Dinner in the Sky

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 22.09.47.png

Kokemuksesta on jo aikaa, mutta halusin kovasti blogata tästäkin kokemuksesta. 

Kesäkuussa repäisin. Ostin puolisolleni synttärilahjaksi Dinner in the sky -elämyksen, eli kolmen ruokalajin dinnerin yläilmoissa (50 metriä) Helsingin rautatientorilla. Muruni on extremetyyppiä, sekä kulinaristi (tavistavalla). Tämä tuntui oikealta, vaikka oli hintava (Jaiks!). 

Buukkasin summassa elokuisen perjantain illallisajakohdaksi ja toivoin sormet ristissä liki 2 kuukautta, ettei sataisi, tuulisi tai ainakaan ukkostaisi. Ukkosen ja kovan tuulen sattuessa dinner perutaan, sateessa kokemus on vain vähän synkeä. Perumistapauksessa illalisvieraat kestitään maissa ja lohdutuksena tulee lippu myös seuraavalle vuodelle. Ei huono diili.

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 21.55.01.png

Meillä kävi kuitenkin tuuri ja lämpöä riitti. Ylhäälle oli kuitenkin suositeltavaa pukea pitkähihainen, vaikka hameessa tarkenin ihan loistavasti. Pitkää hametta en muuten suosittele – se päällä tuolissa hajareisin istuminen oli.. no. aika mielenkiintoista. 🙂

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 21.55.15.png

Alhaalla ennen ylösnostamista saimme lasilliset kuohuvaa ja virolainen henkilökunta esittäytyi. Keittiömestari oli latvialainen Martins Ritins. Meitä ohjeistettiin jättämään kaikki irtotavarat alas niille varattuihin hyllyihin. Itseäni vaivasi vähän, ettei ollut saatavilla lukollisia kaappeja, mutta jätin silti rohkeasti laukkunikin alas. Mukaan nappasin vain puhelimen kuvien ottoa varten.

Meidät köytettiin turvavaljain tuoleihin, jolloin poistui nopeasti jännitys siitä, että mitään suunnittelematonta voisi tapahtua. Nostossa oli kokin ja keittiömestarin lisäksi mukana suomalainen turvallisuuspäällikkö sekä musisoija. Hitaasti ruokapöytä ja me 20 kohosimme korkeuksiin. Tunnelma oli rento ja  välitön. Ruokapöydässä pystyi hyvin keskustelemaan, mutta tunnelmaa piti yllä lähinnä keittiömestari ja turvallisuuspäällikkö hauskoine juttuineen. Pöydän toinen puoli oli niin kaukana, että pöydän ylitse ei ilmassa paljon jutella. Kaverin kanssa kannattaa siis ottaa vierekkäiset paikat. Näin teimmekin – onneksi.

Ruoka oli aika perussettiä, mutta hyvää.

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 21.56.09.png

Alkuruokana saimme juuriselleriä, jonka kerrottiin olevan tällä hetkellä hittituote ravintoloissa. Hip ja cool. 

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 21.57.32.png

Toinen alkupala sisälsi liekitettyä lämminsavulohta wasabilla ja seesaminsiemenillä. Nam! Annoksessa ollut persilja tosin lähti karkuun ennen kun ehdin iskeä haarukkani annokseen.

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 21.58.59.png

Pääruokana muut nauttivat grillattua possua makeilla herneillä ja kantarelleilla. Itse en syö punaista lihaa, joten liha oli korvattu valkoisella kalalla. Kaikki annokset pleitattiin ilmassa, joka oli myös kivaa katseltavaa, kun satuimme istumaan ihan vieressä.

Ennen jälkiruokaa meidät laskettiin alas, jossa jälkiroka tuotiin pöytiin. Tämän jälkeen koko settiä ei enää hinattu aivan maksimikorkeuteensa, vaan jäimme nauttimaan jälkiruokaa noin puoleen väliin nostomatkaa.

Kaikkien aterioiden kanssa nautimme oman lasinsa viiniä, sekä jälkiruoan kanssa konjakin. Viini oli aivan superhyvää, etenkin punkku oli juuri makuuni – argentiinalainen Altos Del Plata. Kahvia jäin tosin kaipaamaan jälkiruoan kanssa. Sen sai kuitenkin ottaa erikoiskahvikoneesta vielä maissa olevassa loungessa halutessaan.

Kuvankaappaus 2015-9-2 kello 21.58.12.png

Tunti on nostolle aika lyhyt aika. Aluksi mietin, miten mahtaa aika kulua, kun jännittää jne. Aika meni kuitenkin ihan hirveän nopeasti ja kun kumosimme tunnissa kaikki edellämainitut juomat alkukuohuvien lisäksi, oli maissa olo hutera muustakn syystä kuin korkeuksista laskeutumisen johdosta.

Jatkoimmekin pitkästä aikaa puoliskoni kanssa kaksin baanalle, ensin Mbarin terassille ja sitten Maxineen muutaman kaverin kanssa. Ilta oli oikein mukava, mutta tunnustan, että dinnerin jälkeen oli pakko käydä vielä täyttämässä vatsoja toiseenkin otteeseen. Pienet annokset eivät vieneet nälkää.

Summa summarum. Ruoka hyvää, annokset pieniä. Punaviinille täydet pisteet. Parasta kokemuksessa oli järjestelevien ihmisten luoma tunnelma ja tarinat. Voisin mennä uudelleenkin, mutta toisissa maisemissa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *