Naisten kymppi
Asetin alkuvuodesta tavoitteen juosta tulevana sunnuntaina Naisten Kymppi alle tuntiin. Mitä lähemmäksi juoksu tulee, sitä enemmän jännittää, etten onnistu.
Olin viime viikolla sairaaana, poskiontelontulehduksen kourissa. Ei oo totta!, ajattelin lääkärin sen todetessa. Tämä siksi, että viime vuonna ennen molempia kympin juoksutapahtumia sairastuin, joka häiritsi lopputreeniä. Ekalla kerralla flunssa jäi ajoissa pois, toisella kerralla ei. Ja nyt olen jälleen tässä tilanteessa.
Mun ja juoksemisen suhde on vielä aika lyhyt, nimittäin innostuin treenaamisesta vasta pari vuotta sitten. Perheestäni kaikki muut ovat juosseet maratonin paitsi minä. Tämä ei kuitenkaan ollut innoittajani, vaan jäin kokeillessani koukkuun. Maratonia en juokse varmaan koskaan, sillä en koe sitä tärkeäksi. Haluan nauttia jokaisesta kilometrista, en viedä itseäni äärirajoille, jolloin juokseminen sattuu jokaiseen kehon osaan, ja jonka jälkeen en kävele viikkoon.
Kesällä 2012 jouoksin 3-5 km lenkkejä. Vitonen oli jo saavutus ja vedin sen aikaan 37 min, aina samoja teitä. 2013 aloin koventaa vauhtia vitosella, enkä enää juurikaan juossut lyhempiä pyrähdyksiä. Minutteja lähti 2 ja innostuin kokeilemaan onneani Naisten Kympillä. Pisin lenkkini ennen Naisten Kymppiä oli 9 km, jonka juoksin kerran, töistä kotiin. Naisten Kympin loppuaika oli 1h 16 min. Tunsin oloni voittajaksi, sillä olin juossut koko matkan.
Syksyllä juoksin vielä Helsinki Midnight Runin. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi, niin kivaa siellä oli. Isosiskoni pohjoisesta liittyi kanssani tälle lenkille. Siskosten välinen ”kisa” saikin minut tsemppaamaan ja loppuaikamme oli 1 h 11 min.
Viime talven ollessa leuto, aloitin treenit jo tammikuussa ja palkitsin itseni uusilla kengillä. Kävin ensin 6 ja 7 kilometrin lenkkejä, välillä vitostakin. Helmikuun loppuun mennessä oli kilometrejä kasassa sata, huhtikuun loppuun mennessä toinen. Naisten Kympin ja Midnight Runin osallistumisliput taskussa asetin ensimmäisen juoksuun liittyvän tavoitteeni: kymppi tuntiin. Nyt olen juossut lenkilläkin kymppiä muutaman kerran, mutta ihan tuntiin en vielä ehdi.
Naisten Kympillä teen parhaani ja katson, mihin se riittää. Tärkeintä on tapahtuma ja se yhteenkuuluvuuden tunne, mikä siellä vallitsee. Se saa iloiseksi joka kerta, lopputuloksesta huolimatta.
Noora