Neuvoja 18-vuotiaalle minälleni
Mietin pitkään, etten välttämättä olisi antanut 18-vuotiaalle minälleni mitään ohjeita. Osittain siksi, että tuossa vaiheessa siitä olisi tuskin enää ollut mitään apua. Mutta osittain myös siksi, että juuri kaikki mokani ja kokemukseni ovat tehneet minusta vahvemman ja sen mitä olen tänään.
Jos kuitenkin olisin halunnut helpottaa tulevaa taivalta, olisin neuvonut tuota aikuistumisen kynnyksellä olevaa tyttöä näin:
1 Älä yritä olla sellainen kuin muut, vaan mieti mikä on paras tie juuri sulle.
2 Hyväksy omat erityispiirteesi, sillä ne tekevät susta sut.
3 Älä välitä menneistä. Ne on ohi nyt, tapahtuneet. Vaan sä voit päättää, mitä on tulevaisuus.
4 Pidä itsesi liikkeessä ja relaa välillä. Älä suorita mitään, vaan tee aina sitä, mikä tuntuu hyvälle.
5 Älä lopeta tanssimista! Vaikka se ei aina suju, siinä voi edelleen kehittyä. Et ole todellakaan siihen liian vanha.
6 Pidä yhteyttä kavereihin, vaikka muuttaisit maapallon toiselle puolelle. Tee sitä aktiivisesti, ettei yksikään niistä tärkeistä ihmisistä jää menneisyyteesi.
7 Älä hae hyväksyntää muilta, vaan hyväksy itsesi tällaisena. Vaikka kaikki palvoisivat maailmaa sun jalkojen alla, se ei muuta mitään, jos et itse tee niin.
8 Pidä aina hyvät välit vanhempiisi ja sisaruksiin, vaikka mutkia tulisikin matkaan.
9 Tee lista asoista, joita haluat tehdä ennen kun asetut aloillesi. Ja tee niitä kaikkia, ainakin melkein. Matkusta, toteuta unelmia.
10 Syö terveellisesti, liiku kohtuudella ja muista vapaa-ajan merkitys. Aina!
Osaa näistä olen toteuttanut, osaa en. Mutta kuten mainittu: kaikki mokani tekevät minusta minut ja ovat saaneet ymmärtämään asioita laajemmasta perspektiivistä, kun olisin ikinä voinut niitä ymmärtää. Ja samalla tekevät mahdollista siitä, etten jatka noiden virheiden toistamista tai anna oman jälkikasvuni mennä kantapään kautta.
EDIT 6/2018: #olisinpatiennyt
