Hain toimittajakouluun kolme kertaa. Kahdesti päivälinjalle ja kolmannen kerran aikuisopintoihin, mutta ei tärpännyt. Kirpaisi. Luovuin unelmastani tulla kirjoittajaksi ja keskityin jo hankkimaani ammattiin matkailun markkinoinnin parissa.

Blogi on tuonut mulle palan unelmaani takaisin, samoin mediaympäristö, jossa nyt työskentelen. Viime kuussa kollegani ja ihailemani päätoimittaja järjesti talomme sisällöntuottajille edauskoulun. Agendalla oli editointivinkkejä katastrofien paikkaamiseen, juttutyyppeihin tutustumista ja keskustelua haastattelutekniikoista. Olin innoissani kuin ekaluokkalainen.

Editointivinkkejä bloggaajalle

Keräsin koulutuksesta pointit, joihin mun pitäisi kiinnittää huomiota tekstiä editoidessa. Osa tunnistamistani maneereista nauratti. Tässä tärppejä editointiin bloggaajalle!

Piste on hyvä välimerkki.

Opinnäytetyötäni kirjoittaessa, sain usein palautetta liian pitkistä lauseista. Katkoin niitä pilkuilla. Koin, että lyhyet lauseet ovat tylsiä ja kuuluvat maalaileviin novelleihin. ”Ulkona sataa. On kevät. Tuuli humisee puissa.” Mutta opeteltuani lukemaan tekstini puoliääneen ennen julkaisua, havaitsin vaikeat lauserakenteeni. Noudatan nykyään mantraa ”jos et voi lukea sitä sujuvasti, se pitää muuttaa”. On auttanut!

Ollako vai eikö olla?

Olla-verbin karsiminen. Editointi-opemme sanoi, että hälytyskellojen tulisi soida aina, kun tekstissä on olla-verbi. Voisiko sen korvata verbiä taivuttamalla? Olin iloinen = iloitsin. Kun olin syönyt = syötyäni. Aloin heti tuijottaa kriittisemmin blogitekstieni rakenteita. En kiinnittänyt tähän aiemmin huomiota, mutta pointti kävi järkeen.(tästä kappaleesta editoin yhden turhan olla-verbin)

Sekoita kaneli sokerin joukkoon

Kouluttaja listasi lopuksi sanoja, joiden esiintyessä, hälytyskellojen tulisi aina soida. Kiellettyjen sanojen listalla olivat mm.

• joukkoon
• kannattaa (tehdä jotain)
• haastava
• lähteä tekemään
• yhdessä (jonkun kanssa)

Tunnustan, että resepteissäni lukee usein ”sekoita sokerin joukkoon” sen sijaan, että yksinkertaistaisin virkettä ”sekoita x sokeriin”. Samoin haastava on esiintynyt blogissani varmasti, sekä kehotus tekemisen kannattavuudesta. Onko mulla kohtalotovereita?

Käytä vähemmän passiivia

”Sitten mennään sinne, tuonne, tänne. Siellä tehdään näin.” Yksi mieleeni iskostuneista ohjeista oli kehotus miettiä aina, kuka teksteissä puhuu. Persoona ennen passiivia. Olinko se minä vai oliko se hän? Vai joku ihan muu?

-kin pääte

Tämä on asia, jota editoin omista postauksestani pois kiistatta eniten. Joskus bongaan -kin-sanoja jopa kaksi samassa lauseessa. Miten niiden käyttäminen voiKIN olla niin herkullista ja automaattistaKIN! Haha, tää oli tahallinen ja siksi jätänKIN tämän tähän, vaikkaKIN se normaalisti lähtisi veks läpilukukierroksellani.

Aloita keskeltä, älä alusta.

Mikä on jutussa kaikkein kiinnostavinta? Kouluttava päätoimittaja totesi monen kirjoittajan vielä lämmittelevän alussa asiaan menemisen sijaan. Siksi moni juttu paranee, kun ensimmäisestä versiosta editoidaan alku pois. Jätin tekstistäni alunperin kirjoittamani ensimmäisen kappaleen pois. Kirjoitin sen tähän loppuun, niin voit itse päättää, oliko se turha vai kiinnostava:

Osallistuin viime viikolla töissäni editointikouluun. Olin hommasta innoissani jo bloginkin vuoksi, mutta erityisesti siksi, että koukutus herätti mussa uudelleen selvän tunteen unelmasta kirjoittaa ammatikseni – edes jossain muodossa.

Mitä omia paheitasi tunnistit editointivinkeistä? Jaa kommenteissa ajatuksiasi!

Noora