Kanelibasilikan kanssa käymästä ajatustenvaihdosta Tallinnan ravintoloista yms. tuli mieleen se, miten tässä on taas ihmisenä muuttunut ja miksi.

Vielä pallomahaisena sitä oli salonkikelpoinen menemään ravintolaan syömään ihan mihin aikaan tahansa, ja aika monesta ravintolasta löytyy myös ihan käyttökelpoisia vaihtoehtoja alkoholittomaksi juomaksi veden sijaan/lisäksi. Kärrykansalaisella asia ei olekaan enää aivan samoin. 

Koska vauvan kanssa aika kävi viime talvena välillä melko yksinäiseksi, kävimme silloin tällöin lounaalla isin kanssa keskustassa. En unohda ikinä henkilökunnan ilmeitä, kun ensimmäisen kerran työnsin vaunut sisään sinänsä ihan tilavaan ravintolaan, yhteen lounaskantapaikoistamme. Sitä silmien pyörittelyä. No, jäimme kuitenkin, enkä kyllä unohda sitäkään, kun hlökunta suli vähä vähältä ja lopulta kurkisteli nukkuvaa tylleröistä hymyillen.

Eräs toinen kerta menikin sitten niin, etten sen kooomin ole palannut siihen paikkaan. Meillä oli jokin pikkuinen aihe juhlaan, ja päätimme käydä lounaalla. Menimme jälleen keskustassa erääseen ravintolaan, jossa meidät kyllä yleensä myös on muistettu, koska usein on käyty. Lounasta tilatessamme tarjoilija kysyi: ”Syökö lapsi?”. Minä siihen hölmistyneenä, että ei vajaa 9kk:n ikäinen vielä varmaan noutopöydästä oikein mitään syö, syö sitten omasta purkista, jos syö. Tähän tarjoilija: ”Niin, syö mitä syö, mutta jos syö, niin siitä peritään siivousmaksu.” 

???

No tässä vaiheessa tuttu tarjoilija pelasti tilanteen tulemalla väliin, tokaisten ”kaksi lounasta, niinhän se oli”, ja se siitä. Mutta se oli sitten viimeinen visiitti siellä.

Minä siivoan kyllä lapseni lattialle heittelemät kurkkuviipaleet ja sen enempää ei sotkua juuri koskaan ole toistaiseksi tullutkaan. Muutaman kerran on kyllä käynyt niinkin, että tarjoilija on tullut kaivamaan minut ylös lattialta ja kysymyt, olenko hukannut jotain. Kun on käynyt ilmi, että olen ollut nostelemassa niitä kurkun- tms. paloja ylös lattialta, on tarjoilija sitten todennut, että hyvä rouva, kyllä ME täällä siivoamme.

Mutta joo. Vähän on araksi muuttunut oma asenne ravintolaan/kahvilaan menemistä kohtaan näiden muutamien negatiivisten kokemusten myötä, enkä nyt kaikkia tähän halua eritellä. Eihän tässä vielä hirveästi ole matkusteltu, mutta kyllä olen ollut huomaavinani, että Tukholmassa ja Tallinnassa niitä vinoja katseita ei ole tullut. Oma mielipiteeni on, että Riku Rantalan taannoin hesariin kirjoittamassa kolumnissa Vain Suomessa vihataan lapsia, on perää, vaikka teksti varmasti kirjottajalleen tyypillisesti onkin vähän kärkevä (ja siksi Rikun ulosannista niin kovasti tykkäänkin). 

Olen asunut Espanjassa, ja vaikka en missään nimessä ole joka yhteydessä sen maan lastenkasvatuskulttuurin (mm. ruumiillinen kuritus, yleinen asenne, että lapsi olisi aina pahanteossa yms. negatiiviset asiat) kanssa samoilla linjoilla, niin on siinä jotain hyvääkin. Lapset SAAVAT olla mukana ja osallistua. Lapset ovat lähes poikkeuksessa varauksettomasti onnen ja ylpeyden aihe. No, onhan siellä myös perheen käsite huomattavasti laajempi kuin täällä. 

Enkä minä ole niitä, jotka hokevat, että ei lapsen saaminen mitään muuta, ja nappaa lapsen mukaan RuisRockiin Peltorit korvilla. Minä nimenomaan HALUSIN muutosta elämään lapsen muodossa. Mutta en ajatellut sen tarkoittavan sitä, että nyt minun tulee kategorisoida itseni johonkin sellaiseen, mihin en ennen ole tuntenut kuuluvani. Että kun en ennenkään ole halunut Rossossa syödä, niin miksi minun nyt pitäisi siirtyä kokonaan heidän asiakkaakseen (joo, ja kyllä ihan hyvin voin välillä käydä Rossossa, ei tämä ole mikään ylemmyydentuntoinen hyökkäys ketjuravintoloita kohtaan)? Ihan samoin kuin en ole ennenkään ollut mikään pakettimatkustaja, vaan itse räätälöinyt omat matkani, niin miksi en sitä tekisi jatkossakin, varmaan tosiaan vaan enemmän myös lapsen ehdoilla. Mutta en kokonaan.

Usein jeesustellaan, että kun ei suomalainen lapsi osaa käyttäytyä. Tässä kohtaa tekisi mieli joskus kommentoida, että niiltä aikuisiltahan lapsi se mallin ottaa. Jos ei ikinä näe kenenkään syövän veitsellä ja haarukalla  ja keskustelevan rauhallisesti siinä syömisen lomassa, mistä sen mallin sitten saa?