Kiinnostaako ketään lopulta, mitä ajattelen?
Mietitkö koskaan blogiasi kirjoittaessa, ketkä kaikki sen mahdollisesti lukevat? Mä oon miettinyt viime aikoina ihan liikaa ja kirjoittamisen aloittaminen on ollut kohtuuttoman vaikeaa.
Haluaisin kirjoittaa tänne rehellisiä kuulumisia. Tarinan siitä, miten viime aikoina elämä on muistutellut kropan ja mielen energioiden olevan rajallinen luonnonvara. Siitä, miten tänä syksynä ei ole koiranpennusta huolimatta suurimmaksi osaksi hymyilyttänyt. Siitä, miten Eeva Kolun kirja ”Vain vähän väsynyt” kolahti, oman jaksamisen oltua kortilla jo pidempään ihan samanlaisista syistä.
Sen sijaan teen listoja suosikkipodeista, postauksen koiranpennun kuulumisista ja muuta hömppää, jota on helppo kirjoittaa ja ennen kaikkea kuluttaa. Hömppää, jonka kertomisessa ei ole riskejä, että tutut lukisivat blogistani jotain, mitä eivät vielä tienneet. Hömppää, joka ei anna aihetta spekulointiin tai herätä liikaa kysymyksiä. Sisältöä, jota kaikki muutkin kaltaiseni ”vähän pelokkaat” tekevät. Mutta onko siinä mitään järkeä?
Välillä otan pieniä ”tietoisia riskejä”ja lisään blogini urlin Instagram-profiiliini viikoksi tai pariksi. Tuolloin joku tarkkasilmäinen saattaa bongata sen tietämättäni. Toisaalta mietin, kiinnostaisko ketään lopulta, vaikka huutaisin osoitteen koko maailmalle. Ehkä ihmiset eivät kuitenkaan ole niin kiinnostuneita toistensa asioista. Ja mitä sitten vaikka olisivatkin. Onko rehellisyydessä oikeastaan mitään riskiä?
Miten sä olet taklannut jännityksen elämäsi jakamisesta blogissa kaikkien luettavaksi? Ja luetko mieluummin hömppää vai aitoja kuulumisia kirjoittajan elämästä? Kiva, jos jaat vinkkejä (ja rohkaisua) kommenteissa! Mä täällä jatkan rehellisyyden rustaamista paperille odottamaan hetkeä, kun olen riittävän rohkea sen julkaisemaan.
Noora
Aiheesta aiemmin:
Paluu arkeen ja blogin peruselementit