Kolmen viikon kesäloma pähkinänkuoressa

Lupasin palata lomakuulumisiini vähän myöhemmin alkusyksyn vietyä mehut kirjoittamisesta. Muutenkin musta on kiva blogata aina niistä asioista, jotka kulloinkin päässä liikkuvat ja aiheinspiraatiota on toistaiseksi tullut muista jutuista.

Selailin eilen lomakuvia jotain ihan muuta etsiessäni ja tuli ihana olo. Siksi jaan nyt loman parhaita paloja ja palaan tarkempiin kohdevinkkeihin sekä leiri- ja retkeilyelämän alkeisiin hieman myöhemmin.

Roadtrip Lofooteille

Olin 2011-2013 töissä lentoyhtiössä, jossa Norjan maajohtaja yhdellä työvisiitilläni kehotti mua menemään Lofooteille, jos ikinä tulisin lomalle Norjaan. Tuosta saakka tuo ajatus on pyörinyt mielessäni. Norja ei ole ollut ykköslomasuunnitelmani sen kalliin hintatason ja vaihtelevan ilmaston vuoksi, mutta pari kesää sitten päädyin katselemaan kuvia Lofooteilta tämän Instagram-tilin myötä. Huh, miten kaunista! Tuo pitäisi nähdä omin silmin. Seuraavana kesänä paniikkilomaa (taas liian myöhään) auringon kuvat silmissä suunnitellessani ei tämä vaihtoehto palannut mieleen. Tuohon kesään sisältyi kuitenkin elämäni ensimmäinen päiväpatikka ja Liesjärven rannalla uinnin jälkeen istuessani ajattelin – tätä lisää!

Kesälomaa 2019 suunnitellessa avasin suuni Lofooteista. Elettiin ehkä helmikuuta, enkä saanut vielä vastakaikua. Kaiku tuli viiveellä toukokuussa, kun puoliskoni kertoi ideani jääneen mieleen ja aloimme suunnitella konkreettista toteutusta. Me kaksi telttailunoviisia saimme kahden hengen tönön serkultani ilmaiseksi. Otimme parit iltapalatreenit töiden jälkeen ennen loman alkua Sipoonkorvessa. Nauratti vähän, kun tein lettutaikinaa Trangialla laavujatoksessa tihkusateessa ja lisäsin siihen metsästä keräämiäni kesän ensimmäisiä mustikoita. Tunnelma oli kohdallaan.

Ajoimme lopulta autolla ensin Ouluun perheeni luokse pariksi päiväksi. Viikonloppuna jatkoimme Haaparannan ja Kiirunan kautta Narvikiin ja sieltä yöunien jälkeen Lofooteille. Meillä ei ollut reitistä tarkkaa suunnitelmaa, vaan päätimme haalia kohteita lennosta. Kuitenkin niin, että ajoa tulisi mahdollisimman vähän ja retkeilyä vuorostaan enemmän. Lofooteilla patikoimme kaikkina viitenä päivänä 3-5 tunnin retkiä, joihin sisältyi toki Trangialla tehty lounashetki, yleensä jossain 300-500 metrin korkeudessa. Oma maisemaravintola, jossa olimme vain kahden – tai no – kerran karvaisessa seurassa.

Matka Lofooteilla oli upea, mutta hyvin maistuivat unet mökkisaaressa telttakokemuksen jälkeen. Meillä oli aavistuksen liian pieni teltta, jossa yöpyminen vaati vähän akrobatiaa, paljon ymmärrystä ja anteeksiantoa sekä tiukkaa suunnitelmallisuutta. Sieltä ei lähdetty kovin spontaanisti keskellä yötä vessaan tai muuallekaan. Yöunet päättyivät yhteisymmärryksellä aamuseitsemän puuroaamiaiseen Trangialla. Kotimatkalla ajelimme lopulta lähes yhden pysähdyksen taktiikalla aina Päijänteelle saakka ja kaaduimme lopulta rättiväsyneinä unten maille.

Mökillä saaressa

Mökkikkelit suosivat lomalaisia. Meille sattui juuri se hyvä viikko, kun oli hurja helle. Ja mikäs sen parempaa kuin aloittaa aamu pulahduksella virkistävään järviveteen, syödä aamiainen terassilla, mennä hetkeksi lepäämään tai lukemaan kirjaa ja taas uimaan. Ja kuten täällä mainitsinkin, opin tänä kesänä myös virvelöimään (ei tosin noussut kuin vähän pohjalevää) ja ajamaan venettä sekä melkein lämmittämään mökkisaunan. Parasta mökillä oli hiljaisuus sekä iltapulahdukset paljuun viileän juoman kera. Saatoin kuulla järvellä 200 metrin päässä olevassa veneessä olevien höpöttelyt, sillä ainoa muu ääni oli linnunlaulu. Todellista palautumista! Minään muuna kesänä ei ole ollut vielä näin vaikea sopeutua takaisin kaupunkiin.

Päivä huvipuistossa

Viimeisellä kokonaisella lomaviikollani piipahdin isosiskoni ja hänen pikkupoikiensa kanssa Särkänniemessä. Pienempi pojista sai houkuteltua mut muutamaan sellaiseenkin laitteeseen, joihin en todellakaan olisi aiemmin mennyt. Kyseessä on kuitenkin 8-vuotias 121-senttinen kaveri, eli ihan se suurimmat jäivät (onneksi) väliin.

Edellisenä viikonloppuna olimme myös Lintsillä ystäväperheen kanssa. Perheeseen syntyi pienet kaksosvauvat kesän puolivälissä, joten vierailu meni vuorotellen näitä söpöläisiä syöttäessä ja paijatessa. Siippamme kävivät testaamassa Taigan. Oli kuulemma aina hurja jopa heille. Saimme tuona päivänä myös tosi iloisia uutisia, mutta palaan niihin vielä vähän myöhemmin.

Fillarilla Porvoossa

Mulla on ystävä, jonka kanssa meitä on alusta saakka yhdistänyt rakkaus liikuntaan. Viime syksynä löysimme ensin kävelylenkit, talvella suksimme yhdessä ladulle ja kevään tullessa kaivoimme esiin fillarit. Viimeisenä lomaviikonloppuna pääsin toteuttamaan yhden kohdan lisää bucket listiltäni ja pakatessamme fillarit J.L Runeberg-puukuunariin kohti Porvoota, ajatuksena pyöräillä sieltä takaisin. Oli niin ihanaa päästä taas merelle, se on mulle ehdottomasti suurin zen-tilan aiheuttaja tässä maailmassa.

Perillä hyökkäsimme ensimmäisenä syömään, tosi saimme vähän kikkailla, kun emme olleet varanneet pöytää ennakkoon. Ruokaa odotellessa kävin nappaamassa tuliaiseksi perinteeksi muodostuneet Brunbergin suklaatryffelit. Vatsat täynnä Zum Beispiel-ravintolan herkuista ja eritoten siitä ihanasta itseleivotusta leivästä hyppäsimme fillarin selkään. Matka takaisin oli laulun tavoin suoraa tietä, mäkiä matkan varrella ja sujui yllättävän nopeasti. ”Oliko se tässä?”, taisin kysäistä, kun ensimmäinen Vantaa-kyltti koristi piennarta.

Mun pähkinällä olikin lopulta vähän isommat kuoret, mutta itsepä yritin tiivistää ihanan lomani yhteen postaukseen. Kerro kommenteissa, jos pääsit toteuttamaan jotain sun lomahaaveista kesällä 2019! 

Noora