Joillain ihmisillä on hyvä kuulomuisti. Jos joku on kertonut niille jotain, ne muistaa sen aina. 

Mä sen sijaan muistan edellleen, kuinka opettajani ala-asteella kertoi luokalle näkömuistista. Hän opetti, että jotain paikkaa, asiaa tai esinettä katsomalla voi muistaa jonkin asian uudelleen vain palaamalla takaisin siihen tilanteeseen tai paikkaan. Olin ehkä kymmenen, mutta en ole unohtanut tätä koskaan – koska musta tuli juuri tällainen.

Mulla on siis huomattavan vahva näkömuisti. Se on suorastaan ärsyttävän hyvä monissa tilanteissa. En muista välttämättä mitä mulle on kerrottu, mutta muistan täsmälleen missä asiasta oli puhe ja mitä kertojalla oli päällään.

Tästä extremempään, mulla on myös erinomainen paikkamuisti. Sillä en tarkoita tuota edellistä, jossa tietystä asiasta tulee mielleyhtymä johonkin paikkaan. Vaan sitä, että pelkästään menemällä johonkin paikkaan uudelleen, muistan tismalleen mitä viimeksi siellä tapahtui. Tämä aiheuttaa joskus kivoja tilanteita, kun voi nauraa hauskoille jutuille ja palata ajassa taaksepäin johonkin mukavaan hetkeen. Toisaalta joskus se aiheuttaa ikäviä tilanteita. Ikävää. Muistan täsmälleen mille kaikki näytti, mistä puhuttiin ja miltä musta siinä tilanteessa tuntui. 

Muistatko itse paremmin näkemäsi vai kuulemasi? Olisipa hauska nähdä kumpi on yleisempää.

– Noora