Paikallaan olemisen vaikeus


Olen aina ollut huono olemaan toimeton. Jo pienenä pyysin aktiivisesti äitiä keksimään mulle tekemistä, kun omat ideani loppuivat kesken. Toki lapselle paikallaan oleminen on vaikeampaa luonnostaankin, mutta mua tämä on seurannut tähän päivään saakka. Edelleen illan tunteita työpäivän jälkeen, koen elämän valuvan hukkaan, jos en tee jotain mielekästä.

Nyt huomaan samanlaista tunnetta hipiässäni myös lomalla. On niin valtava hinku nähdä, kokea, liikkua ja nauttia, että täydellinen omien ajatuksien ääreen pysähtyminen vaatii pienen tsemppisysäyksen. Seuraavilla keinoilla aktivoin toimettomuuttani tietoisesti sekä lomalla että kotona.

Vinkit toimettomuuteen

  • Käytän aamuhetket ajatteluun. Aamu ja aamiainen on usein hetki, jonka vietän yksin, sillä nousen luontaisesti puolisoani aiemmin. Ekan yhteisen lomamme aikana opin hipsimään yksin aamiaiselle tuntematta huonoa omaa tuntoa siitä, ettemme syöneet joka ateriaa yhdessä. Nyt tuo hetki rauhassa omien ajatuksien kanssa aamulla on musta juuri ihana tapa valmistautua päivään ja miettiä läpi ilot, huolet, suunnitelmat ja muut päässä pyörivät asiat. Elämäni ollessa sosiaalista töiden, harrastuksen ja parisuhteenkin vuoksi, olen oppinut pyhittämään yksinolon toimettomuudelle. Yksinoloa on mun mielestä hyvä opetella – kun viihtyy omassa seurassaan vain ajatuksienkin kanssa, on parempaa seuraa myös muille.
  • Jätän puhelimen huoneeseen/kotiin päiväksi, jolloin turhan räpläämisen jäämisen lisäksi, kadotan kellottomana täydellisesti myös ajankulun. Tuolloin tunnistan paremmin oikeat fysiologiset tarpeeni, kropan ilmoittaessa, milloin se haluaa ruokaa ja milloin nukkua. 
  • Hakeudun meren äärelle. Sen kohinaa rauhoittaa ja suuruus pysäyttää. Teen tätä myös kotimaassa, vaikka toki täällä lomalla se on helpompaa. Veden äärellä hengailu tai ihan vaan ulapalle tuijottelukin laskee sykettä merkittävästi. Se saa aina tajuamaan miten pieni osa tätä maailmaa lopulta olen ja miten hyvin kaikki toisaalta on, vaikkei aina siltä tuntuisikaan.
  • Tarkkailen ihmisiä kirjan lukemisen tai musiikin kuuntelun sijaan. Huomio siirtyy silloin helpommin nykyhetkeen ja havainnointi on muutenkin kivaa. Musta on hauska tarkastella erityisesti pariskuntien synergioita. Tai aina se ei ole toki vain hauskaa, havainnoidessani epäkohtia toisten kommunikaatiossa tai kohtelussa. Mutta toisaalta siitä oppii jotain joskus itsekin. Haluaa olla enemmän kontaktissa oman puolisonsa kanssa ja saa kannustusta seurata niiden esimerkkiä, jotka yhä eläkkeellä pitävät kädestä ja puhuvat kauniisti toisilleen.
  • Unelmoin tulevista jutuista. Unelmat mielletään usein isoksi jutuksi, mutta harrastan arjessa myös paljon mikrounelmointia. Mikrounelmat on niitä, joiden toteuttamisen voi aloittaa vaikka heti ja jotka voi myös saavuttaa päivissä, viikoissa tai kuukausissa vuosien tai kymmenien sijaan. Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä esimerkkien kera. Eilen mikrounelmoin ottaessani jalkahierontaa. Laitoin silmät kiinni, kuuntelin rauhallista taustamusiikkia ja tein mm. kesälomasuunnitelmia. Puhelin pysyi visusti laukussa.

Tuli kirjoittaessa mieleen, että pitäisi varmaan tehdä postaus myös yksinlomailun ja seurassalomailun eroista ja vinkeistä. Entisenä yksinlomailijana sain aikoinaan opetella osin myös kantapään kautta lomia muiden kanssa. Hihkaisehan, jos aihe kiinnostaa!

Noora

Liittyy:

Sano se ääneen!

Unelmien ristiriita

Tekemistä ilman puhelinta

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *