Tänään on ollut jo parin hauskan sattumuksen päivä. 

Lennähdin aamulla kotiin Pohjois-Suomesta ja tein duunipäivän tuohon päälle. Aamuviideltä heränneenä on ajatus harhaillut vähän siellä sun täällä ja väsyneenä tulee myös mieleen mitä ihmeellisempiä asioita.

Ensimmäinen tällainen oli erikoinen himo kesken palaverin. Tuli vain sellainen olo, että nyt olisi pakko saada mustikkapiirakkaa. Emme puhuneet mustikoista, en ollut missään niitä nähnyt, piirakoista puhumattakaan. Mutta vesi kielellä oli selkeä mustikkapiirakka. Vain noin puolen tunnin päästä tuosta hetkestä menin toimiston yhteiseen keittiöön ja kaadoin itselleni kupin kahvia. Avasin jääkaapin oven ottaakseni sieltä maitoa kahvin sekaan ja näin ylähyllyllä jotain uskomatonta. Mustikkapiirakan pala! Eikä tässä vielä kaikki. Lautasella piirakanpalan vieressä oli pieni kyltti, jossa luki: ”Saa ottaa.” Hämmennyin tapahtumasta niin, että piirakka jäi yhä kaappiin mennessäni takaisin palaveriin. Erikoista?

Nukahdin kotimatkalla jo melkein junaan ja väsyneenä alkaa tehdä mieli makeaa. Hymähtelin vielä tuolle mustikkapiirakkajutulle ja haaveilin salaa Makuunin karkeista muistaessani sen olevan kotimatkallani. En kuitenkaan halunnut antaa periksi väsymysmakeanhimolleni vieläkään, vaan päätin mennä fiksuna kauppaan hakemaan ruokaa. Kun sitten ohitin tuon Makuunin matkallani näin päivän toisen hauskan sattuman. Makuunin ikkunat oli päällystetty kylteillä, joissa luki: ”Irtokarkit -50 %.” Siis what?!, kelasin. Ei voi olla totta.

Nyt teen lähtöä salille ja kelasin palaavani Makuunin kautta. Saa kai ihminen joskus olla heikko, saahan? 🙂 Ainakin tällaisen päivän jälkeen.