Mitäpä sitä tekisi tällaisena sadepäivänä? Kun puolisko potee spontaania krapulaa (mutta tunnetusti parhaat bileet tulee yllätyksinä), itse on valvonut puoli yötä Paljasjalkaisen Kuningattaren kanssa ja herännyt aamulle leipomaan sämpylöitä, koska kaupassa ei kukaan ole muistanut käydä. 

No sitä lähtee tietenkin ulos hengittämään raitista ilmaa, tosin samalla kun naama kastuu tihkusta miettien, miksi teen tämän itselleni.

Lapsi luontokuvaajana: Äiti, otetaan kuva tästäkin puusta. Ja tästä!

Sitä voi pelkästä ajantajun riemusta (Nyt on aikaa! Jee!) ommella vaikka puolet niistä kankaista, joita on marinoinut kaapeissaan.

Tästä kuosista tuli äiti-tytär -tiimiasu. Kuvassa vain tylleröisen versio, äitin on tietenkin jo päällystetty kuralla tuolla valokuvausreissulla.

Nyyh, mulla on jo iso tyttö, kun puoli metriä ei enää riitä tavallisen liivimekon materiaaliksi. Sävellettyä ja sovellettua.

Tylleröinen ei kuulemma suostu käyttämään tätä. Kuka haluaa?

Mitäpä muutakaan sitä tekisi kuin istuisi lätäkössä. Ainakin toinen meistä oli puistoreissulla ikionnellinen.

Tihkusadepäivät ovat loppujenlopuksi ihan ok.