Näyttää siltä, että kaikki otsikot huutavat vappua. Toki, sehän on ajankohtainen. Päätin kuitenkin kirjoittaa tänään vielä jostain ihan muusta. Vappujuttuja tulossa mahdollisesti blogiin huomenna.

Olen viime aikoina kokenut kotikaupunkiani Helsinkiä uusin silmin. Ostin uuden pyörän tällä viikolla ja fillarilla Helsingissä suhatessani olen nähnyt kauneimpia maisemia. Tänään iltalenkillä olin kasvotusten tähän asti upeimman luonnon taideteoksen kanssa, josta on kuva alla. Tuossa sillalla seisoessani oli ympärillä aivan hiljaista, vain pari satunnaista autoa ajoi ohitseni. Pysähdyin hetkeen, enkä meinannut millään malttaa jatkaa matkaani. 

Hieman ennen yllä olevaa ohitin Töölönlahden ja kohtasin sorsapariskunnan iltauinnilla. Oli ihana huomata, miten myös muut ihmiset avasivat silmänsä samalle kauneudelle ja pysähtyivät kuvaamaan maisemaa tai nauttimaan siitä käsi kädessä ystävän kanssa. Hymyilimme itseksemme ja toisillemme. Ainoa ääni, jonka kuulin oman hengästyneen huohotukseni ja syvien huokauksien lisäksi, oli lintujen laulu. 

Pari päivää sitten juoksulenkillä Lauttasaaressa pysähdyin venyttelemään rantakalliolle. Yleensä en helposti keskeytä juoksuani ja pysäytä kelloa kesken lenkin, mutta tätä hetkeä en voinut ohittaa, siinä oli jotain niin voimakasta. Oli auringonlaskun aika ja auringonsilta valaisi veden silmieni edessä. Kalliolla oli vain yksi hanhi, joka sekin läksi tullessani toiseen suuntaan. Ahmin maisemaa silmilläni ja hetken oli tunne siitä, että kaikki järjestyy. Elämän tarjoamista haasteista huolimatta. Olen etuoikeutettu, kun voin katsella tällaista maisemaa. 

Eilinen pyörälenkkini sen sijaan vei minut pitkästä aikaa metsään. Kotikaupungissani Oulussa pyöräilin aina, kaikkialle ja tie vei usein metsän läpi. Nyt en ole ollut metsässä hetkeen, joten Vanhakaupungin kosken jälkeen avautuva metsätie sai sisälläni aikaan pienen innostumisen. Hengitin raikasta ilmaa ja nautin soratien äänestä pyörien alla. Tullessani Pikkukosken uimarannan kohdalle, pysähdyin jälleen. Halusin ikuistaa hetken, sillä sen aiheuttama tunne muistutti kovasti edellispäivän lenkillä kokemaani. Sama rauha, iloisuus ja onnellisuus sisälläni yhtäaikaa.

Luonto on parasta terapiaa mielelle. Klikkaa sydäntä, jos olet samaa mieltä.

-Noora