5 matkakuvaa ja -tarinaa

Hei, olenko ainoa, joka kaipaa jo vähän matkustamista? Kerroin aiemmin täällä, miten matkailusta on muotoutunut osa mun identiteettiä. Tunnen ajoittain olevani enemmän kotona muualla kuin kotona. Matkustaminen on mulle tapa rauhoittua, selkeyttää ajatuksia, nähdä lähelle (se sanonta on aika hyvä). Kotiin tullessaan näkee taas kaiken selkeämmin.

Instagramissa pyörii parhaillaan haaste, jossa kehotetaan jakamaan 10 matkakuvaa 10 päivän ajan ilman selityksiä. Osallistuin – tietenkin! Mulle haasteessa hankalinta oli, etten saanut kertoa kuvista mitään. Siksi päätin nyt jakaa yhden setin kuvia myös blogiin, lyhyiden tarinoiden kera.

Santorini

Kävin Santorinilla kesällä 2017, pidempi tarina matkasta on luettavissa täältä. Olin reissussa ystäväni kanssa, joka täytti matkan aikana 30 vuotta. Santorini oli ollut yksi salaisista haaveistani jo pidempään, joten tartuin ideaan heti ystäväni sitä ehdottaessa. Päädyimme muutaman mutkan kautta varaamaan matkapaketin Apollomatkoilta. Kohde on melko kallis, etenkin, jos haluaa räätälöidä oman pakettinsa.

Yllä oleva kuva on Santorinin Oíasta, joka on se The place to be kohteessa. Oían auringonlaskut ovat saaren kauneimpia ja niitä keräännytään katsomaan sellaisella porukalla, että nyt Koronan aikaisessa maailmassa teidät valtaisi kauhu. Mua nauratti, kun näytin kuvia Oíasta Santorinista haaveilevalle isälleni. Ensin ihana idyllinen kuva rakennuksista ja kauniista auringonlaskuista. Sitten toinen toisesta suunnasta otettuna, jossa näkyi ihan valtava ihmismassa, jonka keskellä oikeasti seisoin. Ei ehkä niin idyllisen rauhallista sitten kuitenkaan. Mutta mieletön kokemus. Meidän majapaikkamme oli Santorinin Firostefanissa, josta Oíaan käveli muutaman kilometrin. Polku tosin loppui matkan varrella kesken ja nappasimme bussin alle hieman ennen saapumistamme kohteeseen. Myöhemmin kuulimme, että polku olisi jatkunut jostain, mutta hyvin se meni näinkin. Hiki tuli!

Santorinilla hyvistä näkymistä pitää vähän ”kärsiäkin”, nimittäin paikka on täynnä portaita. Jos joskus pääset sinne matkustamaan, nappaa mukaan kevyin mahdollinen matkalaukku. Mulla tuli jo hiki nähdessäni ne portaat hotellille, joita jouduin seuraavaksi matkalaukkuani kantamaan. Mutta olihan se sen arvoista. Hotellissamme oli kaikilla huoneilla omat parvekkeet näköalalla ja aamuisin saimme aina aamiaisen omalle parvekkeelle kiikutetuna.

Aeimmat juttuni Santorinista:

Santorini – unelmien lomakohde

Santorini viikossa – tee ainakin nämä!

Thaimaa

Thaimaa on ollut mun suosikkikohde jo vuosia, mutta menen aina eri paikkoihin. Viihdyin parhaiten saarilla, sillä pienissä kohteissa elämä on aidompaa (ja ruoka parempaa). Olen käynyt vuosien varrella Phuketissa, Krabilla, Koh Lantalla, Koh Taolla, Koh Samuilla ja Koh Changilla – osa samoilla reissuilla. Kirjoitin blogiin aiemmin syitä, miksi haluan juuri Thaimaahan.

Mulle siinä yhdistyy useita asioita, jotka tekevät lomasta loman. Ei tarvi ajatella koko ajan matkakassaa, koska kaikki on edullista. Ruoka on varmasti hyvää ja ihmiset aina ystävällisiä. Niin monena päivänä vuodesta paistaa aurinko, ettei säästä tule ylimääräistä stressiä. Ainoa mieltäkin kuormittava asia on matkustamisen aiheuttama hiilijalanjälki. Olen kompensoinut sitä viime aikoina rahallisesti sekä pyrkinyt tekemään elämästäni muilta osin mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman ekologista.

Tokio

Tarina Tokion reissun osalta on aika hauska. Olin 10 vuotta sitten muutaman vuoden töissä lentoyhtiössä, jossa henkilökunnan oli mahdollista matkustaa henkilöstöetuna todella edullisesti stand by-periaatteella. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, etten koskaan voinut olla vielä portillakaan 100% varma, pääsisinkö kyytiin ja kohteeseen. Saati saisinko paikan vai matkustaisinko lentohenkilökunnalle tarkoitetulla taittopenkillä ilman safkaa.

Noh, eräänä kesäkuisena päivänä kuulin, ettei työsopimukseni yhtiössä enää jatku. Mulla oli sopparia jäljellä vain muutama viikko, josta päätin heti pitää osan lomana ylityötunteja poltellen. Varasin lennot unelmieni kohteeseen, New Yorkiin ja sain serkkuni houkuteltua mukaan. Meidän oli määrä matkustaa ti-la. Maanantaina töissä huomasin, ettemme ikinä tulisi mahtumaan Nycin lennolle. Laitoin hädissäni viestiä serkulleni. Ehdotin hetken mielijohteesta, että mentäiskö kuitenkin Tokioon, sillä sinne on enemmän tilaa. Sovittiin, että mennään! Tiistaina olimme jo lennolla.

Tokiossa ehkä suurimpana yllätyksenä tuli se, miten vähän kukaan puhuu englantia ja kuinka huonosti opasteita oli englanniksi. Saimme lentokentältä onneksi englanninkielisen metrokartan, jota yritimme sitten värikoodien avulla verrata asemilla oleviin, päästäksemme oikeisiin paikkoihin.

Meillä oli haasteita myös ruoan suhteen, sillä emme kumpikaan syöneet punaista lihaa ja minä olen alleginen pähkinälle. Päädyimme siis sushille lähes joka päivä lounaalla ja illallisella. Sushipaikat olivat hauskoja ”linjastopaikkoja”, jossa linjastolta sai ottaa tuoreet herkut valintansa mukaan ja lopussa maksettiin lautasten perusteella. Joimme ekasta illasta alkaen lähes aina sushin kanssa bisseä, sillä tarjoilija ei ymmärtänyt mitä halusimme tilata. Osoitimme siis naapuripöytään: ”Vaikka tuollainen”.

Toinen Tokiossa kohtaamani tosiasia liittyi vaatteisiin ja kenkiin. 170-senttisenä, 39/40 kengänkoolla vastustettuna mimminä mun oli äärimmäisen hankala löytää kaupoista mitään ostettava. ”Sorry, no bigger size!” oli vastaus useimmiten kysymykseen 36 suuremmasta kenkäparista tai S-kokoa suuremmasta paidasta. Serkulleni Tokio oli taivas, sillä hän on länsimaisella mittakaavalla pienikokoinen mies ja pystyi siten shoppailemaan nimenomaan Tokiossa.

Kokoon liittyen repeilimme myös hotellihuoneelle. Meillä oli kahden hengen huone, jonka sänky oli hädintuskin 120 cm leveä ja toisen piti istua sängyssä, että toinen pääsi vessaan. :))

New York

New York-unelmani toteutui vihdoin noin kolme vuotta myöhemmin. Sain 30-vuotissynttärilahjaksi lahjakortin, jonka turvin raaskin ostaa alesta lennot Nyciin. Maksoin hotellista matkabudjettini tosin kipeäksi, sillä päädyin lähtemään reissuun yksin seuraavana joulukuussa. Yksin matkustaminen on ollut mulle aina vapauttavaa, ei suinkaan mitään mihin pitäisi tyytyä. Saan tehdä suunnitelmani ja suuntani reissussa itsenäisesti ja levätä, syödä ja kuvata koska haluan. Mun unelma oli aina ollut nähdä New York nimenomaan jouluna. Ehkä tän takana olivat eniten leffat, kuten lapsuuden kestosuosikki Yksin Kotona 2.

Mua vähän harmittaa, etten tehnyt lopulta suunnittelemaani blogipostausta New Yorkin reissusta aiemmin. Mutta pähkinänkuoressa tein sen kaiken, mitä kaupungissa täytyykin:

Sinkkuelämää-kuvauslokaatiokierros

– Rockefeller Centerin joulukuusi

– Brooklyn bridgeä pitkin pois Manhattanilta

– Shoppailukierros Sohossa

– Tanssitunti tietty paikallisessa koulussa (hip hop)

Times Square iltavalaistuksessa

– Top of the rock & One World Trade Center (9/11)

– Kävely Central Parkissa

– Aamulenkki Rockefeller Parkissa

– Hotelli Wall Streetillä

Vierailu Hotelli Plazan ala-aulassa (Yksin Kotona 2)

Yksi pysäyttävimmistä mestoista oli tämä alla olevissa kuvissa oleva 9/11-uhrien muistomerkki. Kaksi World Trade Centerin-kokoista monttua, joiden reunoilta virtasivat vesiputoukset alas. Montut oli reunustettu uhrien nimillä.

Tallinna

Viimeisenä nostin tämän kertaisiin matkakuviin Tallinnan. Tallinnasta on vuosien varrella tullut melkein yksi mun suosikeista. Olin laivayhtiössä töissä pidemmän tovin, jolloin vierailin kaupungissa paljon työn puolesta. Pidemmät tutkimusmatkat ajoittuivat vapaalle. Tallinna on myös yksi niistä paikoista, jotka eivät koskaan vanhene. Aina on jotain uutta, mitä mennö katsomaan. Nytkin pitäisi päästä tsekkaamaan Tallinnan Fotografiska-valokuvamuseo, sekä itselleni vielä tuntemattomampi alue Nobblesner.

Mun vakiokohteisiin Tallinnassa kuuluvat Vanhankaupungin lisäksi Telliskiven alue ravintoloineen, etenkin kesäisin sekä Baltijaama Turg-kauppahalli ja street food-ravintola-alue. Vakio-ostoksiani ovat vanerikorvikset söpöstä Oma Asi-liikkeestä, Kehrwiederin kahvit myymälässä jauhettuna ja erikoissuklaat Karu Talu Sokolaad-myymälästä.

Nappaa matkakuvahaaste blogiin tai Instagramiin, olisi ihana nähdä teidän matkakuvia! Ja mullakin jäi vielä kuvia, eli haluaisitteko tällaista myös jatkossa?

Noora

Lue myös:

Santorini viikossa – tee ainakin nämä!

Koh Chang – vinkit viidakkoon

Aurinkolomalla Baltiassa

Poimi vinkit Maltalle

kulttuuri matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *