19 #Storytime: Keltainen joulupukki

Päätin joulukuun alussa kokeilla päivittäistä postausta tekemällä joulukalenterin jouluaiheista. Jos haluat osaksi kalenterin sisältöjä, ota haltuun mun päivittäinen jouluäänestys Instagramissa @nooraroon. 

19. luukku: Joulupukki ja sen oudot kaverit

Jos uskot joulupukkiin, lopeta lukeminen heti! Tässä blogissa kerron omista joulupukkihavainnoistani lapsuuteni varrelta, eivätkä kaikki niistä sovellu herkkäsilmäisille. Instagram-kyselystä selvisi, että suurin osa seuraajistani muuten odottaa joulupukkia aattona saapuvaksi.

– Ensimmäinen joulupukkikokemus, jonka muistan oli joulu, kun en suostunut kiipeämään pukin syliin. Jännitti, ei pelottanut. Lopulta isä suostui ottamaan kädestä siksi aikaa, että istuisin pukin polvella siskoni vieressä ja äiti nappaisi kuvan. Taisi onnistua. En ole varma, kuinka vanha olin. Kuva löytynee äitini kätköistä.

– En muista oliko kyseessä sama pukki, mutta toinen pukki jonka muistan, oli keltainen. Hänellä oli siis keltainen turkki ja risainen valkoinen parta. Olen hauskuuttaanut ”keltaisen pukin” tarinalla monesti ystäviäni, mutta harva on uskonut mua. Löysin tilanteesta nyt kuvan todisteeksi, mutten laita sitä blogiin, etteivät herkimmät lukijat järkyty. 😉 

– Yksi pelottavimman näköisistä pukeista on ollut varmasti se mun ensimmäisen jouluni pukki. Tämän kuvan paljastin Instagramissa. Tällä pukilla ei ollut sen ihanan punanuttuisen, valkopartaisen vanhan tutun kanssa mitään tekemistä. Ilmestys muistutti enemmän Nasse-setää punaisine nenineen. Mutta täydestä lieni mennä tuolloin sekä mulle että tuolloin 5-vuotiaalle siskolleni.

En muista tarkalleen, koska uskoni pukkiin loppui. Olen pohtinyt paljon, mahdoinko koskaan joulupukkiin tosissani uskoakaan. Muistan mummon kysyneen joulunna, vieläkö haluamme, että pukki tulee käymään. Mä halusin aina jännityksestä huolimatta, kuuluihan pukki jouluun. Tuolloin mummo soitti yhden puhelun ja illalla pukki kopisteli eteiseen. Myöhemmin kuulin naapurin isännän olleen tilanteessa apurina. Yhtenä jouluna pukki muistutti myös etäisesti yhtä sukulaistamme. 

Lauloin aina joulunpyhät läpeensä mummolan keittiön ja takkahuoneen väliin viritetyssä kiikussa. Joulupukin tullessa mummo kehotti mua luikauttamaan laulun, mutta menin ihan jäihin. En tänä päivänäkään laula pyydettäessä tai esiinny julkisesti, mutta tykkään hoilata milloin mitäkin yksin ja tilanteissa, joissa kukaan ei mua aktiivisesti (ainakaan tietääkseni) kuuntele. Instagramissa kysyin, mitä joulupukille tarjotaan tänä päivänä ja yli 80 % kertoi antavansa glögiä ja piparkakkuja laulujen sijaan. Emme siis olleet ainoita, joilla laulut jäivät laulamatta.

Nyt vanhempana on ollut ihana seurata joulupukkiin uskovia lapsia ja toivon aina tuon uskon kestävän mahdollisimman pitkään. Välillä joulupukki on soittanut jättäneensä lahjat parvekkeelle. Toisinaan joulupukki on piipahtanut vierailulla. Harmi, että isäpappa sattuu usein olemaan toisaalla pukin kyläillessä. 

Tänä jouluna joulupukki on luvannut myös tulla kylään. Kuulin tämän luotettavasta lähteestä. Viime vuonna pukki oli tullut autolla, saa nähdä miten on tänä vuonna. Rukalla joulupukki käytti kuulemma rekeä – sen pukin haluaisin vielä itsekin nähdä.

 

-Noora