Kiitollinen

En ajatellut, että tällaisena päivänä kirjoittaisin postauksen kiitollisuudesta. Haastava elämänvaihe, isoja muutoksia, paljon tekemistä ja vain vähän voimia on tuoneet jokainen kommervenkkinsä arkeen viime aikoina. Mutta tämä ei ole postaus haasteista ja hankaluudesta, vaan kiitollisuudesta.

Totesin blogissani aiemmin kiitollisuuspäiväkirjan suuntaavan ajatuksia positiiviseen ja suojaavan stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Oh boy, sitä todella nyt tarvitsen.

 

Tänään olen kiitollinen…

… niistä päiväkodin lapsista, jotka toivat piristystä aamuideen ruuhkabussiin. Oli ihana seurata pikkuihmisiä, jotka olivat innoissaan arkisista asioista; ”Kalle istuu tuolla ylhäällä, hahaha”, ”Kato, miten iso talo!”, ”Minä tiedän, että jääkarhuja on olemassa. Ne on siellä pohjoisnavalla.” Tämä toi hymyn huulilla moneen kertaan ja ihanaa eloa tuohon muuten aina niin hiljaiseen ruuhkabussiin.

… kivoista työkavereista. Vaikka on kiire ja pinnat tiukalla, on ihana omistaa duunikavereita joiden kanssa ei tarvitse miettiä sanojaan tai olla yksin huoliensa kanssa. Kollegoita, jotka saavat nauramaan päivittäin ja muistavat sanoa säännöllisesti hyviä sanoja toisistaan.

… ystävistäni, jotka pitävät mun puolta silloinkin, kun en enää itse jaksa. Ystävistä, jotka ajattelevat mun puolesta, kun en näe enää yksityiskohtia. Niistä, jotka tarjoavat apuaan pyytämättä ja tukevat tiukassa tilanteessa. Jotka oikeasti vaikeassa paikassa tukevat niin paljon kuin suinkin pystyvät. Olen kiitollinen KAIKISTA teistä!

… harrastuksista, jotka saavat mut hyvälle tuulelle. On siistiä huomata miten väsyneimpnäkin päivänä tanssitreenit nostaa hymyn huulille ja käynnistää kropan endorfiinit, joilla jaksaa illan nukkumaanmenoon saakka. Ja miten juoksulenkki viikonloppuna valoisan aikaan generoi uutta energiaa koko viikkoon ja muistuttaa niistä kaikista elämän hyvistä puolista, jotka pimeän viikon aikana jo meinasivat unohtua.

… kevääntulosta. Valo lisääntyy päivä päivältä ja aurinkoisena päivänä voi yhdeksän bussissa jo katsella taivasta ja kuvitella, että on kevär. Odotan ensimmäisiä kunnon kevätpäiviä, koska olen kesän lapsi. Kesän lapsiin kevätaurinko vaikuttaa suuresti – silloin tuntuu kuin elämä alkaisi uudelleen ja usko uusiin mahdollisuuksiin palaa.

… taistelutahdosta. Siitä, että vaikeuksista huolimatta kaivan jostain sen voiman, jolla selviän päivistä näinä hankalimpinakin hetkinä. Ja pystyn suuntaamaan ajatukseni kiitollisuuteen.

”Kiitollisuus ei ole seurausta onnellisuudesta, vaan onnellisuus on seurausta kiitollisuudesta.”

– Noora