Helppoja tapoja relata vähän

Räplään puhelintani ihan liikaa. Paitsi että se rasittaa silmiä ja on suurelta osin täysin turhaa, katoaa sen parissa vietetty aika taivaan tuuliin. Aloin alkuvuodesta aktiivisemmin pohtia keinoja turhan räpläämisen korvaamiseen mielekkäämmällä tekemisellä. Mitä voisin tehdä ilman puhelinta työpäivän jälkeen?

Neulominen

Ensin kaivoin esiin kutimet. Innostus kesti aikansa, kunnes ilmat alkoivat lämmetä ja teki mieli pois sohvan nurkasta. Nyt syksyllä aion jatkaa. Ostin jo uudet lankakerät odottelemaan muuttumista villasukiksi ja tuubihuiviksi. Ohjeet on tallennettu puhelimen suosikkisivuihin – eikun hups! Eikö tällä pitänyt nimenomaan päästä irti luurista. No, harjoittelen vielä.

Viherpeukalointi

Keväällä aloitin viherpeukaloinnin. Uutena pihan omistajana näin jo silmissäni kukoistavan hyötykasvipuutarhan, josta söisimme koko kesän. Kun olin varaamassa palstaa varmana pihaläänin riittämättömyydestä, ihana puoliskoni toppuutteli hieman. Kehotti aloittamaan ruukuista. Tuntee mut liian hyvin.

Istutin ensimmäisiä siemeniä taimien toivossa jo huhtikuun alussa. Lopulta ruukkuja oli parikymmentä. Niissä kasvoi mm. tomaattia, kesäkurpitsaa, papuja, basilikaa, ruohosipulia, mansikkaa ja retiisejä. Alut nousivat hyvin pieniksi taimiksi ja kesäkuun alussa pääsin vihdoin istuttamaan ne ulos upouuteen viljelylaatikkooni.

Toukokuussa  poimin laatikosta ensimmäiset retiisit ja kesäkurpitsatkin olivat jo kukassa. Tomaatin osalta herättelin toiveita, olihan se jo niin rehevä.

Koitti kuitenkin kesäloma ja lähdimme reissuun. Spontaaniutta tihkuva lomamme jatkui ekstraviikolla mökkisaaressa. Kotiin palatessa pelkäsin pahinta, mutta kasvini eivät olleet kuolleet. Sen sijaan elämää oli laatikossa vähän liiaksikin. Se ei tosin ollut kasviperäistä, vaan koostui etanoista, madoista ja hämähäkin munista. Jep, tämä oli mulle liikaa ja kasvimaa sai häädön pihamaalta. Pyysin siippaa muistuttamaan mua tästä ensi kesänä. Ehkä yrttitarha parvekkeella voisi riittää.

Ristikot

Kolmas metodini relata vähän ovat ristikot. Olen tyyppi, jolle paikallaan istuminen tekemättä mitään on hankalaa. Ristikon täyttäminen on samalla rentouttavaa, kun se toisaalta haastaa aivoja ajattelemaan ja havainnoimaan. Ja mikä parasta: lopussa näkee työnsä tuloksen. Tai voi kääntää sivua helpomman toivossa.

Marjastaminen

Ai ei ole tänä vuonna mustikoita? Mun mittakaavalla niitä löytyi ihan hyvin. Läksin iltakävelylle yksinäni taannoin ja otin mukaani vain pienen rasian. ”Hyvää retkeä!”, toivotteli siippani olohuoneen sohvalta.

En päässyt kilometriä kauemmaksi, kun pusikossa alkoi punertaa. Poimin muutaman puolukan, mutta totesin nopeasti niiden olevan suurelta osin vielä raakoja. Löysin kuitenkin hyvän mättään pieniä mustikoita ja painelin polkua syvemmälle pusikkoon. Löysin toisen mättään isompia mustikoita pari tuntia hupeni hetkessä purnukkaa täyttäessäni. Jack pot! Tuli hyvä piirakka, joka tosin katosi nopeasti parempiin suihin. Tekisi mieli lisätä tälle listalle myös leivonta, mutta sitä on usein hankala harrastaa kovin spontaanisti ja reseptit ovat usein puhelimessa.

Värittäminen

Neljänneksi listaani pääsee värittäminen. Lasten mielipuuhaksi mielletty touhu voi olla aikuisen aivosoluille todella vapauttavaa. Ostin pienen väritysvihon laivalta toissa talvena, kun olin lähdössä yksin lomalle ja varmistelin puuhaa matkalleni. Kirja jäi tuolloin, mutta nyt kaivan sen säännöllisesti esille halunani ruokkia luovuutta ja saada mieli rentoutumaan.

On siistiä tuijottaa mustavalkoista kuvaa alussa ja havaita, millaisia värejä mielikuvitus alkaa nähdä. Tehdessä kuvasta tulee elävä ja tunnen mielihyvää saadessani sävyt kohtaamaan ja kuvan kauneuden esiin.

Innostuin ostamaan viikonloppuna Ikeasta myös tussit ja aloin hetken mielijohteesta opetella Doodle art-kuvituskuvien piirtämistä Pinterestin ohjeista. Valitsin mahdollisimman söpöjä ja helppoja kuvia, joihin oli vaiheohjeet. No, osoittautui, että suoran viivan ja ympyrän piirtäminen vapaalla kädellä ei ollutkaan niin kovin helppoa. Kannusti kuitenkin harjoittelemaan, vaikka selkeästi en ole perinyt äidin puolen sukuni taiteellista lahjakkuutta.

Palapelit

Viimeisintä keinoa relata en ole vielä kokeillut, mutta toteutan haaveeni sopivan löydyttyä. Olen jo pidempään ajatellut, miten kivaa olisi työpäivän jälkeen istua tekemään 1000+ palan palapeliä. Haluaisin vaan mielelläni kuvan, josta pitäisin tauluna ja voisin siten hyödyntää valmiin teoksen kehysten sisään. Saa vinkata paikkoja palapeliostoksille ja sen kätevälle säilyttämiselle kokoamisien välillä. Teimme lapsuudessani isän ja siskon kanssa näitä useampiakin. Lähes aina vaan lopussa yksi tai useampi pala puuttui ja työ meni siten vähän hukkaan. Uskon vakaasti noiden palojen päätyneen imuriin äidin siivotessa.

Yhdistäviä tekijöitä

Huomasin, että kaikkia näitä rentoutumiskeinoja yhdistää 3 asiaa:

• Toiminnasta syntyy konkreettinen tulos.
• Tekeminen haastaa ajattelua ja luovuutta.
• Voin valita ajan, paikan ja keston itse, sillä toimintaan ei liity varsinaisesti tavoitteellisuutta. Eikä puhelinta.

Ehkä näitä kohtia voisi käyttää useamminkin valintaperusteena toiminnalleen.

Jaa kommenteissa omat keinosi rentoutua stressaavien päivien jälkeen tai kerro, jos aiot testata jotain näistä!

Noora