3: Kalenterimuistoja

joulu.jpg

 

Päätin kokeilla joulun kunniaksi päivittäistä postausta tekemällä joulukalenterin, jonka jokaista luukkua edustaa jokin jouluinen aihe. Hyvä idea, kelasin, mutta jouduin taipumaan todellisuudelle jo toisena päivänä arjen astuessa kuvioihin. Tapani mukaan päätin kuitenkin sisuuntua luovuttamisen sijaan, joten kokeillaan. Jos muuten haluat osaksi joulukalenterin sisältöjä, ota osaa mun päivittäiseen jouluiseen äänestykseen Instagramissa @nooraroon. Annan tosin seuraajilleni myös veto-oikeuden: jos riittävän moni kyllästyy tai kukaan ei äänestä, kyselyt vaihtuvat muuhun sisältöön. 🙂 

3. luukku: Joulukalenteri

Heräsin joulukalenterin ostoon tänä vuonna tavallista myöhemmin poiketessani vasta eilen hakemaan omani. Hakumatkaa edelsi kalenterikeskustelu kotona, joka meni suunnilleen näin: 

– Mä en tarvitse omaa kalenteria.

– Ai, mä ajattelin sellaista Fazerin konvehtikalenteria itselleni.

– Uuh, tuo mullekin!

Olin siis haaveillut Fazerin konvehtikalenterista, joka mulla on ollut monena vuonna, mutta sitä ei lähikaupassamme ollut. Sen sijaan bongasin Lindtin suklaakalenterin. Suurena suklaapallofanina, valinta oli selkeä. Kaikki, jotka on maistaneet niitä punaisessa kääreessä olevia sisältä pehmoisia, suussasulavia pallukoita ymmärtää, mistä puhun. Ja hei: oston jättäminen viime tinkaan kannatti, nimittäin kalenterit olivat puoleen hintaan ja pulitin tästä ihanuudestakin vajaan vitosen.

Mulla on ollut joulukalernteri lähes joka vuosi, joskus useampikin. Viime vuonna taisi olla kuvakalenteri, jonka sain töistä. Lapsena kalenterin osti yleensä äiti tai mummo ja se oli usein niitä perussuklaakalenterita, joiden suklaa ei ehkä ole parasta mahdollista, mutta jännitys suklaasta paljastuvasta kuvasta sitäkin parempaa. Meillä oli ala-asteella koulussakin suklaakalenteri, jonka luukkuja saimme vuorotellen avata. Jännitystä lisäsi arvonta, joka suoritettiin joka aamu: joko tänään olisi mun vuoro?
 
Yksi joulukalenteri on kuitenkin jäänyt mieleeni erityisesti. Parikymppisenä Teneriffalla oppaana ollessani ystäväni Suomesta yllätti mut maailman ihanimmalla itsetekemällään joulukalenterilla. Kalenterin pussukat oli täytetty yllätyksillä ja mukana tuli lahjapaketti, joka edusti luukkua 24. Luukuista paljastui milloin piparimaustetta ja leivontaohje, milloin ihania viestejä. Viimeisessä paketissa oli Lumiukko DVD, joka kuuluu perinteisesti jouluun, muttei ollut mulle luonnollisesti ulkomailla muuten saatavilla. Tuo on ollut käytössä myöhemminkin.
 
Myös äiti teki meille siskoksille vastaavan itsetäytetyn pussukkakalenterin, kun olimme pieniä. Pusseja avattiin vuorotelleen ja sisällä oli milloin pinnejä ja pampuloita milloin makeisia ja barbin kenkiä tai muita pienesineitä. Ihan tarkalleen en muista, mitä kalenteri sisälsi, mutta jännityksen ja ihastelun tunteet ovat jääneet päällimmäisenä mieleen.
 
Tänään sain avata toisen luukkuni ja sieltä tuli ihana suklaapallo. Huomenna ei ole mun vuoro, mutta odotus tekee omista aamuista sitäkin ihanampia. 
 
Ihanaa joulun odotusta just sulle – vielä ei ole myöhäistä hankkia omaakaan kalenteria 🙂
 
 

Tätä luukkua varten kysyin Instagramissa:
Onko sulla jo joulukalenteri?
Onko suosikkikalenteri suklainen vai jokin muu?
Minkä kalenterin valitsit?
 
52 % vastaajista oli jo hankkinut joulukalenterin ja 54 %:lla se oli suklainen. Muita suosikkikalentereita olivat partiolaisten kalenteri sekä tee-, salmiakki-, joluarpa- ja kosmettiikkakalenterit.

Millainen sulla on?

 

– Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *