Sunnuntai-iltaisin sitä löytää itsensä murehtimasta sitä, että huomenna on taas maanantai. Ja sitten tiistai jne., koko viikko vielä edessä. Ja sitten kerran sattuu niin, että maanantaita on odottanut jo edellisen viikon tiistaista alkaen.

Maanantai-aamuna, silloin kun vielä oli vain 17 astetta lämmintä, tapasin Tupa-Keittiön Kanelibasilikan ysiratikan pysäkillä ja lähdimme kohti länsisatamaa ja sieltä eteenpäin päivän mittaiselle minilomalle etelään.

Tere Tallin!

Kanelibasilika on paitsi erityisen huumorintajuista ja leppoisaa matkaseuraa jolla on loistavat jutut, on hän myös melkoisen nerokas Tallinna-opas, koska tuntee kaupungin kuin omat taskunsa. Ja aina on kiva olla mukana oma hlökohtainen opas, joka vielä puhuu paikallista kieltä. 

Kiitos näiden viinarallauspaattien uusien aikataulujen, meille jäi enemmän aikaa olla maissa kuin joutua kököttämään laivassa. Eikä nyt tarvinnut juosta hengenhädässä paikasta toiseen, mikä muuten yli 30 asteen helteessä olisikin ollut aika urheilullinen suoritus.

Aamuaurinko muurilla.

Joten laivan saavuttua määränpäähämme kävelimme maisemareittiä vanhaankaupunkiin, kävimme NuNordikissa ja kävelimme vanhankaupungin läpi ensimmäiseen viralliseen kohteeseemme, ravintola Elevantiin.

Vanhakaupunkia aamuauringossa.

Eikä ollut Kanelibasilika turhaan hihkunut tästä paikasta jo paria kuukautta, sen verran herkullisen Saag paneerin popsin. Ei se, että yleensäkin pidän kovasti intialaisesta ruoasta, vaan se, että ruoassa on kourakaupalla tuoreita yrttejä, pinaatti on lehtiä eikä muussia ja paneer on pehmeää ja sitä on paljon (tällä kertaa liian paljon…). Selkeästi tässä vaiheessa oli korkea aika syödä, koska edes tyhjistä lautasista ei ole kuvia muistoksi. 

Elevantista lähdimme täysine vatsoinemme vyörymään kohti Karnaluksia, joska hain mm. tylliä ja kankaita tylleröiselle. Niistä kuvia vaikka sitten kun ovat kokeneet metamorfoosin ja muistuttavat vaatteita. Helle oli melkoinen ja matkalla poikkesimme Suvan sukkapuodissa Kaubamajassa. Paitsi että tila oli mukavasti ilmastoitu, niin etenkin Suvan Etno-malliston sukat ovat paitsi kauniita, myöskin käytössä kestäviä ja nappasin puodista käyttökelpoiset ja tarpeeseen tulevat tuliaiset kotiin vietäväksi. Tylleröinen, joka tietenkin keikkui vielä hereillä reissulta palatessani, olisi muuten halunnut nukkua tuomani sukkahousut jalassaan ja peitteli kissasukatkin viereensä nukkumaan. 

Matkalla Karnaluksiin ihastelin jälleen kerran Tartu maanteen ja Liivalaian kulmassa olevaa neuvostomonumentalistista taloa, sen pompöösiutta ja rapistuvaa ulkoasua. Hehkutellessani jälleen rakkauttani rappioromantiikkaan ja vanhoihin rakennuksiin, ehdotti Kanelibasilika, että jos vaikka koittaisimme mennä talon rappukäytävää tutkimaan Karnaluksista palatessamme. Valitettavasti ovet oli teljetty sen verran tiukasti, että en päässyt koputtelemaan seinämateriaaleja, mutta jo kävely sisäpihoilla oli melkoisen elämyksellistä. Vanhat rakennukset kätkevät rapistuneiden julkisivujensa taakse käsittämättömiä yllätyksiä, kuten esim. kohtuullisen glamoröösin oloisen kauneushoitola, joka löytyi tämän rakennuksen päädystä

Yritys hyvä kymmenen tunkea tutkimaan rappukäytäviä.

Kun helle oli saamassa meistä jo yliotteen, nousimme Tallinnan kattojen tasalle kahvila Komeetiin. Sekä kakkuset että sisustus, puhumattakaan maisemista saivat sisäinen hillittyyn charmiin mieltyneen porvarin hyrräämään onnellisena. Ja kaikkialla maailmassa, missä on pöytiintarjoilu, on elo muutenkin astetta luksukkaampaa. 

Aijaijaijai!

Kahvilan sijainti (ja ilmastointi!) oli mitä parhain: Maisemaikkunoista avautui kappale kauneinta Tallinnaa. Tästä tuli saman tien uusi suosikki. (Ja Komeetin wc inspiroi ajatuksen aloittaa blogi, jonka otsikko sisältäisi ajatuksen pohjois-Euroopan käymisen arvoisista vessoista.)

Niin kertakaikkiaan kahvitteluun sopivaa!

Kahvilta kepsuttelimmekin sitten takaisin satamaan, laivaan ja kohti Hkiä. Taas jäi se tunne, joka tulee aina kun poistun Tallinnasta: pitäisi jäädä pidemmäksi aikaa!

Joten heihei Tallinna, toivottavasti pian nähdään taas!

Ja sama koskee Kanelibasilikaa, nähdäänpäs pian taas ja käydään  syömässä 🙂

Niin rappiollista ♥