Omat odotuksesi ja uskomuksesi muista ihmisistä toteutuvat aina, koska universumissa vallitsee vetovoiman laki. Toiset ihmiset ovat siis aina sinun omien tunteidesi ja ajatustesi peilejä, sinun omia luomuksiasi. Jos olet tästä asiasta eri mieltä, niin et ole täysin rehellinen sen suhteen, millaisia tunteita todella tunnet muita ihmisiä kohtaan.

Moni meistä on esimerkiksi rakastavinaan kumppaniaan ehdoitta, ja hyväksyvinään hänet siis juuri sellaisena, kuin millainen hän on, mutta todellisuudessa  haluammekin  muuttaa kumppanimme ominaisuuksia,käytöstä ja ajatuksia toisenlaisiksi. Ja juuri tästä syystä  niin monessa parisuhteessa koetaan uskottomuutta, riitaa, kaunaa, pelkoa  ja väkivaltaa: Puolisot eivät rakasta toisiaan ehdoitta, vaan ehdollisesti, yrittämällä omistaa toisensa, hallita toinen toisiaan, ja muuttaa toisen ihmisen mieleisekseen. Ja yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa.

Rakkaudettomuus siis toteuttaa aina itse itseään. Vedät puoleesi muissa ihmisissä juuri niitä ominaisuuksia, joita odotat itse kokevasi. Ja jos sinulla on vaikkapa negatiivisia tunnemuistoja omista vanhemmistasi, etkä ole tuntenut ehdotonta rakkautta vanhempiasi kohtaan, etkä siten puhdistanut negatiivisia tunnemuistojasi, niin kohtaat elämässäsi jatkuvasti ihmisiä, jotka muistuttavat noita sinulle tärkeitä ihmisiä, siis ennen muuta negatiivisilta ominaisuuksiltaan – ja suhteessa sinuun, sinun seurassasi.

Jos sinulla on ollut henkisesti tai fyysisesti poissaoleva, usein ärtynyt ja kriittinen, päihteitä käyttänyt vanhempi, niin löydät puolison, joka ilmentää juuri noita samoja ominaisuuksia, koska negatiiviset tunnemuistosi saavat sinut odottamaan ja olettamaan, että hän tekee juuri niin. Jos sinulla on ollut hyvin hallitseva ja kontrolloiva vanhempi, tai mieleltään epävakaa ja epäluotettava vanhempi, niin nämäkin odotuksesi toteutuvat ihmissuhteissasi myöhemmin. Ja tämä siis johtuu siitä, että sinä itse pelkäät ja uskot näkeväsi näitä ominaisuuksia muissa ihmisissä, jolloin pelkosi ja uskomuksesi myös toteutuvat.

Sinun ei silti tule yrittää olla täydellinen, ja ”puhdas” kaikista negatiivisista tunnemuistoistasi, eli sinun ei tule SYYLLISTÄÄ itseäsi, jos ympärilläsi on paljon ns. vaikeita ihmisiä, vaikka he ovatkin omia luomuksiasi. Sillä myös syyllisyydentunto on negatiivinen, ja itseään toteuttava  tunnetila. Vaan sinun tulee rakastaa täysin ehdoitta myös itseäsi! Eli tärkeintä on, että tiedostat oman luomisvoimasi, ja sen, että universumissa vallitsee aina vain vetovoima, eli et voi koskaan päästä eroon mistään ei-tovotusta, ainoastaan vetää puoleesi toivottua. Sillä jos et tule toimeen yhden ihmisen kanssa, ja kohtaat toisen, niin et tule – suhteen ns. alkuhuuman jälkeen – toimeen myöskään tuon toisen ihmisen kanssa, koska ongelmat eivät siis johdu hänestä, vaan sinusta itsestäsi. Otat siis omat tunnemuistosi ja oman värähtelytaajuutesi aina mukaasi, minne ikinä menetkin. Ja aivan sama ilmiö toimii toisin päin: Myös tuo toinen ihminen pakottaa sinut ilmentämään itsessäsi negatiivisia ominaisuuksia hänen seurassaan, jos hänen asenteensa sinua kohtaan on negatiivinen. Te molemmat siis ”saatte toisiltanne aina juuri sitä, mitä itse tilaatte”.

Se, että eron jälkeiset parisuhteet  (ns. laastarisuhteet) tuntuvat aluksi ”unelmien täyttymykseltä”, johtuu siitä, että tunnetilasi kohoaa hieman, eron tuottaman pettymyksen ja surun tunteiden jälkeen, tuntiessasi jälleen lohduttavaa rakkautta. Tuo rakkaus on kuitenkin ehdollista, sillä  oma tunnemuistosi liittyen parisuhteisiin on edelleen negatiivinen. Ja vaikka vielä suhteen alussa pystyt katsomaan uutta kumppaniasi ”korkeamman minäsi silmin”, niin heti, kun oma tunnetilasi hieman laskee, ja uusi kumppanisi ei siksi tunnukaan ”täydelliseltä”, eli hänkään ei vastaa odotuksiasi, niin aktivoitkin aiemmat, negatiiviset tunnemuistosi, ja ”laastarisuhteestasi”  tulee vielä edellistäkin parisuhdettasi ”huonompi”. Ellet siis pysty tuntemaan rakkautta myös sitä puolisoa kohtaan, josta erosit.

Jos siis sinulla on ongelmia kenen tahansa toisen ihmisen kanssa, niin älä keskity ongelmallisiin ominaisuuksiin hänessä, vaan katso häntä ikään kuin laajemmasta näkökulmasta, yleisemmin, pyrkien näkemään hänessä positiiviset puolet. Eli katso häntä samalla tavalla korkeamman minäsi silmin, täydellisenä sieluna, kuin millaisena haluaisit itse tulla nähdyksi. Ymmärtäen, että kaikki negatiiviset teot johtuvat aina vain tuntemistamme negatiivisista tunnetiloista. Ja että tämä sama pätee negatiivisiin KOKEMUKSIIMME: Luot itse kaikki kokemuksesi.

Jos sinulla on  kanssaihmisestäsi runsaasti negatiivisia tunnemuistoja, niin pyri näkemään hänet vaikkapa pienenä lapsena, jota elämä ei ole vielä katkeroittanut, eikä siten saanut häntä tuntemaan arvottomuutta ja pelkoa. Kaikki vihahan johtuu aina vain pelosta. Näe hänet siis korkeamman poikana tai tyttärenä, kuten näet usein lapset, jotka ovat viattomia, myös heidän tehdessään ns. virheitä. Sinun on usein vain hepompi hyväksyä pienen lapsen tekemät virheet, kuin aikuisen, koska vaadit aikuisilta ihmisiltä paljon enemmän ”itsekuria” ja ”hyvää käytöstä”. Mutta todellisuudessa vaaditkin noita ominaisuuksia itseltäsi, ja jos et hyväksy itseäsi, niin et hyväksy myöskään muita sellaisina, kuin millaisia he ovat.

Voit siis milloin tahansa muutaa toisen ihmisen käytöstä sinua kohtaan, rakastamalla häntä ehdoitta, ja tuntemalla puhdasta myötätuntoa häntä kohtaan. Muut ihmiset ovat aina juuri sellaisia, kun millaisina heidät itse näet. Ja siksi sellaiset ihmiset, joita ”et voi sietää”, ilmentävät seurassasi juuri niitä ominaisuuksia, joita et voi sietää OMASSA ITSESSÄSI!

Olet ehkä joskus joutunut tilanteesen, jossa sinulla on kova tarve puhua pahaa jostain ihmisestä muille, mutta mitä enemmän sinä yrität löytää tuosta ihmisestä negatiivisia ominaisuuksa, niin sitä enemmän nuo muut alkavatkin puolustaa sitä ihmistä, jota sinä haukut. Eli todellisudessa nuo muut ihmiset näkevätkin tuolla hetkellä SINUSSA juuri niitä negatiivisia ominaisuuksia, kuin mitä sinä näet siinä ihmisessä, josta et pidä. Toisaalta olet ehkä myös kokenut tilanteen, jossa ”katkerat ihmiset löytävät toisensa”, ja silloin haukutte yhdessä jotain kolmatta henkilöä. Vedätte siis toisianne puolenne, koska olette  samalla, negatiivisella tunnetaajuudella. Mutta tällaiset, negatiivisiin tunteisiin perustuvat liittoutumat, ovat myös itseään toteuttavia, eli koska negatiiviset tunteet aikaansaavat aina negatiivisia tapahtumaketjuja, niin paitsi, että te molemmat tunnette ennen pitkää sisimmässänne ”tyhjää tunnetta”, koska olette haukkuneet tuota kolmatta, jota teidän tulisi rakasaa kaltaisenanne – niin te  alatte pian haukkua myös toisianne. Koska negatiiviset tunteet ovat lähtöisin teistä itsestänne –  se kolmas osapuoli on vain tekosyy sille, että ette pidä itsestänne, ja aiheutatte kärsimystä itsellenne.

Voimattomuuden- ja arvottomuudentunteet saavat siis tuollaisessa tilanteessa aluksi ”koston ja katkeruuden tuntumaan suloiselta”, koska kosto ja katkeruus ovat korkeampia tunteita, kuin arvottomuus. Mutta kun olet päässyt kohoamaan arvottomuudentunteestasi katkeruuden tunnetilaan, niin ellet pysty kohottamaan tunnetilaasi turhautumisen kautta toivoon ja myötätuntoon, eli jäät ”kiinni vihaasi”, niin oma katkeruutesi kääntyykin sinua itseäsi vastaan. Ja tästä syystä parisuhdetta ei pitäisi koskaan lopettaa siksi, koska se on mielestäsi ”huono ja kelvoton”, sillä otat oman negatiivisen tunnetilasi ja negatiiviset uskomuksesi aina mukaasi, ja seuraava parisuhteesi tulee olemaan vielä edellistäkin huonompi ja kelvottomampi. Jos siis haluat eron jälkeen löytää paremman ja toimivamman parisuhteen, niin sinun tulee kyetä rakastamaan edellistä puolisoasi täysin ilman mitään ehtoja, eli näkemään negatiivisten kokemustesi luoman positiivisen, ja oltava tietoisesti ajattelematta MITÄÄN negatiivista, mitä olet parisuhteessasi kokenut. Jos et vielä pysty tähän, niin älä solmi uutta parisuhdetta ennen, kuin negatiiviset tunnemuistosi deaktivoituvat siinä määrin, että pystyt katsomaan entistä puolisoasi korkeamman minäsi silmin, ymmärtämään hänen käytöstään, omaa osallisuuttasi tuohon käytökseen, ja tuntemaan myötätuntoa häntä, ja myös itseäsi  kohtaan.

Epäilys, ennakkoluulot, torjunta, pessimismi, inho, tyytymättömyys, ylenkatse ja turhautuminen, joita itse toista ihmistä kohtaan tunnet, toteutuvat siis aina, ja saavat sinut vetämään puoleesi toistuvasti sellaisia ihmisiä,  joita kohtaan tunnet noita samoja tunteita. Vapaudut tästä  negatiivisesta noidankehästä vasta sitten, kun muutat omia asenteitasi, ja alat nähdä kanssaihmisesi optimistisesti, ihaillen, ja heidän positiivisia puoliaan arvostaen. Mikä siis edellyttää ennen muuta sitä, että ihailet ja arvostat omaa itseäsi, täydellisenä, mittaamattoman arvokkaana  sieluna.

Ja oli toinen ihminen tehnyt MITÄ TAHANSA ns. väärää sinua kohtaan, niin kun et kohdista enää huomiotasi tuohon väärään tekoon, eli annat sen anteeksi, niin vapautat tuon toisen ihmisen ilmentämään sinua kohtaan positiivisia puolia itsessään.

Eli jos vaadit rangaistusta toiselle ihmiselle, niin rankaiset todellisuudessa itseäsi. Anteeksianto on siis aina oman itsesi vapauttamista rakastamaan, sinulle pahaa tehneet ihmiset ja heidän tekonsa ovat epäolennaisia, vaikka kuinka haluaisit pitää kiinni vihastasi, ja etsiä sille oikeutusta.

Olet itse vetänyt puoleesi tuota pahaa tekoa, ja itse voit siitä myös vapautua. Et ole SYYLLINEN kärsimyksiisi, mutta syyllinen ei ole myöskään tuo ”pahantekijä”, vaan kyse on vain ja ainoastaan vetovoimasta: Samalla taajuudella olevat ihmiset vetävät toisiaan puoleensa, ja pahoista teoista kärsii aina kaikkein eniten tekijä itse.

Jos siis kykenet näkemään kenet tahansa ihmisen, riippumatta hänen toistaan,  positiivisessa valossa, niin hyödytät aina poikkeuksetta itseäsi, sillä kun rakastat ehdoitta, niin ”pakotat” myös tuon toisen ihmisen tuntemaan rakkautta sinua kohtaan. Sillä tuo toien ihminen siis heijastaa oman ihailusi ja rakkautesi sinulle takaisin. Eli mitä enemmän rakastat, niin sitä enemmän tulet itse rakastetuksi.

Teet kenet tahansa ”vihollisesi” aseettomaksi rakastamalla häntä.

Se, mitä muut ihmiset ajattelevat puolestaan sinusta, on täysin epäolennaista. Älä keskity pelkäämään muiden ihmisten negatiivisia mielipiteitä, ja lakkaat vetämästä heidän negatiivisia ajatuksiaan ja arvosteluaan puoleesi.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse yrittää rakastaa toisten ihmisten huonoja puolia väkisin, vaan ainoastaan keskittyä heidän hyviin puoliinsa. Aivan kuten sinun ei tarvitse oppia pitämään ruuasta, josta et pidä, vaan valita vain lautasellesi sellaista ruokaa, josta pidät.

Kaikki kärsimys ja uhrautuminen elämässämme johtuu aina vain siitä, että sinä kärsit, mutta korkeampi minäsi ei kärsi. Eli negatiivinen tunnetilasi johtuu siitä, että sinä tuijotat kärsimystä, kun taas korkeampi minäsi rakastaa itseään, sinua,  ja kaikkia muita ehdoitta, ja nauttii elämästä.

Korkeampi minäsi siis näkee sinut aina rakastavana, rakastettuna, vauraana, vapaana, terveenä, taitavana ja innostuneena.

Ja kun tietoisesti pyrit näkemään itsesi korkeamman minäsi silmin, niin kuin taikaiskusta muutut rakastavaksi, rakastetuksi, vauraaksi, vapaaksi, terveeksi, taitavaksi ja innostuneeksi.

Ota siis aina  itse vastuu sekä omista teoistasi, että kokemuksistasi, ja olet täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja!

Kaikki voimamme on ajatuksissamme. Se, mitä ajattelemme, toteutuu, toivottu ja ei-toivottu. Ja unelmien toteuttamisen tekee helpoksi se tosiasia, että emme voi koskaan tuntea positiivista ja negatiivista tunnetta yhtä aikaa! Tunteemme eivät siis luo, ajatuksemme luovat, mutta tunteemme kertovat aina siitä, mitä juuri nyt itsellemme sallimme. Voimme siis valita joka hetki joko ilon, tai kärsimyksen.

Universumin laki on siis aivan liian yksinkertainen, jotta useimmat maailman ihmiset sen ymmärtäisivät. Ja tämä johtuu siitä, että negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen ei VOI ymmärtää universumin lakia, koska hän ei ole  ”universumin totuuden taajuudella”. Tästä syystä niin monet uskonnolliset saarnaajat ympäri maailmaa muuttuvat näinä päivinä yhä aggressiivisemmiksi, ja saarnaavat ”jumalan vihasta”, ja ”maailmanlopusta”. Uskonnolliset ihmiset, jotka ovat pelon tunnetilassa, tuntevat sisäisesti kadottaneensa totuuden, mutta tarraavat uskontoonsa ja ”jumalaansa” silti epätoivoisesti, jolloin uskonnon alkuperäinen sanoma ehdottomasta rakkaudesta kääntyykin päinvastaiseksi. Sillä  ”jumala” on erillisyysharha, ja ”vihainen jumala” on vielä kauempana korkeasta tietoisuudesta meissä, eli paradoksaalisti siis ”jumalan vihasta” saarnaavat papit  ”palvovat pahaa”. ”Saatana” on pelkkä negatiivisen tunnetilan ajatusmanifestaatio, kuten ihmisen ulkopuolinen ”jumalakin”, mutta näihin kahteen olentoon uskova, pelokas uskovainen, siis todellisuudessa yhdistää tunnetasolla ”paholaisen ja jumalan”. Ainoita ”saatananpalvojia” ovat siis paholaiseen uskovat, ja paholaista pelkäävät ihmiset, eli esim. monet kristityt itse.

Älä siis koskaan tuijota negatiivisia uskomuksiasi, sillä et voi ”oppia pois” negatiivisista uskomuksista, voit vain kohdistaa ajatuksesi positiiviseen, ja luoda negatiivisten tilalle siten positiivisia uskomuksia. Eli kaikki voimasi on siinä, että voit joka hetki itse valita sen näkökulman, mistä katsot omaa elämääsi.

Ja ns. korkea tunne ei koskaan ole ”korvamerkitty” mahdollistamaan vain tiettyjä toiveitasi, vaan tuntiessasi korkeaa tunnetta mahdollistat mitä tahansa toiveitasi. Kun siis tunnet rakkautta, niin mahdollistat rahan virtaamisen luoksesi. Kun tunnet vaurautta, ja arvostat vaurauttasi, niin mahdollistat rakkauden saapumisen elämääsi. Kun tunnet rakkautta ja vaurautta, niin mahdollistat itsellesi terveyden, sillä sairauskin johtuu aina vain negatiivisista tunnetiloistamme, ”harmonian estämisestä”. Rakkaus on aina vain tunne, jota itse tunnet. Ja kun tunnet ehdotonta rakkautta, ketä tai mitä tahansa kohtaan, niin mahdollistat myös muiden, samalla tunnetaajuudella olevien ihmisten saapumisen luoksesi.

Pyri siis rakastamaan ehdoitta  aina myös negatiivisissa tunnetiloissa olevia kanssaihmisiäsi, mutta jos et aina kykene heitä rakastamaan, niin kohdista ajatuksesi sellaisiin asiohin, joita voit helpommin rakastaa ja arvostaa. Et ole kylmä ja välinpitämätön, jos kieltäydyt säälimästä negatiivisessa tunnetilassa olevaa läheistäsi, sillä voit auttaa häntä vain, jos säilytät oman korkean tunnetilasi. Et siis voi koskaan köyhtyä tarpeeksi, tehdäksesi köyhistä rikkaita. Etkä voi sairastaa koskaan tarpeeksi, parantaaksesi sairaat. Etkä voi itse kärsimällä lopettaa kärsimystä maailmasta, etkä ongelmia kauhistelemalla ja vastustamalla löytää ratkaisuja. Aivan kuten et voi myöskään koskaan SAADA rakkautta  keneltäkään toiselta ihmiseltä, rakastamatta itse.

Ehdoton rakkaus on siis rohkeutta pysyä rakkauden tunnetilassa silloinkin, kun ympärilläsi on pelokkaita, vihaisia ja katkeria ihmisiä.

Ja muista rakastaa ehdoitta myös itseäsi. Sillä et koskaan voi rakastaa muita ihmisiä, ellet rakasta itseäsi, eli rakkaus on  aina vain tunnetila, joka on sinussa.

Tunnet tuskaa, kaipausta tai pelkoa, kun katsot ei-toivottua elämäntilannettasi. Se on kuitenkin jo menneisyyttä, eli tuijotat aivan turhaan ongelmaa, joka on jo luonut ratkaisun. Kun kävelet tiellä, niin tujottaessasi jalkoihisi näet hiekkaa, mutta kohottaessasi katseesi, näetkin edessäsi horisontin. Eli kun katsot eteen päin, niin koet selkeyttä ja iloa, koska näet ne mahdollisuudet, jotka kokemasi elämä on jo valmiiksi luonut.

”Suurin ja vaikein” ongelmasi on siis kaikkein suurin aarteesi, sillä se on luonut kaikkein suurenmoisimman ratkaisun. Voimakas negatiivinen tunteesi siis kertoo vain siitä, että olet jo toiveidesi seurauksena voimakkaasti laajentunut, mutta et vielä ole sallinut itsellesi luomuksiasi. Kiitä ja arvosta siis suurta ongelmaasi, ilman ongelmaasi, et olisi luonut tuota ratkaisua. Ja et voi koskaan tuntea onnellisuutta toivomatta elämältä uusia asioita. Eli et voi ”tyytyä vanhaan” koskaan ikuisesti, koska luot ajatuksillasi joka hetki lisää ja enemmän. Onnellisuuden kokemus on siis mahdollista vain salliessasi elämää, korkeassa tunnetilassa. ”Tuttu ja turvallinen”muuttuu siis kärsimykseksi silloin, jos takerrut peloissasi vanhaan, eli pelkäät omia toiveitasi.

Esimerkiksi ehdollinen rakkaus on usein tällainen ”tuttu olosuhde”, joka saa monet ihmiset pysymään negatiivisissa tunnetiloissa jopa läpi elämänsä. Eli jos molemmat puolisot tuntevat ehdollista rakkautta, eli uskovat rakkauden tulevan itsensä ulkopuolelta, niin he molemmat myös pelkäävät koko ajan menettävänsä rakkauden. Jolloin rakkaus perustuukin pelkoon ja vihaan, ja negatiiviset tunteet pitävät puolisot yhdessä, ei siis ehdoton rakkaus.

Jos olet huolissasi siitä, että sinulla ei vieläkään ole sitä asiaa, mitä olet pitkään ja kiihkeästi toivonut, niin saat olla huolissasi juuri niin kauan, kunnes lopulta päästät irti, ja sallit tunnetilasi kohota unelmasi taajuudelle, eli lakkaat huolehtimasta. Eli onnellisuus on sitä, että et kanna huolta, sillä sinulla tulee joka tapauksessa aina olemaan sellaisia toiveita, joita et vielä ole itsellesi sallinut. Ikuinen keskeneräisyytesi ei kuitenkaan tarkoita, että sinun tulisi kokea jatkuvaa kärsimystä.

Luovuta siis kaikki huolesi ja ongelmasi aina universumin, ja oman korkeamman minäsi ratkaistaviksi. Sinä olet korkeamman tietoisuuden rakastettu, mittaamattoman arvokas  ulottuvuus, korkeampi olento, oman elämäsi kaikkivoipa Luoja.