Venlalle

Mun piti kirjoittaa tänään pitkä postaus etätyöskentelykokeilustani viime perjantailta, mutta kohtalo päätti toisin. Sain tunti sitten kuulla isosiskoni koiran vetäneen viimeiset henkäisynsä maan päällä. Syntyikin teksti Venlalle – ihanimmalle tuntemalleni Chihuahualle, joka jätti pienistä tassuistaan huolimatta suuren jäljen sydämiimme. <3

Tulit siskolleni, kun olin 18-vuotias. Mulla oli tuohon aikaan lukuloma, jonka vuoksi vietin kanssasi paljon aikaa, siskoni ollessa töissä. Muistan ensikohtaamisemme, kuinka ensin varoin, etten tallaisi päällesi, kun olit niin kovin pikkuinen. Sanomalehtiä oli kaikkialla ja kannoimme sinut niiden päälle, kun pissa meinasi lirahtaa väärään paikkaan. Voivottelimme, kun upotit pienet, terävät naskalisi sormiimme ja sinä kallistelit päätäsi ihmetellen, mitä juuri tapahtui.

Muistan, kun sateisena päivänä veimme sinut ulos ja jäit tärisevin jaloin seisomaan katokseen. Ulkoilu ei päässyt päivämme agendalle. Parhaita hetkiä olivat ne, kun väsyneinä vedimme sikeitä sohvalla, sinä vatsani päällä. Kun opit kiipeämään sohvalle ja sänkyyn itse, saimme olla skarppeina auttamassa sut alas, sillä et päässyt sieltä vielä itse pois.

Nauran edelleen hetkelle, kun tulin koulun jälkeen hoitamaan sinua ja seisoit radion vieressä kuuntelemassa Chingyn ”Right thurr”-biisin alkusointuja. ”Hou, hou, hou” kuului kaiuttimista. Kallistelit päätäsi ihmetellen.

Viime vuosina näimme enää harvemmin, sillä muutin etelään. Saatoin silti tuntea riemun tassuissasi joka kerta ovesta sisään astuessani. Meillä oli aina erityinen yhteys ja rakkautta jaettiin tapaamisilla puolin ja toisin. Kiipesit oma-aloitteisesti syliin rapsutettavaksi. Lähteminen oli aina yhtä vaikeaa. Tapaisimmeko vielä ensi kerralla? Miltä tuntuisi joskus kahvittelu ilman sua pöydän alla.

Näimme kesällä viimeisen kerran, mutta koen suurta kiitollisuutta siitä. Olit jo 15-vuotias, se on kunnioitettava ikä. Sait myös tavata Nemon, jota komensit asiaan kuuluvalla tavalla. Kohtaaminen oli mulle tosi tärkeä. <3

Hyvää matkaa rakas Venla! Ikävä on valtava ja kyyneleet valtameren kokoisia, mutta tiedän, että sulla on kaikki hyvin nyt.

Noora