#MyDay: Perjantaini minuutit
9:00 Kello soi, mutten jaksa vielä nousta. Laitan torkun päälle ja suljen silmät.
9:06 Otan puhelimen käteen ja selaan somet läpi. Kurkkaan meiliin, jossa ei ole mitään uutta.
9:14 Valitsen vaatehuoneesta päivän vaatteet ja nappaan vielä yläkerran pikkumakkarista mukaan tänään toimitettavat lahjat ystäville. Seuraavassa asunnossamme haluan kaikki huoneet yhteen tasoon. Aina se mitä kaipaa on juuri väärässä kerroksessa, enkä ole puoliakaan ajasta yhtä ennakoiva kuin nyt.
9:15 Koira odottelee jo aidatussa tilassa kärsimättömän näköisenä keikkaa pihalle. Juttelen koiralle laittaessani kahvia kiehumaan. Heitän vielä puuron mikroon ja menen vapauttamaan koiran aitauksestaan. Olisipa ihana olla itsekin aamulla noin pirteä. Tyyppi hypähtelee innoissaan vieressä pöllölelu suussaan ja innostuu vaan enemmän mun vetäessä takin niskaan uloslähdön merkiksi.
9:22 Ulkoilun jälkeen laitan suoristusraudan valmiiksi ja ruokin koiran, joka jo pohtii vieressä, mikä temppu täällä pitää heittää, että masu täyttyisi. Se istuu kiltisti mun täyttäessä kuppia ja nappulat katoavat alta aikayksikön.
9:38 Puolustan aamiaistani samalla somea selaten. Lopulta koira luovuttaa ja saan lisättyä vielä vitamiinit ensi tiistain kauppatilaukseen.
9:42 Meikatessani laitan viestin vaikuttajalle, jonka yhteistöitä myyn tällä hetkellä mainostaja-asiakkaille. Meillä on suunnitelmissa arkeen vahvasti sidoksissa oleva tuote, jonka vuoksi tarvitsen mielipidettä tehdäkseni osuvan ehdotuksen.
9:55 Lähden yläkertaan, mutta unohdan jo portaissa, mitä olin hakemassa. Ehdin pyöriä alhaalla minuutin, kunnes alan taas kaivata puseron taskussa olevaa huulirasvaani – siellä yläkerrassa. Mies huikkaa heipat vielä vällyjen välistä ja päivitän hänet koiran aamulla saamista lääkkeistä.
10:02 Nakkiin piilotettuna koira syö panadolin puolikkaan mielellään. Houkuttelen otuksen takaisin aitaukseensa herkuilla ja huikkaan heipat. Maihareita jalkaan vetäessäni kuulen koiran menevän unilleen.
10:22 Suunnatessani bussipysäkille vastamelukuulokkeissani pyörii jo Saku Tuomisen uusin kirja ”Kaikki on hyvin huolimatta siitä, miten kaikki on”. Alku on lupaavan oivalluttava.
10:31 Olen saanut soittopyynnön potentiaaliselta asiakkaalta ja vastauksen aamun vaikuttajalta. Sovin työpuhelun kolmeksi iltapäivällä. Kelaan, miten vauhdikkaasti yrittäjyyskuviot ovatkaan lähteneet liikkeelle. Se on ihan superkivaa. Mietin kirjoittavani blogiin pian lisää yrittäjyyteen liittyvistä uusista periaatteistani.
10:52 Aloitan tämän postauksen metron nytkähtäessä liikkeelle Kontulasta, jossa kävin toteamassa, että K-marketin yhteydessä oleva lähetyspiste on Postin ja mulla on Matkahuollon paketti. Tietysti!
11:13 Mulla on vielä vähän aikaa pyöriä keskustassa ennen kun tapaan ystäväni lounaan meekeissä. Pyörähdän Forumin Monkissa, Intersportissa ja Stadiumissa.
11:35 Stadiumissa on ihania Puman uusia huppareita, puumakuosilla tietty. Tekisi mieli kokeilla, mutta yritän olla tekemättä heräteostoksia. Tarvitsen aina ostopäätöksilleni aikaa (kirjoitin aiheesta täällä), joten 10 minuutin vilkaisureissu tuskin kuitenkaan päättyisi hankintaan.
11:43 Saavun Reloveen vähän ajoissa, tapani mukaan. Oikeasti mua ärsyttää, että ole aina joka paikassa liian aikaisin, sillä inhoan myös odottamista. Ja tämähän on täysin itse aiheuttamaani piinaa. Kiertelen rekkien välissä pohtien vaatekappaleiden tarinoita. Alkaa vähän harmittaa niiden puolesta, sillä joku on halunnut niistä luopua. Mutta toisaalta ainakin ne saavat täältä uuden elämän.
12:00 Ystäväni saapuu paikalle ja selaamme paikan ruokalistaa. Olen viime jouluna antanut joululahjaksi lupauksen viedä ystäväni brunssille ja päädymme molemmat All day breakfast-valikoiman ääreen. Tiedättekö sen tunteen, kun eteen tulee ruokalista, jolta haluaisit tilata vähän kaikkea? Tää on sellainen hetki.
12:10 Istumme pöytään herkkujen kera. Valitsimme avokadolla, kananmunalla, kirsikkatomaateilla ja pikkelöidyllä punasipulilla täytetyt croissantit ja tuorepuurot. Ystäväni otti vielä herkullisen näköisen palan Snickers-kakkua. Kaikki maistuu täydellisen hyvälle samalla, kun päivitämme kuulumisia ja pohdimme yrittäjyyden hyviä puolia nykytyöelämän rinnalla.
14:30 Aika vierähtää kuin siivillä, mutta olen tosi onnellinen siitä, että saimme nähdä näin kiireettömästi. Ystävälläni on kolme lasta, joten ainataulujen yhteensovittaminen ei aina ole helppoa.
14:54 Mies laittaa pyynnön tuoda valkkaria samalla hetkellä, kun ohitan Kampin Alkon. Suuntaan oviaukolle, jossa iloiseen jouluasuun pukeutunut työntekijä säätelee liikkeessä asioivien määrää. Hän kertoo henkilökunnan pukeutuneen tänään jouluasuihin sovitusti. Kehun asua ja siirryn pohtimaan, mikä pulloista oli se krantumman puolisonikin mielestä hyvä valkkari.
14:55 Käyn vielä hetken mielijohteesta Mustissa ja Mirrissä. Olemme nykyään kanta-asiakkaita. Sen verran hankintoja tulee koiranpennun myötä eteen. Tällä kertaa ostan aatoksi ison kranssin muoton pujotellun luun ja hetken mielijohteesta vielä koiran kaulaan pujotettavan juhlarusetin. Päätän pitää jälkimmäisen yllätyksenä miehelleni, ellei hän satu lukemaan tätä postausta.
15:05 Työpuhelu siirtyy myöhemmälle, joka sopii mulle vaan hyvin, sillä en aiemmasta suunnitelmasta poiketen olekaan vielä kotona. Metroa odotellessa saan puhelun toiselta potentiaaliselta asiakkaalta.
16:00 Kirjoitan bussia odotellessa julkaisun Linkkariin otsikolla ”10 tapaa hyödyntää vaikuttajamarkkinointitoimenpide tehokkaasti”.
16:07 Kotiin saapuessani Linkedin-julkaisu on tavoittanut jo 100 ihmistä ja nostanut merkittävästi kommentteihin linkatun, eilisen julkaisuni näyttöjä.
16:15 Ojennan koko päivän mukana kantamani paketin miehelleni ja saan taivuteltua hänet viemään sen Matkahuollon automaattiin lähi-Alepaan. Mies lähtee mukisematta.
16:20 Yritän hoitaa työhön liittyvän puhelun samassa tilassa koiran kanssa, mutta se kyllästyy minuutissa nappuloidensa odottamiseen ja alkaa kerjätä huomiota. Laitan koiran aitaukseen jäähylle ja jatkan puhelun loppuun.
16:55 Syömme eilen tekemääni porkkanalaatikkoa ja uunirosollia, loimulohta sekä paistamaani saaristolaisleipää päivälliseksi. Mietin ääneen, onko hassua syödä jouluruokia jo ennen aattoa, johon mies toteaa, että normaaleissa olosuhteissa olisimme varmasti käyneet joululounaalla jo tähän mennessä kuitenkin. Ja joulu on vaan kerran vuodessa, niin miksipä ei!
17:05 Puoliso lämmittää saunan ja istun itse vielä hetkeksi töiden ääreen. Lähetän yhden tarjouksen ja alan tehdä toista.
17:12 Jätän homman kesken saunan ajaksi, jonka jälkeen saan sen ilokseni loppuun. Mukavampi lähteä viikonlopunviettoon ilman rästihommia.
18:55 Alamme katsoa Sykkeen uusimpia jaksoja Ruudusta. Telkkarievääksi mies leikkaa kaapista meille tilaamiani juustoja, joita nautimme viikunahillon, keksien ja valkkarin kera. On muuten ihan törkeen hyvää, vaikka juustoja varten alunperin alkuviikosta leipomani piparit ehtivätkin jo hävitä parempiin suihin. ”Mitä jätit ne tuohon pöydälle?”, puoliso hymyilee.
20:23 Katsomme Sykkeen jälkeen Nelosella menossa olevaa Vain elämää joulujaksoa. Jaksossa Vain elämää-tähdet antavat laulujen välissä toisilleen lahjoja, joka on mielestäni kiva idea. Se jotenkin hassulla tavalla inhimillistää osallistujia.
21:40 Mies alkaa pelata ystäviensä kanssa netin yli pleikkaa ja itse rojahdan sohvalle koiran kärsiessä jäähyaitiossa tuomiota 10 minuuttia sitten saamistaan hepuleista. Yleensä käytös kielii yliväsymyksestä ja tämäkään kerta ei ole poikkeus. Kuorsaus alkaa alle minuutissa.
23:10 Alan kirjoittaa tätä postausta huomattuani blogin Instagramin otsikkoäänestyksestä teidän toivoneen #MyDay-aihetta eniten. Kiitos äänestäneille. Täältä pesee! Mietin vielä hetken ystävääni, jolla on tällä viikolla esikoisensa laskettu aika. Niin jännittävää – koskahan on H-hetki?
Pian laitan vielä nukkumaan tyytyväisenä, kylläisenä ja pienessä valkkarihiprakassa. Join kaksi lasia, mutta se riittää.
Noora
Lue myös: