Heimosiskot radalla

Kaupallinen yhteistyö: adidas Suomi

Treenaaminen on vaan niin kivaa. Loikin eilen kympin ennätyksen, joten on taas pakko palata juoksuaiheeseen postauksissakin. 500 kilsan maaginen vuosiraja lähestyy ja viime viikolla sovimme taas yhteistreenit oman #adidasheimo-porukan kanssa.

11781800_10153048202517828_3589563458022936666_n.jpg

Lenkki vei meidät Kaivarin rantaan, eli aika kauas omilta kotikulmiltani. Juoksuympäristön vaihtaminenkin voi joskus tuoda ihmeen paljon motivaatiota treenihin. Uusia maisemia katsellessa unohtuu, kuinka paljon etenee ja millaista vauhtia. Usein uudet maisemat lisäävät jalkoihinikin kierroksia, kun haluan nähdä lisää ja päästä nopeasti kurkistamaan seuraavankin kulman taakse.

11745717_10153048202132828_1828377018121259347_n.jpg

Olen myös usein syyllistynyt ajattelemaan, että suoraan töisä ei voi lähteä lenkille, kun on niin paljon tavaraa ja missä sitä vaatteetkin vaihtaisi. Sain kuitenkin nyt ilokseni huomata kaikena järjestyvän, kun sitä tarpeeksi haluaa. Vaihdoin juoksukamat päälle töissä ja otin mukaan vain tarpeellisimmat: kännykän, luottokortin, kotiavaimen ja matkakortin hihakoteloon, duuniavaimen juoksuhousujen taskuun ja kännykän laturin USB-piuhan juoksutakin takataskuun. Vähän nauratti, mutta hyvin pysyivät mukana. Niinkin hyvin, että laturipiuha ja duuniavain päätyivät kotona pyykkikoriin saakka, ennen kun muistin niiden olemassaolon. Aionpa toistaa saman säädön tälläkin viikolla, sillä sovimme jo toisen heimokaverin kanssa treeneistä.

11703214_10153048203677828_7048229557380014859_n.jpg

Toinen tekosyy olla lähtemättä juoksemaan on usein ollut sade tai huono ilma. Meillä on adidasheimolaisina käynyt yhtä lukuunottamatta kaikissa yhteistreeneissä tähän mennessä yhtä huono tuuri kelin suhteen: ensin räntäsade toukokuun alussa kaatosade saman kuun lopussa ja lopulta kuitenkin auringonpaiste kesäkuun treeneissä (tämä oli se hyvä tuuri). Tälläkään kertaa emme selvinneet kastumatta, vaan lopussa oli takki liimautunut ihoon ja olo vähän viluinenkin. Mutta jos jotain olen oppinut, niin enää en katso juurikaan kelin mukaan sitä lähdenkö lenkille. Ennemmin katson kelin mukaan vain sen mitä laitan päälle.

11755180_10153048204762828_6799356256362184088_n.jpgMissä menee sun rajat lenkillelähtöön? Syyllistytkö usein tekosyihin vai oletko löytänyt omia tapoja niiden taklaamiseen?

Kiitos kuvista: Stella Harasek 

Kaupallinen yhteistyö = adidasheimo on adidaksen oma juoksukoulu, johon kuka tahansa somessa aktiivinen, juoksusta innostunut voi hakea. adidas sponsoroi juoksuvaatteet ja -kengät heimoon valituille osana yhteistyötä.

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Mieli

Mun pitää vs. mä saan

Kuvankaappaus 2015-7-26 kello 23.18.18.png

Aika muuttaa ajattelutapaa, kelailin tänään aamupäivällä, kun valitin taas turhista jutuista. 

Pitäis siivota.

Pitäis lähtee lenkille.

Pitäis käydä kaupassa.

Pitäis siirtää matkakuvat kamerasta koneelle.

Pitäis vaihtaa lakanat.

Pitäis laittaa ruokaa.

Aloin miettiä, miten alkoi väsyttää vain se ajattelukin siitä, että pitäisi yhtä sun toista. Päätin suhtautua asiaan toisin ja tämä oli lopputulos:

Saan siivota. Mulla on ihana koti, jonka saan ihan itse siivota juuri sellaiseksi viihtyistäksi, missä on hyvä olla. En asu enää solussa, jossa joutuisin siivoamaan toisen sotkuja tai miettimään aikaa, milloin olisi sopivinta imuroida ketään häiritsemättä. Sotken itse, siivoan itse. Saan nauttia itse siivouksen lopputuloksesta. Ja lopulta siivoaminen voi olla aika rentouttavaa, kun laittaa hyvät musat soiamaan ja antaa mennä.

Kuvankaappaus 2015-7-26 kello 23.10.09.png

Saan lähteä lenkille. Mulla on kaksi toimivaa jalkaa, jotka ovat kunnossa ja joilla voi lenkkeillä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Lisäksi mulla on käynyt superhyvä tuuri, kun olen päässyt osaksi ihanaa adidasheimoa, tavannut siellä superihania tyyppejä, joiden kanssa treenaaminen on kivaa ja motivoivaa ja joiden Instagram-päivityksille hymyilen joka kerta niitä selatessani.

Kuvankaappaus 2015-7-26 kello 23.12.42.png

Saan siirtää matkakuvat kamerasta tietokoneelle. Hei, c’mon, mä pääsin matkalle ja mulla on oma kamera. Pääsin toisellekin ja mulla on maailman ihanimpia ystäviä, joiden kanssa matkustaa. Eilen olin yhden kanssa Tallinnassa, viime kuussa toisen kanssa Lontoossa. Tallinna-juttuja siis vielä tulossa  – stay tuned!

Saan vaihtaa lakanat. Mulla on maailman ihanin mies, jonka kanssa olla ja elää. Vaihdan lakanat meidän yhteiseen sänkyyn mielelläni. Ja mikä ihanampaa, kuin nukahtaa sunnuntai-iltana puhtaisiin lakanoihin ja niiden tuoksuun.

Kuvankaappaus 2015-7-26 kello 23.03.29.png

Saan laittaa ruokaa ja syödä. Mä voin mennä kauppaan ja ostaa ruokaa – juuri sitä ruokaa, mitä haluan. Mun ei tarvitse tuijottaa kaupassa hintoja sentin tarkasti (toki kiinnitän hintoihi huomiota, mutta ne eivät aina päätä ostoskassini sisältöä), vaan voin miettiä mitä tekee mieli. Saan syödä terveellisesti ja ruokaa on aina riittävästi. Kaikilla ei ole. Ja vaikka ruoan laittaminen ei ole aina mun lempipuuhaa, on sekin parhaimmillaan ihan hauskaa ja ainakin yleensä opettavaista.

 

Vaihtamalla ajattelutapaa, oli päivä hetkessä positiivisempi. Sadekin lakkasi ja sain lähteä lenkille kastumatta.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään