#Storytime: Ystävä menneisyydestä

Mulla oli loppukesästä joku tosi masentava päivä ja päädyin selailemaan Facebook-muistoja. Samana päivänä 10 vuotta aiemmin, olin ollut töissä ulkomailla ja vaihtanut useita viestejä samassa paikassa pari vuotta aiemmin tapaamani ystävän kanssa. Klikkasin julkaisun kautta Messengeriin ja aloin lukea kirjeenvaihtoamme aikojen alusta.

Luin lopulta koko ketjun noin kolmelta vuodelta, joina olimme molemmat olleet opiskelemassa tai töissä tahoillamme ystävystymisemme jälkeen. Tullessani viimeisen viestin kohdalle, huomasin liikutukseni. Mihin tämä ihana ystävyys katosi? Miksi viestit loppuivat ja emme enää pitäneet yhteyttä? Hetken mielijohteesta jatkoin ketjua. Jo parin tunnin päästä sain vastauksen ja päätimme tapaamisesta.

Kohtaaminen

Seuravaalla viikolla istahdin odottavaisena kahvilan terassille Helsingin keskustaan. Vaikka edellisestä tapaamisestamme oli lähes 10 vuotta, ei oikeastaan jännittänyt juuri ollenkaan. Kun katseet lopulta kohtasivat, katosivat viimeisetkin jännityksen rippeet.

Oli hassua, miten paljon samoja juttuja meille oli vuosien varrella käynyt ja miten samanlaisessa elämäntilanteessa olimme nyt. Oli paikoin fiilis, että tässä on tää mun long lost twin sister. Tosin ystävälläni on sellainen ihan oikeastikin. 

Jatkuiko ystävyys?

Kesällä kutsuin ystävän meille kylään ja viime viikolla tapasimme taas yhteisen tekemisen merkeissä, josta kerron lähipäivinä omassa postauksessa. Jokaisen tapaamisen jälkeen pohdin rohkeuteni kannattaneen. Miten ihanaa, että olemme taas yhteydessä ja tällä kertaa saman maan lisäksi samassa kaupungissakin! 

Onko sulla vastaavia kokemuksia tai tuliko tätä lukiessa kenties mieleen mennyt ystävä, jonka haluaisit vielä tavata? Oo rohkea! Se kannattaa!

Noora