Erilainen itsenäisyyspostaus – elämäni tärkein suhde

Hyvää itsenäisyyspäivää! Vietän juhlapyhää katsomalla parhaillaan Tuntematonta sotilasta televisiosta ja illalla menemme kavereille syömään. Illan ohjelmaan kuulunee myös Linnanjuhlat, jotka olen missanut vain kahdesti: ekan kerran ollessani matkaoppaana ja toisen kerran matkustaessani 2016 yksin New Yorkiin.

Aloin itsenäisyyspäivän korvilla pohtia Suomen itsenäisyyden sijasta omaa itsenäisyyttäni, ja mitä se mulle merkitsee. Miten säilytän ja olen säilyttänyt itsenäisyyteni elämän koetellessa tai tuodessa eteeni milloin rakkautta ja milloin taas haasteita. Miten itsenäisyys on kehittynyt ja olen oppinut tunnistamaan, mitä elämältäni haluan silloinkin, kun ilma on ollut sumuinen.

Itsenäistyminen

Vanhempieni erotessa olin 14-vuotias. Tuolloin en vielä asunut yksin, mutta aloin käsitellä asioitani ja ongelmiani itsenäisemmin tai kavereiden kanssa. Olin normaali teini, kokeilin rajojani ja osoitin mieltäni, kun koin sen tarpeelliseksi. Olin kaikesta huolimatta melko vastuullinen. En hölmöillyt juuri ja kannoin vastuuta usein myös ystävieni touhuista.

19-vuotiaana muutin asumaan yksin ja sain ensimmäistä kertaa päättää kaikesta elämässäni itsenäisesti. Muistan, kun menin koulun jälkeen kauppaan ja mieleeni välähti ajatus, että voin ostaa mitä vaan! Hassua tuon ikäisenä, mutta tuo on jotenkin jäänyt elävästi mieleen. Pian opin, että terveellinen elämä on kuitenkin parempi vaihtoehto ja tein vähän liiankin hanakoita korjausliikkeitä ennen kun vuosia myöhemmin löysin tien keskimmäisen kaistan.

Nautin parinkympin puoleen väliin saakka ehkä jopa eniten omasta seurastani. Matkustin paljon yksin ja muutin ulkomaille ensin opiskelemaan ja lopulta töihin ilman tuttavia uusissa ympyröissä. Ihmettelin, kun useiden mielestä yksin matkustaminen oli outoa tai kaverini eivät voineet kuvitella lähtevänsä matkalle ilman seuraa. Mulle se oli usein valinta, halusinhan tehdä mitä huvittaa, missä rytmissä sinä päivänä parhaalta tuntuu.

Maltalla töissä 2010.

Arjessanikin oli aika, kun en edes hakeutunut ihmisten pariin, vaan halusin kuunnella omia tuntemuksiani ja päättää itse suunnistani. Tämä johtui osin arvostelusta, jota olin kohdannut elämäni vaikeiden hetkien kohdalla. En jaksanut enää kuunnella, mitä mieltä joku toinen oli valinnoistani. Osin siksi, että se vaikutti myös haluamattani siihen, mitä mietin niistä itse. En ollut kuitenkaan yksinäinen, mulla oli paljon hyviä ystäviä, joiden seuraan saatoin halutessani hakeutua.

Itsenäisyys suhteessa

25-vuotiaana aloitin ensimmäisen pitkän parisuhteeni. Suhteen alkuhuumassa unohdin itseni ja oman aikani, jota myöhemmin kaduin. Yhteenmuuton myötä sisäinen itsenäisyystaistelijani viimein heräsi ja pidin vuorostani liikaa kiinni rajoistani, tottumuksistani ja tavoistani, joita vuosien varrella oli väistämättä syntynyt. Pienistä asioista tuli liian usein sota. Vaikka hyviä hetkiä oli enemmän, suhde kaatui lopulta erimielisyyksiin isoista linjoista, meidän halutessa ihan eri asioita. Hautasin toiveeni liian pitkään rakkauden alle, mutta opin kantapään kautta, ettei se ollut pidemmän päälle mahdollista tai järkevääkään.

Itsenäisyys uralla

Olen huomannut itsenäisyyteni kehityksen myös työhön liittyvissä asioissa. Uran alkupolulla toivoin esimiehiltäni enemmän selkeitä ohjeita ja linjoja, joista poikkeamista pelkäsin ilman varmistelua. Nyt nähdessäni junnummissa alan tekijöissä näitä piirteitä, huomaan päässeeni eteenpäin. En enää kysele niin usein kuin teen. Uskallan tehdä päätöksiä itsenäisesti ja olla aloitteellinen asioissa, joista en ole vielä muiden kanssa keskustellut. Samalla pyrin kannustamaan näitä uransa alkupolulla olevia tekijöitä ja kerron mielelläni avoimesti omista kokemuksistani samassa vaiheessa.

Elämäni tärkein suhde

Nykyisessä suhteessani olen oppinut joustamaan, ettei kitkaa tulisi turhasta. Olen opetellut uusia tapoja ja temppuja, oppinut sietämään erilaisia tapoja hoitaa asioita tai kotia. Alussa laitoin toisen tarpeita liikaakin omieni edelle. Varoin  tekemisiäni ja harkitsin sanojani liikaa. Lopulta kävimme aiheesta hyvän keskustelun, joka kannusti astumaan ulos boksista, johon olin ihan itse itseni vanginnut.

Yksi suhteen tärkeimmistä onnistumistekijöistä on itsenäisyys! Se, että tekee myös omia juttuja ja pysyy omille arvoilleen ja unelmilleen uskollisena.  Suhde itseen, on elämän tärkein parisuhde. Ja sen ollessa kunnossa, voi onnistua myös toisen kanssa.

Nyt toivotan sulle ihanaa itsenäisyyspäivää ja lähetän kiitoksen kaikille Suomen itsenäisyyden puolesta rintamalla ja kotona taistelleille yläkertaan <3 Toivottavasti vietät iltaasi tavalla, joka on paras juuri sulle!

Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *