Mihin käytät minuuttisi?
Luin jostain blogista (kreditoisin, jos muistaisin oikeasti mistä) lausahduksen, joka kuului suunnilleen näin:
”Meillä on kaikilla päivässä yhtä paljon minuutteja ja jokainen valitsee itse mihin omansa käyttää.”
Lause kolahti. Totta! Ihannoimme usein toisten elämäntyyliä tai aikaansaavutta esimerkiksi blgoien kautta. Mutta loppujen lopuksi kaikilla on mahdollisuus tehdä elämästään juuri sen näköinen kuin haluaa, käyttämällä omat minuuttinsa ”oikein”.
Törmäsin aiheeseen liittyvään toiseen kirjoitukseen Twitterissä. Lähes jokainen on jo kuullut Konmari-periaatteesta, jossa kaikki epäoleelliset tavarat hävitetään niin, että tilalle jää vain iloa tuottavia esineitä, joita oikeasti tarvitsee. Kuulostaa ihanalta, vaikka onkin toteutettuna haastellista. Tässä kirjoituksessa ei otettu kuitenkaan kantaa tavaroiden määrään, vaan kehotettiin konmarittamaan kalenteri – ottamaan ajankäyttö omiin käsiin ja poistamaan kaikki turhat menot agendalta. Jälleen vapauttava ajatus, jokseenkin hanakalampi toteuttaa. Alla olevat lainaukset ovat kaikki linkatusta jutusta.
”Teemme jotain, koska emme uskalla olla tekemättä. Yritämme miellyttää muita oman jaksamisemme kustannuksella. Tällaiset menot ovat kuin mummon perintöastiasto, joka seisoo kaapissa käyttämättömänä, mutta emme uskalla luopua siitä, koska pelkäämme sukulaisen pahoittavan mielensä tai vielä pahempaa, pelkäämme unohtavamme rakkaan mummun astiaston mukana.”
Niin totta! Sekä mummon perintöastiastosta luopuminen, että siihen rinnastettavat menot. Ensi syksynä haluankin kiinnittää enemmän huomiota siihen, täyttyykö kalenterini tapahtumille, joihin haluan osallistua vai onko joukossa jotain, minne menen vain välttääkseni syyllisyyden tunteen.
Oma ongelmani on selkiytynyt mielessäni kirkkaaksi: Haalin liikaa tekemistä, koska en ole koskaan osannut kestää tekemisen puutetta. Ollessani joutilaana, iskee nopeasti syyllisyys siitä, etten saa mitään aikaiseksi tai tee mitään niistä asioista, joita aina ajattelen ”vielä joskus” tekeväni. Onko kellään samanlaisia tunteita? Samalla ahdistun liioista kalenterimerkinnöistä ja haluan enemmän aikaa laiskottelulle. Kamala ristiriita, josta pitäisi päästä pois.
”Jos saat siivoamisesta (tai puhtaasta kodista) iloa, voit huoleti käyttää siihen aikaa. Mutta jos siivoaminen saa joka viikko perheessänne aikaan tappelun ja ärsytystä, kannattaa miettiä, pitäisikö siivous konmarittaa elämästä.”
Tätäkin usein mietin. En niinkään siivousavun palkkaamisena vaan ennemminkin sitä iloa, jota siivoamisen aikaansaaminen mussa tuottaa. Usein elämän tuntuessa ahdistavalta, kiireiseltä ja muutenkin asioiden mennessä alamäkeä voi olla, että pelkästään kodin siivoaminen ja järjestäminen auttaa. Ei aina, mutta usein. Siivoamisessa parasta on oman työn tuloksen konkretisoituminen – se palkitsee eniten ja siksi haluankin siivota itse.
”Teemme paljon asioita siksi, ettemme uskalla päästää irti menneestä tai koska pelkäämme tulevaa. Roikotamme mukanamme aikaa ja energiaa syöviä ihmissuhteita ja varustaudumme tulevaan opiskelemalla, selaamalla asuntoilmoituksia ja avoimia työpaikkoja, vaikka niille ei oikeastaan olisi tarvetta.
Tämä kohta kolahti muhun niin että tuli melkein mustelma, sillä kuulun ehdottomasti ylläolevaan ”sitku”-joukkoon. Selaan noita asuntoilmoituksia ja työpaikkoja, vaikkei vaihtaminen ole akuutti asia, jota edistäisin todellisuudessa. Tällä hetkellä kirjoitan tätä parvekkeellamme, jonne paistaa koko päivän ihanasti aurinko ja nautin täysin siemauksin siitä, että asumme juuri tässä ja nyt. Talvella tilanne on toki varmasti jo toinen neliöiden sisällä käydessä ahtaaksi. Mutta nyt voin elää tässä ja nyt ja olla tuhlaamatta aikaani ylläoleviin selailuihin.
En ole lukenut Kon-mari-kirjaa, mutta voisin hyvin hyödyntää periaatetta kalenterini hallintaan. Ja alkaa siivota myös noita kaappeja, sillä sekin tuottaisi tällä hetkellä mulle suurta iloa!
Olisi hauska kuulla kommenteisssa juuri sun ajatuksiasi Kon-marista tai vaihtoehtoisia mielipiteitäkin tän periaatteen soveltamisesta elämään ja ajankäyttöön.
– Noora