Syötkö makeaa vääristä syistä?

Olipa pitkä työpäivä. Väsyttää ja stressaa, olokin on flunssainen. Voisin napata kaupasta mukaan jotain hyvää. 

Onpa yksinäinen ilta ja olo alakuloinen. Vuokraan ehkä leffan ja nappaan kaupasta pussin karkkia tai pienen purkin jäätelöä. Hups, sinne meni, vaikka eilen päätin, että pidän herkuissa tauon. Edellisestä lenkistäkin on jo viikko, mutta menee kai samaan syssyyn vielä toinenkin. Sitten ryhdistäydyn.

Tuttu tunne? Mulle on.

Näyttökuva 2016-04-28 kello 23.11.06.png

Joku varmasti ajattelee nyt, että ylläolevahan on ihan normaalia ja se toki onkin – johonkin pisteeseen saakka. Huomaan kuitenkin ylläolevien lausahduksien olevan mulle jo käyttäytymismalleja, jotka toistuvat. Herkuttelu, napostelu ja syöminen, kun ei ole nälkä tulee aina ajankohtaiseksi stressaavissa tilanteissa, kun elämässä ei ole kaikki hyvin. 

Samaan kaavaan liittyy myös se, että liikkuessaan ihminen usein syö terveellisemmin. Omalla kohdallani olen huomannut asian olevan juuri näin: jos käyn lenkillä tai salilla, ei tee illalla mieli karkkia vaan proteinipitoista ruokaa ja hyviä hiilareita. Flunssan pakottaessa treenitauolle herkuttelu nostaa jälleen päätään. Jossain vaiheessa homma tulee pisteeseen, jossa millään ei ole enää mitään väliä. Ja tätä seuraa väistämätön morkkis, jonka myötä jään kierteeseen.

Näyttökuva 2016-04-28 kello 23.28.28.png

Tilanteen saa kuitenkin haltuun. Mitä nopeammin onnistun laittamaan tilanteelle pisteen, sitä parempi. Usein se on hankalaa, kun väsymys, uupumus ja elämän kolhut painavat mieltä lattiaa kohti ja kaupan herkkuhyllyt tuntuvat heviosastoa houkuttelevimmilta. Pyrin noudattamaan tuolloin seuraavia pykälöitä.

Säännöllinen syöminen. 

Kun muistan napta aamiaisen, lounaan ja päivällisen lisäksi pari kunnollista välipalaa, en koe huutavaa nälkää töistä kotiin tullessani ja herkkuja tekee vähemmän mieli. Samoin aineenvaihdunta toimii ketterämmin ja turvotukset jäävät pois nestetasapainon säilyessä kehossa.

Lyhyet, kevyet lenkit.

Liikuntaa ei voi aina pakottaa. Joskus ei vaan jaksa tai ei tee mieli. Tuolloin pyrin muistamaan, että pieni kävelyhetkikin raikkaassa ilmassa antaa kropalleni sitä happea, mitä se tarvitsee voidakseen vähän paremmin. Raitis ilma vie usein makean himot mukanaan ja auttaa hillitsemään tunnesyömistä virkistäessään kropan lisäksi myös mieltä. Aineenvaihduntani saa myös boostia liikunnasta,.

Riittävä uni.

Unen vähyys saa usein haluamaan makeaa. Saman tunteen saavat aikaan päiväunet. Olen itse siinä mielessä onnekas, että liukuva työaika mahdollistaa unien venyttämisen palaverittomina aamuina. Hyödynnän mieluummin tätä vaihtoehtoa kuin päiväunia, joiden jälkeen yleensä tekee vaan enemmän hiilareita ja hiilihapollisia kofeiinijuomia. Hyvin nukutun yön jälkeen tuntuvat ongelmatkin usein paljon pienemmiltä.

Armollisuus itseä kohtaan.

Joskus vaan tekee makeaa mieli ja silloin tällöin voi antaa myös periksi. Aina ei jaksa lähteä ulos tai olla sosiaalinen. Joskus herkkupäivä on ihan paikallaan. Sekin on hyvä muistaa ja erottaa tunnesyömisestä. Kun syö makeaa kohtuullisesti ja harvemmin, maistuvat herkutkin taas paljon paremmilta!

 

Klikkaa sydäntä, jos tykkäsit tai kommentoi omat ajatuksesi alle.

-Noora

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään

Mitä opin puolimaratonista

Juoksin viime syksynä elämäni ekan puolimaratonin, Espoon Rantamaratonin. Olin ajatellut, ettei vuosi 2015 ole kohdallani vielä puolimaratonvuosi, mutta keväällä ja kesän aikana kulkenut treeni kannusti kokeilemaan. Starttiviivalla oli varma, että pääsen maaliin.

Näyttökuva 2016-04-27 kello 18.07.57.png

Tänä vuonna ilmoittauduin jo hyvissä ajoin Helsinki City Runille (HCR), josta jo viime vuonna haaveilin. Mietin pitkään HCR:n ja Helsinki Haf Maratonin (HHM) väliä, mutta lopulta starttiaika ratkaisi valinnan. En osaa kuvitella aloittavani puolikasta aamuvarhain, vaan iltapäivän startti sopii normaalirytmiini paremmin. Toistaiseksi siis HHM on jäänyt taka-alalle, ellen innostu lähtemään myös sinne HCR:n jälkeen.

Tarkoituksenani oli treenata tänäkin vuonna juoksua alkuvuosipainotteisesti, mutta toistuvat flunssakaudet ovat laittaneet jarruja juoksulenkkeihin. Nyt kuitenkin alan nähdä tunnelin päässä valoa ja tarkoitus olisi tehdä muutamia vaiuhtikestävyystreenejä vielä ennen vuoden ekaa h-hetkeä. Aloin samalla kerrata oppejani Espoon puolikkaasta, että tänä vuonna valmistautuminen sujuisi jo sutjakkaammin. 

Näyttökuva 2016-04-27 kello 18.08.11.png

Ennakkotreenit

Jokaisen valmistautuminen on hyvin yksilöllistä. Itselleni toimi alunperin kymppiin valmistava juoksuohjelma, joka sisälti vauhtikestävyyttä ja vetoja pari lenkkiä viikossa, yhden pidemmän lenkin (12+) ja pari lyhempää lenkkiä (5-10 km). Ennen puolikasta juoksin n. 25-35 kilometriä viikossa useamman kuukauden ajan. Kisaa kohti mentäessä jätin pisimmät lenkit parilta viimeiseltä viikolta pois ja lisäsin avaavia vetoja. Kävin myös pari kertaa jalkojen käsittelyssä ja varasin käsittelyn myös viikon puolimaratonin jälkeen, jolloin pahin rasituskipu on mennyt ohi. Tietysti myös venyttelyt lenkkien alussa ja jälkeen on syytä muistaa.

Juokseminen ennen kisaa

Päivää ennen kisaa kävin juoksemassa noin vitosen kisan tavoitevauhtia, joka oli mulla n. 5:45-6:00 min/km. Ja kisapäivänä ennen starttia kävin muutaman minuutin hölkän kisapaikalla sekä otin alle muutaman vedon, että sain sykkeen nousemaan. Tämäkin oli vinkki juoksuvalmentajilta, joka toimi erinomaisesti. Vetojen aikana syke nousee kohti maksimia ja sydän alkaa pumpata verta nopeammin. Näin lähdössä sydän on jo valmistautunut juoksuun, eivätkä ekat kilometrit tunnu vaikeilta, kuten usein lenkille lähdettäessä. Ennen starttia tein myös nopeat venyttelyt sekä lenkkeihinikin kuuluvat jalkojen heiluttelut.

Näyttökuva 2016-04-27 kello 18.07.16.png

Ravinto

Viime kerralla söin hyvän aamiaisen klo 11 maissa, mutta vain pienen välipalan ennen klo 14 starttia vatsavaivojen pelossa. Energiatasot alkoivat laskea loppumatkasta huomattavasti, joten kevään starttiin aion herätä aiemmin ja lisätä aamiasen jatkeeksi myös lounaan noin 3 tuntia ennen starttia.

Nestetytys ja geelit

Sain viime kesänä juoksuvalmentajilta neuvon välttää juomista noin 2 tuntia ennen starttia ja juoda siihen saakka riittävästi, mutta ei normaalia enempää. Tämä ohje toimi loistavasti. Reitin varrella kuitenkin nappasin vettä kympin ja 17 km kohdalla sekä yhden geelin. Jos aiot tankata geelejä matkalla, kannattaa treenata niiden kanssa juoksemista ennakkoon. Geelit aiheuttavat joskus vatsavaivoja, jotka ovat ikävä yllätys, jos testaat geeliäsi ekaa kertaa vasta kisassa.

Juoksuvaatteet ja -kengät

Lähdin Espoon Rantamaratonille pitkissä trikoissa ja t-paidassa. En ole tottunut juoksemaan shortseilla, vaikka keli olisi ollut niillekin sopiva. T-paita oli riittävästi, vaikka epäilin asiaa ennakkoon. 21 km aikana ehtii kyllä tulla lämmin, vaikka välillä pisaroisi jopa vettä. Opin, että kannattaa laittaa vähän vähemmän päälle kuin ennakkoon ajattelisi. Silloin menee yleensä putkeen. Suosittelen pakkaamaan mukaan parit eri varusteet varmuuden vuoksi. Juoksukengiksi valitse ne samat, joilla olet pitkiä matkoja juossut. Uudet kengät kannattaa ajaa sisään hyvissä ajoin ennen kisaa, ei kisapäivänä tai edeltävällä viikolla. Oma suosikkikenkäni on adidaksen Glide Boost. Niillä tulen starttaamaan myös HCR:ään. Lisää juoksuvermeistäni täällä.

Juoksun aikana

En kuuntele ikinä musiikkia juostessa, sillä haluan olla tietoinen asioista, jotka tapahtuvat ympärilläni. Siksi en pakannut musaa mukaan puolikkaallenikaan, vaan kuuntelin mieluummin yleisön kannustuksia ja lenkkeilijöiden tsemppauksia toisilleen. Lenkit ovat mulle myös tapa päästä irti esimerkiksi työasioista ja siksi kuuntelen usein mielelläni niiden aikana omia ajatuksiani. Pohdi ennakkoon itsellesi sopiva tapa nesteyttää kehoa juoksun aikana. Joku ei tarvitse vettä ollenkaan, toinen pakkaa mukaansa pikkupulloja, joita voi tyhjentyessä heittää pois. Joku naukkailee nesteet matkan juomapisteistä, joka kuitenkin hidastuttaa matkaa jonkin verran, pisteiden ruuhkautuessa usein nopeasti. Itselläni oli matkalla myös oma juottomies, joka kuitenkin jäi varmistukseksi, sillä en tuota vesipulloa lopulta ennen maaliintuloa korkannutkaan.

Näyttökuva 2016-04-27 kello 18.07.23.png

Ja lopussaa kiitos seisoo. Jalkani olivat pari päivää juoksun jälkeen tosi tukossa ja kisapäivän iltana nappasin kipulääketttäkin alaselän ja takareisien säryn vuoksi. Kärsimys oli kuitenkin sen arvoista. Havahduin maaliintulon jälkeen usein ajatukseen ”Vitsit! Mä tein sen. Mä juoksin puolimaratonin!” Ja se on tunne, joka kannustaa starttiviivalle uudelleen tänä keväänä.

Seuraile blogista, miten mulle käy puolikkaalla 14.5. ja tuu kannustamaan kaikkia HCR:lle lähteviä. Vai tuutko jopa itse juoksemaan?

– Noora

 

 

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen Ajattelin tänään