Lupa tehdä ei-mitään

Välillä pitää olla päiviä, kun vain on ja kuuntelee itseään. Antaa luvan höllätä. Mulla on tänään sellainen päivä. Työviikko on tuntunut raskaalta ja vienyt verojaan, päälle olen treenannut into piukeana monta päivää putkeen ja nyt tuntuu kropassa. Tänään pääsin hierojalle rentoutumaan töiden jälkeen ja sieltä kotiuduttuani annoin itselleni luvan olla.

Söin hyvän päivällisen, enkä tuntenut syyllisyyttä santsata ruokaa vain, koska se oli niin hyvää. Ostin kaupasta pannarivärkit, jota kohta pääsen väsäämään ja lehtitelineessä odottaa pino lukemattomia Trendi , Kauneus & Terveys ja Image-lehtiä lukijaansa. Nappasinpa palan suklaatakin.

Koen, että terveellisen ja hyvinvoivan elämän kulmakiviä on se, että antaa itselleen välillä nautintoja ja ottaa aikaa itselleen sieltä täältä. Kirjoitin aiemmin kiireisen elämänvaiheeni ikuisuusongelmasta: kuinka saisin ajan riittämään kaikkeen. Tällä viikolla olen yrittänyt toteuttaa omia ratkaisujani ja viikonloppuna kerron blogissa, miten meni. Pääasiana olen ymmärtänyt, että aikaa voi välillä tehdä. Jättää väliin asioita, myöntää, että nyt ei jaksa, eikä pysty. En ole koskaan ollut siinä hyvä, mutta nyt aion opetella.

Onko sullakin laiskoja päiviä vai tuottaako oleminen haasteita kiireisen arjen keskellä?