#Storytime: Jouduin koronatestiin
Kun koronan locked down maaliskuussa astui voimaan, en osannut kuvitella, että elokuun samoina päivinä istuisin kotona odottamassa oman koronatestini tuloksia. Niin kaukaiselta ajatus virukseen sairastumisesta tuntui. Tähän mennessä en tiedä lähipiiristäni ketään sairastunutta ja totta puhuen, en usko itsekään sairastuneeni, kunnes toisin todistetaan. Olo on silti monella tasolla kamala.
Sairastumisen tuoma syyllisyys
Alkuviikosta vatsantoiminta meni yhtäkkiä yli ja tuntui, ettei mikään pysy sisällä. Aamulla en vielä ollut huolissani, mutta oireiden toistuessa pitkin päivää ja pääkivun yltyessä päätin välittömästi jättää futistreenit väliin. Oireiden jatkuessa lääkäri kirjoitti mulle lähetteen koronatestiin. Osalla sairastuneista on ollut vatsaoireita ja lihaskipuun yhdistettynä tilani oli riittävä testaukseen.
Odotin puhelua labrasta lähes koko työpäivän, jossa saisin testiajan ja ohjeet. Ajatukset risteilivät viimeisen viikon aktiviteeteissa. Missä olin ollut? Keitä olin tavannut? Mistä tartunta olisi voinut tulla ja ennen kaikkea, keitä olisin mahdollisesti tautiin tietämättäni jo tartuttanut? Tunsin hirveää syyllisyyttä. Puolisoni onneksi valoi muhun järkeä toistellen, että olinhan käyttänyt maskia julkisissa ja enhän olisi oireettomana voinut mitenkään tietää olevani mahdollinen kantaja.
Koronatesti parkkihallissa
Ajoimme testiä varten toiseen kaupunkiin n. 30 minuutin matkan päähän, pääkaupungin näytteenottopisteiden ollessa niin ruuhakutuneita, että tämä oli ainoa mahdollisuus saada tulokset tällä viikolla. Sain työterveydestä hyvät ohjeet: olin luonnollisesti tästä päivästä lähtien kotikarateenissa ja negatiivisesta testituloksesta huolimatta pitäisi viettää ainakin kaksi oireetonta päivää kotona. Ajattelin heti, että olisin varmuudeksi ainakin viisi – en missään nimessä haluaisi riskeerata, että joku ystävistäni saisi tämän taudin, oli se mitä tahansa.
Näytettä varten piti saapua kellontarkasti lääkärikeskuksen parkkihalliin, jossa oikealla rekisterinumerolla varustettua autoa odotti suojavarusteisiin pukeutunut laborantti. Sain ohjeeksi näyttää henkkarit ikkunan läpi, sillä autosta nouseminen oli ehdottoman kiellettyä. Näyte otettiin ikkunan raosta. Molempiin sieraimiin työnnettiin vuorotellen puikko, jota pyöritettiin siellä hetki ja vedettiin ulos. Alkoi aivastuttaa, mutta en tuntenut kipua. Inhottavaa se oli korkeintaan ja nenä vähän vuosi toimenpiteen jälkeen.
Katanteeniohjeita
Sain testipaikalta lomakkeen, joka kehotettiin täyttämään jo ennen tuloksien saapumista. Lomakkeessa oli ohjeita kotikaranteeniin liittyen. Ihmettelimme puolisoni kanssa kohtaa, jonka mukaan mahdollisesti sairaan testatun perheenjäsenet voivat käydä normaalisti esimerkiksi kaupassa ja apteekissa ennen, kun tartunta todetaan. Päätimme yksimielisesti jäädä molemmat tiukasti kotiin. Lomakkeen kysymykset koskivat oireita edeltävää 24 tuntia ja niiden jälkeen tavattuja henkilöitä sekä viimeisen 14 päivän aikana vierailtuja paikkoja tartuntaketjun jäljittämiseksi. Itkien listasin ihmisiä, joita olin tavannut edellispäivänä. Olin ollut (pakollisissa) kisatreeneissä, joten lista oli valitettavan pitkä.
Tulokset saapuivat
Tulokset tulivat tasan 2 vuorokautta testin jälkeen ja näyttivät onneksi negatiivista. Olin helpottunut, sillä näin ollen en olisi ainakaan tartuttanut muita. Samalla toki mietin, mikä mua sitten vaivasi, jos ei korona. Lääkäri kertoi, että testeissä on aina myös pieni mahdollisuus ns. väärälle negatiiviselle, jonka vuoksi on hyvä pitää oireiden kaikottuakin muutama päivä väliä ennen ihmisten tapaamista.
#StaySafe!
Halusin jakaa tämän teille, sillä näen edelleen kadulla ja julkisissa ihan liikaa ihmisiä ilman maskeja. Ja tosi moni matkustaa somen mukaan jo huoletta näissä niin sanotuissa ”matalan riskin maissa”. Tämän kokemuksen turvin aion olla entistä tarkempi ja kriittisempi sen suhteen, keitä näen ja mitä teen. Vaikkei kyse ollutkaan koronasta, on kaikkien tautien tarttumisen kannalta hyvä pitää huolta etäisyyksistä ja hygieniasta. Vain niin pidämme huolta myös toisistamme!
Noora
Lisää aiheesta:
Asioita, joita en kaipaa korona-pandemiaa edeltävästä elämästäni