rakkaus ei koskaan ole mitään muuta, kuin itse tuntemamme korkea tunne. Rakasta myös negatiivisessa tunnetilassa olevia läheisiäsi, ja sellaisia läheisiä, jotka eivät enää ole elämässäsi. Katso heitä kaikkia korkeamman minäsi silmin, eli näe heidät täydellisinä sieluina.

Jos joku kritisoi sinua, niin mahdollistat sen itse, tuntemalla itsekritiikkiä.  Jos taas vastaat kritiikkiin puhtaalla myötätunnolla – myös itseäsi kohtaan! – niin kriittinen ihminen ei pysty jatkamaan kritisointiaan, koska rakkautesi sammuttaa hänen kritiikkinsä. Kriittinen ihminen on aina todellisuudessa kriittinen itseään kohtaan, ja vain heijastaa omaa itsekritiikkiään muihin ihmisiin.

Jos joku vaatii sinua olemaan nöyrä, niin hän kokee itse olevansa arvoton ja vajavainen, ja vaatii siksi muitakin laskeutumaan omalle tasolleen.

Muista, että liityt aina sellaisiin tapahtumaketjuihin kanssaluojaksi, jollaisten kanssa olet itse samassa taajuustilassa, ja johon siksi kiinnität huomiosi. Voit esim. nettikeskustelussa pysyä myös korkeassa tunnetilassa, vaikka kanssakeskustelijasi olisivat matalammilla taajuuksilla, ja silloin kerrot puhtaasti vain omaa totuuttasi. Ja ne, jotka ovat kanssasi samalla taajuudella, ymmärtävät mitä kerrot, mutta ne, jotka ovat matalammalla taajuudella, eivät ymmärrä sanomaasi, elleivät he suostu kohottamaan omaa tunnetilaansa edes hetkellisesti. Mutta aidosti korkeassa tunnetilassa olevan ihmisen kirjoituksista ei internetin foorumeillakaan kukaan suutu kuin hetkellisesti, ja tuo hetkellisen, voimakkaan suuttumuksen tunne kertoo juuri siitä, että se, mitä korkeassa taajuudessa oleva kirjoitti, on totta. Eli matalammassa tunnetilassa oleva tunnisti sisimmässään  totuuden, ja koska hän yritti vastustaa tuota totuutta, niin hän tunsi voimakkaan negatiivisen tunteen. Tätä tarkoittaa sanonta: ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”.

Jos siis kiinnität huomiosi negatiivisiin keskusteluihin, ja alat väitellä negatiivisessa tunnetilassa, niin asetat itsesi kanssaluojaksi negatiiviseen tapahtumaketjuun, ja luot myös omaan elämääsi matalan taajuuden kokemuksia. Mutta jos taas kiinnität internetissäkin huomiosi positiivisiin asioihin – mihin tahansa – ja innostut niistä, niin vedät puoleesi lisää sellaista, joka innostaa sinua, eli korkean tunnetaajuuden kokemuksia. Eli innostuit sitten mistä tahansa asiasta aidosti, niin innostuksesi aikaansaa positiivisen tapahtumaketjun, joka on avoin ja valaistu väylä kohti mitä tahansa toiveitasi.

Jos taas innostuit jostain, mutta innostuksesi loppuukin ”kuin kanan lento”, eli toiveesi ei toteutunutakaan, niin älä kiinnitä siihen mitään huomiota, sillä korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Innostuksesi itsessään on saanut sinut kulkemaan jo lähemmäksi todellista toivettasi, ja kokemasi ”takapakki” on vain entisestään täsmentänyt todellista toivettasi. Eli siksi ”epäonnistumisissa on aina onnistumisten siemen”, ja siksi esimerkiksi jokainen avioero luo aina paremman parisuhteen tulevaisuuteesi, mikäli pystyt katsomaan entistä liittoasi korkeamman minäsi silmin, ja näkemään entisen puolisosi toiveidesi versiona, jonka siis negatiivisten tunteiden vallassa olet hänestä luonut. Ja hyvin usein tuo entinen  puolisosi on myös ”uusi puolisosi”, mutta vain uutena versiona itsestään, jonka nyt siis korkeassa taajuustilassasi vastaanotat.

Mikään kokemistasi innostumisista ei siis koskaan ole turhaa, vaikka olisitkin ”nuolaissut ennen kuin tipahtaa”, eli iloinnut liian aikaisin, sillä etenet  muutaman askeleen kohti toiveitasi AINA, kun olet syystä tai toisesta korkeassa tunnetilassa!

Haltioidu siis aina pienimmistäkin iloisista asioista elämässäsi, niin vedät puoleesi myös suurempia haltioitumisen ja ilon aiheita. Älä muistele negatiivisia kokemuksiasi menneisyydessä, vaan muista, että olet niiden seurauksena aivan eri ihminen, kuin ennen kokemuksiasi, ja että myös kaikki MUUT ihmiset ympärilläsi ovat laajentuneet ja muuttuneet kokemustensa seurauksena. Mutta jos et usko läheisten ihmistesi voivan muuttua, niin he eivät voikaan muuttua – sinun seurassasi. Mutta he ovat kuitenkin jo muuttuneet paremmiksi versioiksi itsestään, jonka version sinäkin voit nyt vastaanottaa, jos vain sallit sen, eli olet itse korkeassa tunnetilassa, ja rakastat heitä ilman mitään ehtoja.

Luovu siis negatiivisista uskomuksistasi itsesi, läheistesi ja kaikkien toteutumattomien toiveidesi suhteen – ja voit vastaanottaa kaiken, mitä toivot, ja jonka olet siis jo itse luonut!