Synnyttämisen tuskaa ja kesäkuulumisia

juhannuskukkia

Nyt on aika blogihiljaisuuden päättyä tai ainakin toivon niin. Elämä on ollut viime aikoina melkoinen härdelli, jonka alle kirjoittaminen on hautautunut.  Mulla on nytkin puhelin täynnä postauksia koiranpennusta, koronasta, sen päättymisestä ja vaikutuksista mun ajatteluun, mutta en ole saanut niitä puserrettua kasaan ja ulos, tuon nimenomaisen pennun sekoittaessa arjemme pakkaa melkoisesti. Arki koiran kanssa on ollut ihanaa ja rankkaa vuorotellen. Olen edelleen iloinen ihanasta, vilkkaasta pennustamme, jonka persoona tulee esiin päivä päivältä vahvemmin. Pennusta, joka kasvaa kilon viikossa ja painaa pian jo 11 kg kotiutumisen alkupainon 4,9 kg sijaan. Nemo on oppinut istumaan, odottamaan ja tulemaan luokse käskystä. Se on myös löytänyt hampaansa, jotka iskevät milloin seinänkulmaan, miloin meidän raajoihimme. Ja yleensä aina silloin, kun itse pitäisi keskittyä johonkin muuhun. Pentu leimautui alussa meihin vähän liiaksikin – tuntui, ettei voinut mennä vessaankaan ilman stressipissaa lattialla tai sydäntäsärkevää vinkumista. Nyt nukutaan jo kokonaisia öitä – tai no ainakin yhdestätoista seitsemään.

koiranpentu

Blogin päivitystä taas vajaa kaksi vuotta sitten säännöllisemmin aloittaessani päätin, että se on mulle hauska harrastus. Päivitän vain, jos mulla on oikeasti jotain kerrottavaa ja teksti syntyy helposti. En keksi asiaa tikusta, jos ei tunnu siltä. Viime viikkoina aiheita on tulvinut mieleen monia, mutta olisi pitänyt olla nauhuri saadakseni tuon kaiken ajatusvirran ylös. Nyt ajattelin kaivaa puhelimeni kätköistä ne keskeneräiset pätkät ja kasata postauksiksi aiheista vielä ajankohtaiset.

Ja ettei tämä kirjoitus jäisi vaan irralliseksi avautumiseksi, voisin kertoa vähän tähän mennessä eletystä kesästäni. Kesästä, joka on tullut salakavalasti ja joka tuntuu karkaavan alta, sillä emme pääse pennun kanssa vielä ennen toista rokotusta heinäkuussa oikein mihinkään.

synttärit

Synttäripiknikillä

Kesäkuun alussa vietimme ystävieni kanssa synttäreitä ja Koronan loppumisen juhlaa tlivetapaamisella monen kuukauden jälkeen. Meillä on kaikilla synttärit viikon sisällä, joten mikä olisikaan ollut parempi idea kuin viedä ystävyytemme synttäripiknikille. Mukana oli toisen ystäväni taiteilema mudcake-kakku, sipsiä ja skumppaa. Jutustelimme niitä näitä, poltin nenäni auringossa ja jäimme pitkäksi aikaa vielä suustamme kiinni erotessamme taas kotimatkoillemme. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa – huomasimme, ettei etätapaamsiset tai puhelut olleet korvanneet näkemistä, niin paljon oli vieläkin juttuja , joista puhua.

Juhannuksen viettoa

Juhannusviikonloppuna suuntasimme kaveripariskuntien kesken ystäviemme kotiin Vesijärven rannalle. Tuolla tontilla on monien pikkumökkien lisäksi mm. rantasauna, joten juhannus meni herkutellessa, pelaillessa, höpötellessä ja saunoessa rennoissa merkeissä. Olen tutustunut tähän sakkiin puolisoni kautta ja edelleen ihastelen, miten mahtava kaveriporukka heille on vuosien saatossa muodostunut. Juhannuksen vietot kyseisessä paikassakin ovat jo perinne, johon pääsin ensi kertaa mukaan viime kesänä. Tällä kertaa koiranpentumme oli mukana ensimmäistä kertaa ja paikalla riittikin paijaajia, taluttajia ja leikittäjiä, joka toi  kivaa helpotusta välillä meillekin.

Etätöissä mökillä

Töistä huolimatta, jatkoimme matkaa viikonlopun jälkeen puolison siskon mökille, jossa vietimme aikaa isommalla porukalla. Arkipäivät teimme töitä ja koiralle riitti jälleen seuraa muista. En muista, koska viimeksi olisin voinut keskittyä samalla tavalla duuneihin. Ja koirakin arvosti seuraamme taas ihan eri tavalla, kun päivän jälkeen suuntasin jakamattoman huomioni hetkeksi häneen. Tuon helleviikon jälkeen olin sitä mieltä, että aina pitäisi olla mahdollisuus lounasuintiin kesken työpäivän. Oli ihana pulahtaa viileään järveen hikisessä mökissä vietetyn työaamun jälkeen. Ja illalla taas uudelleen saunasta. Palapelien teko 4-vuotiaan seuralaisen kanssa toi myös kaivattua palautumista työpäivään.

juhannus

Kesälomaan on vielä 1,5 viikkoa. Hassua, kun tänä vuonna en ole oikeastaan tehnyt lomalleni mitään suunnitelmia. Koira ja korona olivat yhdessä ja erikseen sen verran ennustamaton combo, että lomaviikkojen ohjelma on tänä vuonna täysin spontaani. Saa nähdä, mitä se tuo tullessaan!

-Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *