Kirjoitanpa nyt sitten vielä tämänkin. 

Vaikka Lilyn olemassaolo tai -olemattomuus ei ole elämässäni sitä horjuttava elementti, silti vähän surkuttaa. En saa edelleenkään valita tekstikategoriaksi omaa elämää, en itseasiassa mitään, mitä on nykyisellä kategorioiden ylärivillä. Ja kiinnostuneille tiedoksi että selaimena Safari. Seuratut ”päivittyvät” satunnaisotannalla ja monta (aikaisemmin, nythän se on vähän haasteellista) seuraamaani blogia tuntuu menevän ihan ohi. Ilmoituksia tulee jokunen joskus.

Täällä on hiljaista. En edes ehtinyt vanhassa Lilyssä olemaan pitkään, mutta sen vuorovaikutuksellisuus oli yksi syy, miksi aloin kirjoittaa tänne enkä mustakantiseen vihkoon. Huolimatta siitä että alkuperäisenä ajatuksenani ei ollut kirjoittaa niinkään massoille kuin itselleni, on kovin ilahduttavaa olla välillä myös keskustelun avaajana ja toisaalta myös osallistua itse keskusteluun. Lily oli raikkaan tasavertainen toimituksen postausten valuessa samassa litaniassa kaikenlaisten hissankokeeseen pänttääjien joukossa. Monenlaisten kirjoitusten joukosta ei omasta mielestäni ollut vaikeaa poimia niitä itseään kiinnostavia. Minä en siis ollut antanut palautetta ”sekaisesta” etusivusta, koska se ei mielestäni sitä ollut.

Etusivu on nyt kovin toisenlainen. Jos mietin, miten itse eksyin tänne alkuaikoina palstoja lueskelemaan, luulen, että jos olisin joutunut klikkaileemaan enemmän, olisi kiinnostus hiipunut klikkaus klikkauselta. Nyt ainakin hiipuu. 

Vaikka kommentteihin suoraan vastaaminen ja kommenteista tykkääminen ovat hienoja ominaisuuksia, on harmi, jos niitä käytetään pian entistä vähemmän. En ole itse mikään kovin kummoinen bittinikkari, ja olen muutenkin kovin sisältöpainotteinen ihminen, joten minua eivät sivupalkkien tms. asetukset haittaa niinkään kun oma osaaminen rajoittuu lähinnä fontin valitsemiseen. Sen sijaan vähän haittaa, jos itseäni ennen viihdyttänyt somen muoto nyt muuttuu sellaiseksi, ettei täällä itse viitsi enää juurikaan käydä katselemassa. 

Mitäs mitäs, vieläkö tässä jatketaan?