Vapaa ajan ja opiskelun erottelu- siinäpä haastetta kerrakseen

Pääsykoelukemisen suurin vaikeus taitaa olla vapaa-ajan ja opiskelun tasapainon löytäminen. Minulle se tuottaa suurimmat haasteet.

Suurin syy siihen, miksi se on haaste, on kotona lukeminen. Jos poistuisin kotoa jonnekin esim. kirjastoon viettämään ”työpäivää”, rajan vetäminen olisi huomattavasti helpompaa. Nyt minulla ei ole ollut selkeitä rajoja, milloin aloittaa ja lopettaa työt. Aamut ovat kaikista vaikeimpia. Mulla on herätyskello joka päivä soittamassa yhdeksältä, ja herään aina silloin, mutta lukemisen aloittaminen aamulla on haaste. Jään helposti makoilemaan sänkyyni ja katsomaan snäpistä mystoreja, enkä ryhdistäydy lukemaan. Nyt olen keksinyt siihen uuden ratkaisun, joka on ainakin tähän saakka toiminut. Nousen syömään aamiaisen, jonka jälkeen lähden pienelle kävelylle. Kävelen pienen 15 minuutin lenkin ulkona, jonka jälkeen palaan kotiin aloittamaan työpäivän. Se lenkki erottelee kotoilun ja ”työpäivän” toisistaan. Kannattaa kokeilla, jos kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin minä.

2018-02-07_03.33.13_1_0.jpg

Taukojen pitäminen on myös haasteellista, jonka vuoksi olen alkanut kellottaa ruokatunnit ja tauot. Pidän lyhyitä kymmenen minuutin taukoja usein, noin tunnin välein. Useammin ja harvemmin välillä, sen mukaan miten lukeminen sujuu. Jos on hyvä flow, saatan laskea tehtäviä parikin tuntia ja huonona päivänä tarvitsen useammin pienen kännykän selailu tauon. Ruokatunti mulla on joka päivä yhdeltä, jolloin vietän n. 45 minuutin tauon. Silloin saan vapaasti katsella esim. youtube-videoita tai salkkareita. Pyrin siihen, että kun luen, niin LUEN oikeasti. En vilkuile kännykkää (kännykkäparkki!!) ja jos ajatukseni harhailee, pidän pienen tauon, jonka jälkeen jatkan täysillä. Pyrin siihen, että lukuaika on tehokasta ja kun en lue, rentoudun oikeasti huolella. Se ei ole helppoa, enkä todellakaan aina kykene siihen, mutta kuitenkin pyrin siihen.

2018-02-07_03.33.03_1.jpg

Työpäivä päättyy yleensä neljän-viiden aikaan, kun muut saapuvat töistä kotiin. Usein yhdessä jutustellaan, syödään ja katsotaan telkkaria. Niinä iltoina, kun olen kotona perheen tai ystävien kanssa, työpäivä päättyy tosiaan siihen, enkä enää lue mitään illasta, ennen yötä. Parina päivänä viikossa suuntaan jo kolmen aikaan itseni kohti valmennuskurssia, jolloin työpäivä jatkuu siellä. Nämä päivät venähtävät helposti pitkiksi, jolloin pidän päivällä enemmän vapaata, että jaksan illalla vielä keskittyä. Parina iltana viikossa suuntaan harrastuksieni pariin. Niistä en aio tinkiä yhtään, ne pitävät mut järjissäni, jotta oikeasti jaksan lukea. Näen niissä kavereita ja pääsen unohtamaan koko stressin pariksi tunniksi. Se on parasta. 

Monesti iltaisin vielä luen ja kertailen kevyempiä juttuja, kun muut ovat menneet nukkumaan. Olen älyttömän huonouninen, joka tarkoittaa, etten nuku kuitenkaan. Vaikka menisin klo 22 unille, nukahdan aina vasta yhden jälkeen. Olen alkanut hyödyntämään sitä aikaa päivästä (yöstä) myös. Kuitenkin luen silloin vain ”helpompia” juttuja ja kertaan päivällä oppimaani, jotta tiedot syvenisi. En kuitenkaan silloin lähde mihinkään vaikeaan perehtymään, sillä siihen minusta ei ole. Joillekin yöllä lukeminen taas voi olla se parempi aika oppia, joten kannattaakin lukea silloin, kun se hyvältä itsestä tuntuu.

2018-02-07_03.33.12_1.jpg

Viikonloput pidän osittain vapaina, mutta välillä teen lauantaisin harjoituskokeita, joko valmennuskurssilla tai itsekseni kotona. Silloin varaan 5 tuntia itselleni kokeen tekemiseen, eivätkä muut saa minua häiritä lainkaan. Lauantaisin kertailen monesti myös viikolla oppimaani, mikäli aikaa löytyy, eikä ole muita sovittuja menoja. En kanna stressiä lauantaisin lukemisesta, pyrin tekemään paljon töitä arkena. Sunnuntait ovat aina vapaita!

 

Haluan koota muutaman vinkin ajankäytöstä vielä listaksi, josko siitä olisi jollekin apua (ainakin itselleni on):

1. Erottele työaika (huomaa etenkin aamun aloitus), mikäli mahdollista

2. Lue siihen aikaan päivästä, kun se sinusta parhaalta tuntuu. Toiset ovat aamuihmisiä, toiset eivät lainkaan.

3. Kellota tauot

4. Muista liikkua tarpeeksi, jotta jaksat lukea

5. Kun luet, LUE huolella ja tehokkaasti… 

6. …ja kun et lue, rentoudu kunnolla

7. Jos sinulle on apua siitä, että tiedät kauanko olet lukenut, kellota lukemiseen käyttämäsi aika

8. Muista perhe ja ystävät

9. Harrastukset on tärkeää vastapainoa

 

Tsemppiä kaikille!

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Opiskelu

Pääsykokeisiin lukemisen on aika alkaa, jälleen kerran

Pääsykoeprojekti 2018 on alkutaipaleellaan. Tässäpä hieman ajatuksiani menneestä pyrkimisestä ja uuden aloituksesta. 

Olen hakenut yliopistoon kaksi kertaa aiemmin. Lukion jälkeen abikeväänä 2016 hain lääkikseen. Silloin olin todella, todella varma, että se on minun unelma ja juuri se mitä haluan. Luin ensin tietenkin kovasti ylppäreihin ja sen jälkeen pääsykokeisiin. Aikaa tuntui olevan vain aivan liian vähän, kun viimeiset lukiokurssit ja ”muut ylppäriaineet” veivät siitä osansa. Minulla on ihan hyvä pohja lukiosta, sillä luin pitkän matematiikan, kemian, biologian ja fysiikan, joista ehdoton suosikkini oli fysiikka. En ollut missään erityisen hyvä, vaan kaikessa sellainen tasaisen ”ok”. Kävin kirjoitusten jälkeen kuuden viikon intensiivisen valmennuskurssin ja paiskin töitä aivan hulluna (tai silloin luulin niin, siitä myöhemmin lisää…). Pääsykoepäivä tuli, eikä minua edes jännittänyt juurikaan. Olin jo etukäteen pyrkinyt ajattelemaan r

ealistisesti, etten pääsisi välttämättä sisään. Tulosten tultua selvisi, että en jäänyt kovinkaan kauaksi sisäänpääsystä. Moni kaverini pääsi sisään ja koin ehkä jonkinlaista alemmuutta asiasta. Pidin itseäni huonona, koska en yltänyt samaan kuin moni tuttuni ylsi. Oikeastaan minua ei silti edes koskaan harmittanut, etten päässyt sisään. Enemmän olin harmissani siitä, etten ollut niin hyvä kuin luulin.  Se sai ajatukseni heräämään. Jos minua ei harmita, etten päässyt sisään niin halusinko edes koskaan sisään.

Aloin itsekseni pohtimaan paljon sitä, mitä oikeasti haluan ja etsimään sisäistä ääntäni. Sitten se välähti. Lukioon mennessäni halusin olla eläinlääkäri. Harrastukseni pyörivät rakkaiden koirieni ympärillä ja olen aina tykännyt eläimistä. Se oli siis jotenkin ilmiselvää, haluan olla eläinlääkäri. Jossain vaiheessa lukiossa se ajatus sammui, eikä siitä koskaan puhuttu vaihtoehtona. Aina puhuttiin lääkiksestä ja ihmiset ympärilläni hakivat sinne. Siksi minäkin hain. Ja perusajatushan molemmissa ammateissa on sama, auttaminen. En siis ollut aivan hakoteillä. Molemmissa on tismalleen sama pääsykoe, joten valmistautumiseni ei ole mennyt hukkaan, vaan luonut tälle hyvää pohjaa.

kuva12.11.jpg

Päätin olla osittain töissä välivuoteni aikana ja samalla lukea pääsykokeisiin ajoissa. Aloitin pääsykoeurakan marraskuussa valmennuskurssin avulla ja sitä jatkui yhtäjaksoisena kevääseen saakka. Luin useampana päivänä viikossa, mutta tein myös paljon muuta. Harrastin ja näin ystäviä, koska se oli minulle tärkeää vastapainoa. En käynyt valmennuskurssillani kuin minulle ”tärkeillä tunneilla” ja harjoituskokeissa. Luin pääasiassa kotona ja sain luettua hyvin. Opin paljon syvemmin ja enemmän, kuin aiemmassa kokemuksessani. 2016 luulin tehneeni töitä aivan hulluna, mutta nyt asiat olivat ihan uudessa perspektiivissä ja ymmärsin, että nyt minä vasta oikeasti luin. Löysin kotona selkeän lukurutiinin ja arki rullasi tasaisesti opiskellessani. Sain melko hyvän laskurutiinin ja tehtävät alkoivat tuntua jo osittain helpommilta. Kaikki ei enää ollut utopiaa.

 

Pääsykoepäivä kun koitti, minua jännitti enemmän kuin mikään koskaan aiemmin. Unohdin aamiaiseni kotiin ja automatkalla rutistin tyynyä takapenkillä täristen. Kun pääsin koepaikalle, tiputin kynäni pitkin lattioita ja keinuin kyykyssä edes takaisin. Koetilanteessa sain tehtäviä tehtyä hyvin, ja vähän ratkaistua jokaisesta jotakin. En kuitenkaan saanut kaikkia tehtyä, en osannut kaikkea ja ratkaisematta jäi myös helpompia tehtäviä ajanpuutteen vuoksi. Olin varma, etten päässyt tänäkään vuonna kouluun ja niinhän siinä kävi. Pääsin kuitenkin varasijoissa aika lähelle ja se oli minulle ihmetyksen aihe. Olin kuitenkin osannut siis jotain. Tällä kertaa minua harmitti todella suuresti, etten päässyt kouluun. Itkin sitä paljon. Kuitenkin tarmokkaana päätin, että en aio luovuttaa. Samalla kävin paljon ajatuksia läpi siitä, miten jaksan sen urakan taas. Olen molempien pääsykokeiden jälkeen ollut loppu ja loman tarpeessa. Päätin kuitenkin, että se on jaksettava. Eläinlääkis on unelmani, ja sinne on nyt päästävä.

Miten käytännössä jaksan jälleen aloittaa pääsykoeurakan alusta nyt? 

Sen kun tietäisin. 

Vietin syksyn töissä kokonaan, enkä stressannut silloin lukemisesta. En ehtinyt töiden ohella opiskella juurikaan ja päätin, että se jää kevääseen. Sen jälkeen päätin viettää pienen joululoman, ja nyt uuden vuoden tultua tulisi aloittaa jälleen uusi lukuprojekti. Olen aloittanut kevyesti lueskelemalla ja kertaamalla, etsien sopivaa päivärytmiä ja rankempaa vaihdetta. Jos vaan sormia napsauttamalla saisi itselleen rytmin lukemiseen, elämä olisi paljon helpompaa. Mutta kun ei saa, sitä pitää hakea. Tiedän tasantarkkaan kuitenkin mitä minun täytyy lukea. Päivitin vanhan lukusuunnitelmani uusiksi ja kaiken tekemisen pitäisi nyt olla selkeää. Pikkuhiljaa, päivä päivältä tämä helpottuu ja tarmokkuuteni kasvaa. Urakka edessä on hurja, mutta onnistunut lopputulos varmasti sen väärtti. 

kuva12.12.jpg

Suhteet Oma elämä Opiskelu