Tää vallitseva tilanne sai mut haaveilemaan kesästä. En halua vielä luopua ajatuksesta, etten voisi viettää sitä juuri, kuten haluan. Mutta varmuuden vuoksi tein listan kaikesta kivasta, minkä osalta edes pandemiat tai Uudenmaan sulkeminen ei mua pysäytä.
Tänä kesänä 2020:
Ostan ison laatikon mansikoita tai jopa kaksi ja perkaan ne syötäväksi ja pakkaseen.
Pyöräilen toiseen kaupunkiin fiilistelemäänmatkaa ja elämää päiväksi.
Tuijottelen järven rannalla auringonlaskua ja unelmoin tulevasta vuodesta.
Kasvatan tomaattia, persiljaa ja basilikaa, joita käytän ruoanlaitossa kesällä.
Pakkaan reppuni ja suuntaan luontoon retkeilemään.
Leivon mansikkakakun ja raparperipiirakan.
Vuokraan puolison kanssa veneen päiväksi tai menen ajelulle ystävien botskilla.
Matkustan kotimaassa uuteen kaupunkiin. Jos Uusimaa on kiinni, se voisi olla vaikka Hanko!
Istun terassilla sadepäivänä viltin alla ja luen hyvää kirjaa.
Pidän pihapeli-illan omalla nurtsilla, lajeina ainakin futiskikkailu, golfin lähipeli, petanque, frisbeen tarkkuusheitto, vesipallosota ja tennis-pomputtelu.
Keitän trangialla kahvit ja nautin itsetehdyn korvapuustin tai nuotiolla paistettua tikkupullaa sen seurana.
Testaan 3 uutuusjätskiä saman viikon aikana.
Istutan kukkia ja poimin syötäväksikin kelpaavia orvokkeja leipomani kakun koristeeksi.
Teen juoksulenkin lähimetsän poluilla.
Vietän koko päivän paljain jaloin. Tai ehkä jopa viikon.
Grillaan jotain aivan uutta.
Pyöräilen meren rantaan jätskille miehen tai hyvän ystävän kanssa.
Pelaan läpi ainakin 3 eri minigolfrataa sekä 5 eri golfkenttää.
Pakkaan kassiin evästä, hyvän kirjan ja kuulokkeet ja suuntaan piknikille koko päiväksi lähelle tai kauas.
Yövyn teltassa ainakin kerran jollain kauniilla paikalla luonnon helmassa.
Fiilikset on liikkuneet näiden poikkeuspäivien aikana tosi laidasta laitaan. Koen kotona olemisen vuoroin helpoksi ja vuoroin mahdottomaksi. Ensimmäisten viikkojen aikana en sisäistänyt yhtään, kuinka pitkästä ajasta voisi olla kyse, vaikka tiesinkin faktat. Vähitellen on alkanut valjeta, että joudun oikeasti opettelemaan tilanteen edessä ihan uudet rutiinit selvitäkseni järjissäni.
HUOM! Elän parisuhteessa, jossa ei ole lapsia ja molemmilla mahdollisuus etätöihin myös normaaliarjessa. Ymmärrän täysin, että oma tilanteeni ei ole edes verrattavissa ihmisiin, jotka pyörittävät kotikoulua työn ohella tai työskentelevät kriittisissä ammateissa. Tai niihin, jotka ovat eristyksessä yksin, kaukana kaikista läheisistään. Voimia myös kaikille oireiden kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen.
10 x havaintoa kotikaranteenista
1. Hyötyliikunta on jäänyt vähälle, kun työmatkoja tai matkoja harrastuksiin ei ole. Ekan viikon jälkeen takaketju oli niin jumissa, etten voinut lopulta juosta tai oikein istuakaan. Yritän nyt kehittää rutiinejani tukemaan liikkuvuutta, lisäten päiviini kävelypalavereita. Lanseerasin myös webinaari-lenkin, joka on erinomainen tapa paitsi liikuttaa kroppaa myös oppia jotain uutta. Jos markkinointi kiiinnostaa, tsekkaa aiheen mielenkiintoisia webinaareja täältä.
2. Pahin rasti on ollut, etten voi nähdä kavereitani. Ja ärsyttävintä, etten aina muista sitä ennen kun ehdin jo innostua jostain spontaanista kyläilyideasta. Onneksi on some ja ystävät saa videoyhteyden päähän. Nyt kalenterissa on jo etävaunulenkki (vaunut kaverilla) sekä etäviinit pääsiäisviikonloppuna. Ja tänään juhlimme miehen frendin pyöreitä etä-skoolaamalla klo 18. Ei ehkä ihan ne bileet, mitä sankari oli alunperin ajatellut, mutta arvostan, ettei juhlista luovuttu kokonaan.
3. Futis on paussilla ja treenejä aloittelijana vaikea tehdä yksin, vaikka valmentajamme ystävällisesti lähettääkin niihin ohjeita. Tanssitunnit on onneksi korvattu videoilla ja Instagram Live etäopetuksella. Ja nuo Instagram- tunnit on muuten avoimia kaikille, löydät mestoille täältä! Tunnit on olleet kivaa vaihtelua ja haastaneet ajattelua open ollessa ruudulla peilikuvana, kun normaalisti liikkeet tehdään ohjaajam selän takana samansuuntaisesti. SM-muodostelman kuvioita on valitettavan vaikea hioa etänä, mutta onneksi olimme maaliskuun alussa jo hyvässä vauhdissa koreografian osalta.
Muutoksen edessä keho varautuu taisteluun, josta palautuessaan alkaa väsyttää.
4. Ruoanlaitto kuormittaa päätä. Yritän keksiä nyt kaksi pääruokaa meille kahdelle päivittäin. Enkä edes voi kuvitella, miten raskasta tämä on perhearkea pyörittäville! Kaupassakäyntien määrä tuplaantui, mutta hakuaikoja verkkokaupasta, jota aina muutenkin käytämme, on nyt vaikeampi saada.
Mutta kauppareissut tuottavat iloa muuten niin stabiiliin arkeen: tänään mies hurautti lähikaupan lastauslaiturilta kotipihaan peräkontti täynnä ruokakasseja, joista osan kanssa jatkoi äitinsä oven taa. Eläköön ruoan verkkokauppaa! Mun päivän kohokohta oli purkaa miehen täyttämän ostoslistan sato ja sieltä löytyi ihania ylläreitä popcornista pääsiäismuniin. Ja Instagram on nyt pullollaan kokkaus– ja leivontalivejä – ehkä voisin lisätä sisältöihini seuraavaan ruokalähetyksen unboxingin. Kiinnostaisko se?
Vapaapäivän retki Kuusijärven luontoon. Olin liikkeellä aikaisin arkiaamuna ja hiljaista oli.
5. Pysähtyminen toi mukanaan väsymystä. Uskon sen johtuvan toisaalta siitä, että nyt saatu lepo oli kaivattua. Mutta myös siitä, etten saa happea päivisin riittävästi. Tänään kuuntelin DocEmilia-podcastia, jossa todettiin, että muutoksen edessä keho varautuu taisteluun, josta palautuessaan väsymys on luonnollista. Nyt keskitynkin viestimään keholleni eri tavoin, että kaikki on ihan hyvin, eikä tarvitse taistella. Etäpäivän lomassa voi hyvin nukkua päiväunet. Tänään mm. syvävenyttelin ja hengittelin podcastien kuuntelun lomassa. Tässä muutama vinkki podcasteista:
6. Olen herännyt ilman herätyskelloa lähes joka aamu poikkeustilan alettua. Kun ei tarvitse aamulla olla sykkimässä mihinkään, on illalla ollut rennompi fiilis ja siten helpompi nukahtaa. Rytmi on lisääntyneen valon myötä tullut myös viikonloppuaamuihin, joissa haasteena on keksiä tekemistä lauantaiaamuna kahdeksalta. Ideoita?
Olen nähnyt työkavereiden koirat ja lapset, omassa videokuvassani on aina välillä mysteerimies.
7. Mulla on ollut aikaa. Aikaa siivota kunnolla, suunnitella sisustusta, pitää tulppaanit hengissä ja kasvattaa siemenistä pieniä tomaatin taimia. Sain jopa sisustettua ns. ylimääräisestä pikkuhuoneestamme ihan viihtyisän paikan, vaikka tähän saakka se on toiminut enemmän ylimääräisten esineiden varastona ja kuntosalina. Käytän huonetta myös etä-tanssi ja -joogatunteihin, enkä enää törmäile ylimääräisiin huonekaluihin. Jes!
8. Keskityn työhöni paremmin. Tämän tiesinkin jo aiempien etäpäivien perusteella, mutta nämä 9 pakollista ovat tuoneet pitkästä aikaa esille sitä luovuutta ja aikaansaavuutta, joka oli hetken ihan hukassa. Voi kuulostaa hassulta, mutta etäisyys työkavereihin on oikeastaan tuonut heitä lähemmäs. Palaverit ovar rennompia ja kollegat kertovat enemmän arjestaan, tilanteen yhdistäessä meitä kaikkia. Olen nähnyt työkavereiden koirat ja lapset, omassa videokuvassani on aina välillä mysteerimies ja yksikkömme johtaja oli yhdellä kahvitunnillamme sonnustautunut kasvonaamioon ja silmät peittäviin kurkkuihin. Viikottainen horoskooppihetki on etäpalavereidemme parasta antia!
9. Parisuhdeaika on lisääntynyt merkittävästi. Meillä molemmilla on harrastuksia, vaativat duunit ja jonkin verran iltamenoja. Nyt, kun kaikki on peruttu, olemme voineet viettää enemmän aikaa yhdessä. Toki jatkuva yhdessäolo tuo kitkaakin suhteeseen. Nauroin tänään ääneen kuunnellessani tätä podcast-jaksoa. Ja voin yhtyä siinä todettuun tarpeeseen oman ajan tarpeellisuudesta. Onneksi neliömme mahdollistavat meille omat työtilat, jolloin emme vietä koko päivää niin tiiviisti yhdessä. Henkireikänä toimivat myös molempien omat urheilusuoritukset, jolloin saamme luontaisesti omaa aikaa joko kotona tai ulkona.
10. Saat sen, mistä luovut! Uskon, että näiden kuukausien jälkeen tapaamiset ystävien kanssa, treenit ja työt tuntuvat entistä paremmilta asioilta elämässäni. Ja innolla odotan, mitkä uudet, pakon edessä opitut käytännöt jäävät pysyviksi tai luovat jopa jotain aivan uutta.
