Syötkö makeaa vääristä syistä?

Olipa pitkä työpäivä. Väsyttää ja stressaa, olokin on flunssainen. Voisin napata kaupasta mukaan jotain hyvää. 

Onpa yksinäinen ilta ja olo alakuloinen. Vuokraan ehkä leffan ja nappaan kaupasta pussin karkkia tai pienen purkin jäätelöä. Hups, sinne meni, vaikka eilen päätin, että pidän herkuissa tauon. Edellisestä lenkistäkin on jo viikko, mutta menee kai samaan syssyyn vielä toinenkin. Sitten ryhdistäydyn.

Tuttu tunne? Mulle on.

Joku varmasti ajattelee nyt, että ylläolevahan on ihan normaalia ja se toki onkin – johonkin pisteeseen saakka. Huomaan kuitenkin ylläolevien lausahduksien olevan mulle jo käyttäytymismalleja, jotka toistuvat. Herkuttelu, napostelu ja syöminen, kun ei ole nälkä tulee aina ajankohtaiseksi stressaavissa tilanteissa, kun elämässä ei ole kaikki hyvin. 

Samaan kaavaan liittyy myös se, että liikkuessaan ihminen usein syö terveellisemmin. Omalla kohdallani olen huomannut asian olevan juuri näin: jos käyn lenkillä tai salilla, ei tee illalla mieli karkkia vaan proteinipitoista ruokaa ja hyviä hiilareita. Flunssan pakottaessa treenitauolle herkuttelu nostaa jälleen päätään. Jossain vaiheessa homma tulee pisteeseen, jossa millään ei ole enää mitään väliä. Ja tätä seuraa väistämätön morkkis, jonka myötä jään kierteeseen.

Tilanteen saa kuitenkin haltuun. Mitä nopeammin onnistun laittamaan tilanteelle pisteen, sitä parempi. Usein se on hankalaa, kun väsymys, uupumus ja elämän kolhut painavat mieltä lattiaa kohti ja kaupan herkkuhyllyt tuntuvat heviosastoa houkuttelevimmilta. Pyrin noudattamaan tuolloin seuraavia pykälöitä.

Säännöllinen syöminen. 

Kun muistan napta aamiaisen, lounaan ja päivällisen lisäksi pari kunnollista välipalaa, en koe huutavaa nälkää töistä kotiin tullessani ja herkkuja tekee vähemmän mieli. Samoin aineenvaihdunta toimii ketterämmin ja turvotukset jäävät pois nestetasapainon säilyessä kehossa.

Lyhyet, kevyet lenkit.

Liikuntaa ei voi aina pakottaa. Joskus ei vaan jaksa tai ei tee mieli. Tuolloin pyrin muistamaan, että pieni kävelyhetkikin raikkaassa ilmassa antaa kropalleni sitä happea, mitä se tarvitsee voidakseen vähän paremmin. Raitis ilma vie usein makean himot mukanaan ja auttaa hillitsemään tunnesyömistä virkistäessään kropan lisäksi myös mieltä. Aineenvaihduntani saa myös boostia liikunnasta,.

Riittävä uni.

Unen vähyys saa usein haluamaan makeaa. Saman tunteen saavat aikaan päiväunet. Olen itse siinä mielessä onnekas, että liukuva työaika mahdollistaa unien venyttämisen palaverittomina aamuina. Hyödynnän mieluummin tätä vaihtoehtoa kuin päiväunia, joiden jälkeen yleensä tekee vaan enemmän hiilareita ja hiilihapollisia kofeiinijuomia. Hyvin nukutun yön jälkeen tuntuvat ongelmatkin usein paljon pienemmiltä.

Armollisuus itseä kohtaan.

Joskus vaan tekee makeaa mieli ja silloin tällöin voi antaa myös periksi. Aina ei jaksa lähteä ulos tai olla sosiaalinen. Joskus herkkupäivä on ihan paikallaan. Sekin on hyvä muistaa ja erottaa tunnesyömisestä. Kun syö makeaa kohtuullisesti ja harvemmin, maistuvat herkutkin taas paljon paremmilta!

 

Klikkaa sydäntä, jos tykkäsit tai kommentoi omat ajatuksesi alle.

-Noora