22.5.2020 nooraroon

Ihmisen luontainen vuorokausirytmi – tulisiko yöeläjänä kääntää kelloa vai kylkeä?

Tiedätkö, mihin vuorokauden aikaan olet luovimmillasi? Meillä kaikilla on oma luontainen vuorokausirytmi. En tarkalleen osaa sanoa, mistä se johtuu, että jotkut ovat aamuihmisiä ja jotkut eivät. Mulle illat ovat aina olleet jotenkin parempia aikoja tehdä luovaa työtä. Aamuissa mieluummin haahuilen ja tuhlaan aikaa vaikka johonkin vähän turhaan. Kroppakin suosii aamujen rentoutta, kun taas lenkki kulkee paremmin iltahämärässä. Toissailtana sängyssä taas inspiraatiopäissäni pyöriessä, havahduin miettimään, miten voisin muuttaa arkeani huomioimaan luontaisen vuorokausirytmini paremmin.

Oparia pikkutunneilla

Kirjoitin yli puolet opinnäytetyöstäni aamu kahden ja neljän välillä. Vuosi oli 2009, olin vaihdossa viimeisen lukukauteni Kyproksella ja hauskimmilta kuulostaneiden kurssien lisäksi tein lähinnä oparia. Yritin kirjoittaa koulupäivien jälkeen kahviloissa, mutta kahdeksan tunnin lattemaratoneista huolimatta parhaat ideat heräsivät vasta kellon kääntyessä pikkutunneille. Tekstiä tuli solkenaan ja se näytti hyvältä vielä aamullakin. Aamulla väsytti, mutta oli pakko raahautua kouluun määrättyyn aikaan.

Ootko koskaan ajatellut, että koko yhteiskunta on ikäänkuin rakennettu aamuvirkuille? Vasta hiljattain on herätty siihen, että joku voisi käydä kaupassa yölläkin, mutta työ-, koulu- ja päiväkotiarki alkaa usein kahdeksalta ja on ohi ennen viittä, johon iltaeläjän tulee vain sopeutua.

Yöllä olen rohkeampi

Illalla ja yöllä tunnen itseni rohkeammaksi. Mietin vähemmän sitä, mikä voisi mennä pieleen. Puhun enemmän, tunnen isommin ja olen jotenkin enemmän auki. En oikeastaan edes muista ajatella asioita (inho)realistisesta näkökulmasta, jonka vuoksi ne aamulla saattavat vaikuttaa jopa järjettömiltä. Miten saatoin suunnitella tuollaista, eihän se nyt onnistu. Tai mitä oikein ajattelin, en voi tehdä tuota koska… Vaikka illalla/yöllä kaikki tuntui vielä niin mahdolliselta ja innostavalta. Usein pelot ja spekulaatiot olisivat voitettavissa rohkeudella, joka aamuista ja päivistä vaan jotenkin puuttuu. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?

Luovuuden tunnit

Mulle luovuuden hetket ovat niitä, joissa olen rentoutunein. Inspiraatio niin blogipostauksiin, töissä pidettäviin esitelmiin, urasuunnitelmiin kuin lomamatkoihinkin herää usein illalla lenkkeillessä, metsässä kävellessä tai sängyssä maatessani. Aina jossain sellaisessa ajassa ja paikassa, jossa en voi sille tehdä sille välittömästi mitään.

Inspiraation hetkinä tunnen suunnatonta innostusta suunnitelmiani kohtaan. Joo, näinhän tämä onnistuu! Miksi en ennen tätä ajatellut. Mutta usein tilanteen ollessa ohi, olen unohtanut ajatuksistani jo puolet. Pahimpia tilanteita ovat illat ja yöt. Jos hyvä idea tulee, se pitäisi heti konkretisoida. Yhtenä iltana keksin, miten rakentaisin uraani ja omaa someani nextille levelille, vähitellen, aiheuttamatta siitä itselleni paineita. Olisin halunnut tarttua heti toimeen, mutta kello oli jo melkein puolen yön.

Mitä mieltä olet, tulisiko yöeläjän kuunnella sisäistä kelloa vai kääntää kylkeä?

Vapaa työaika

Olen onnekkaassa asemassa, sillä teen töitä yrityksessä, jossa on vapaa työaika. Tai periaatteessa on. Useimmat kollegani tekevät yhä tämän tuoreen uudistuksen jälkeenkin töitä toimistoaikana, joka osin määrää tahtiani. Olen kuitenkin ylpeä työnantajasta, joka näin mahdollistaa kaikille työnteon itselleen luovimpaan aikaan. Haaste on se, ettei näin ole kaikkialla. Vaikka tekisin töitä mieluummin iltapainotteisesti, ovat useimmat harrastuksistani illalla, joten elämänrytmin täysi kääntäminen ei ole mahdollista.