Itsenäisyyspäivän ajatuksia

Itsenäisyyspäivänä on hankala olla ajattelematta mummoa. Mummo lähti Karjalasta evakkoon kaksi kertaa vain pienenä lapsena. Muutti toiselle puolelle Suomea, opiskeli talouskoulussa ja päätyi lopulta pappani kanssa Lappiin saatuaan esikoisensa (isäni) ensin Länsi-Suomessa.

Vaikka perheeni ei ole koskaan ollut järin perinteikäs, oli joulussa tuttu kaava.

Itsenäisyyspäivänä mielessä eivät ole niinkään juuret Karjalassa tai toki nekin. Mutta eniten pohdin sitä joulua, jonka mummo meille aina vuodesta toiseen loihti. Vietimme kaikki lapsuuden joulut mummolassa. Vaikka perheeni ei ole koskaan ollut järin perinteikäs, oli joulussa tuttu kaava.

Tuo kaava toistuu jouluissani osin edelleen. Aattoaamuna hautaudun kahdeksan jälkeen peittojen sekaan sohvalle katsomaan Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa, kuten pienenä. Vähän myöhemmin keittelen puurot nyt itse ja teen mummon luumukiisselin siitä huolimatta, että olen ainoa meillä, joka sitä syö. Iltapäivällä saunotaan ja siirrytään sukulaisten luo viettämään perheaikaa. Ja loppuosa pyhistä syödään konvehteja naamat väärinä jouluelokuvien äärellä, sekä ulkoillaan.

Kerran vuodessa, joulun alla leivon myös karjalanpiirakoita mummon talouskoulun reseptikirjan mukaan, jonka pelastin itselleni hänen tavaroistaan. Mummolle oli tärkeä siirtää leivontaperinne ja -opit meille lapsille. Viimeiseen saakka hän pyysi siskoani ja minua mukaan piirakkatalkoisiin ja pakastin oli aina herkkua täynnä.

Tänään sytytän kaksi kynttilää ja kaivan reseptin esiin. Tulkoon joulu.

Smthng Good on blogi kahden pääkaupunkiseudulla aikuistuneen kolmekymppisen ja yhden labradorinnoutajan muutosta pääkaupunkiseudulta Päijät-Hämeeseen. Elämänmakuisia ja kaikenlaisia tunteita käsitteleviä tekstejä 35-vuotiaan naisen työstä ja arjesta.

perhe ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *