Sano se ääneen!
Uskon, että unelmia ei kannata hautoa sisällään. Luotan siihen, että ne totuetuvat varmimmin, kun niistä kertoo muille tai kirjaa ne edes ylös johonkin mustaksi valkoiselle.
Mulla on tapana kirjoittaa noin puolen vuoden välein toiveitani tulevasta ylös. Milloin taippaan ajatukseni puhelimeen, milloin blogiin. Joskus saatan rustata ne paperinkulmaan hetkenä, jolloin tylsistyn ja kaipaan vaihtelua elämään. Unelmien ylöskirjoittaminen luo uskoa siihen, että ne voi oikeasti toteutua. Uskoa siihe, että elämä voi muuttuua, kun itse niin päättää ja siihen vaan ryhtyy. Tämä helpottuu hetkessä, kun unelmat ovat paperilla ja niiden alla jopa pari pointtia, mitä toteutuminen vaatii.
Luin noin vuosi sitten artikkelin, jossa kehotettiin unelmoimaan pieni ja suuria unelmia. Suuret unelmat ovat jotain, mitkä eivät todennköisesti tapahdu heti. Ne ovat isompia asioita, jotka vaativat aikaa ja vaivaa niin paljon, etteivät ne toteudu luultavasti vielä ensi viikolla tai ensi kuussakaan. Niiden osalta suunnitelma voi vielä myös muuttua elämän vieriessä eteenpäin, mutta niitä saavutettaessa olo on sitäkin parempi.
Mikrounelmat, eli pienet unelmat ovat niitä, joita voi toteuttaa vaikka vielä tänään. On kuitenkin tärkeää, että mikrounelmatkin ovat sellaisia, joiden toteuttaminen vaatii asioiden aikaansaamista ja pientä itsensäylittämistä. Asioita, jotka eivät tule helposti.
Innostuin tänään kirjaamaan ylös omia unelmiani ja aion nyt kertoa ne teille.
Esimerkkejä suurista unelmistani:
– Haluaisin asua ulkomailla. Ehkä New Yorkissa tai Berliinissä. Haluaisin kokeilla rakentaa elämääni täysin uuteen paikkaan töiden ja harrastuksien kera. Toinen vaihtoehto ulkomaanoleskelun tarpeeni tyydytykseen olisi pidempi loma Aasiassa, esimerkiksi Thaimaan pieniä paikkoja koluten. Hengähdystauko oravanpyörästä Suomessa. Siellä popsisin tuoreita hedelmiä, ottaisin aurinkoa ja aloittaisin aamuni joogaamalla.
– Haluaisin löytää kivan tyypin, jonka kanssa jakaa elämäni. Toivon perustavani joskus vielä perheen ja kolmekymppisenä koen ajanjuoksun tämän unelman suhteen välillä melko stressavaksi. ”Sulla ei ole kiire, ehdit vielä, olet vielä nuori” ne sanovat. Kyseessä on kuitenkin haave, joka vaatii elämältä aika paljon, eikä tule hetkessä. Siksi koen tästä unelmastani hieman stressiäkin aika ajoin. Mutta jaksan edelleen uskoa sen totuetumiseen jonain sopivana päivänä – päivänä, kun se on kohdalleni tarkoitettu. Jos on.
– Haluaisin löytää itseni. Oppia kuka olen ja mistä pidän. Tai päästä ainakin tätä lähemmäksi. Haluan löytää oikeat intohimoni, mistä tosissani nautin. Näitä selvitän päivittäin kokeilemalla edelleen aina uusia asioita niihin mahdollisuuden saadessani. Haluan löytää oman tyylini ja seistä sen takana. Oppia olemaan miettiämättä ja välittämättä siitä, mitä muut musta ajattelevat. Tehdä kuten haluan ja kantaa teoistani myös vastuun. Nostaa pään pystyyn ja kävellä eteenpäin. Ja kaatuessani tehdä senkin tyylillä.
Esimerkkejä mikrounelmistani:
– Haluan saavuttaa haaveitani unelmakodista. Tällä hetkellä sisustan uutta asuntoani, enkä ole tarkoituksella pitänyt asian kanssa kiirettä. En halua tehdä hankintoja, joista en pidä kuukauden päästä. Mieluummin harkitsen ostoksiani ja investoin laadukkaisiin asioihin, jotka säilyvät minulla mieluiten vaikka läpi elämän.
– Haluan tulle notkeaksi. Tämä vaatisi venyttelyä päivittäin, ehkä parikin kertaa päivässä ja hyvää kehonhuoltoa. Tunnustan, että tämän eteen voisin tehdä vielä enemmänkin. Nyt, kun olen kirjannut asian ylös, pääsen todennäköisesti paremmin asiassa alkuun.
– Kesän tullessa haluan pyöräillä paljon ja löytää kotikaupungistani Helsingistä uusia paikkoja, joissa voin hengähtää kiireisten työpäivien jälkeen tai viikonloppuisin kaikessa rauhassa. Haaveilen omasta pienestä pakopaikasta luonnossa, josta en kerro muille ja jossa istuskelen penkillä tai kivellä kuuntelemassa ajatuksiani ja linnun laulua. :)
Uskallatko sinä jakaa unelmasi? Kannustan jakamaan ne ainakin itsesi kanssa, sillä se on ensimmäinen askel niiden toteuttamiseen ja toteutumiseen.
Noora