Näin aion viettää äitiyslomani (rv 25)

Edellisen postauksen inspiroimana jatkan tulevaisuuteni ja äitiyteni suunnittelua keskittyen tällä kertaa äitiyslomaan. Kun vuotta 2017 on kulunut muutama viikko, hyppään liitäen ulos oravanpyörästä. Pakkoneuroottispiirteinen persoonallisuuteni odottaa tuota synnytystä edeltävää kuukautta, jolloin minulla on enemmän tunteja päivässä kuin työssäkäyvänä. Jotta saisin taas jälkikäteen nauraa omien aikomusteni toteutumatta jäämiselle, tein ennakoivan kuvauksen elämästäni äitiysvapaalla:

  • Ennen vauvan syntymää käyn läpi varastokopin. Kyllä, juuri sen, minne en ole uskaltanut itsenäisesti astua muuttopäivämme jälkeen. Se on täynnä tarpeetonta, osittain myyntikelpoista tavaraa. Aika hankkiutua siitä eroon koittaa pian. Facebook-kirpputoriryhmät, valmistautukaa!
     
  • Järjestän kodin vauvalle valmiiksi. Raivaan tilaa vaatteille, vaipoille ja liivinsuojuksille.
     
  • Alan tarjoushaukaksi. Tuloni tippuvat, joten on aika metsästää parhaita k-plussatarjouksia (silti: s-ryhmä on halvempi) ja selvittää, kuka myy tarvitsemani rintapumpun halvimmalla.
     
  • Ei enää kasin aamuja, joten kaikista yösyötöistä ja uupumuksen tunteista huolimatta herään jokaiseen aamuun hitaasti ja ilman vitutusta. Tämä on se kohta, jonka toteutumista epäilen ehkä eniten.
     
  • Annan vuorokausirytmini mennä täysin sekaisin, sillä kuulemma se menee joka tapauksessa.
     
  • Käyn kaupoilla silloin, kun ei ole ruuhkaa. Seuranani Sokoksella on parisenkymmentä mummoa ja seitsemän opiskelijaa, ei kolmeasataa väsynyttä työssäkäyvää.
     
  • Suunnittelen etukäteen, mitä laitan ruoaksi. Tämän lisäksi kokkaan budjetti- ja ravitsemustietoisesti. Todellisuus lienee lähempänä ”yks berlusconi ilman oreganoa kotiinkuljetuksella, kiitos” -puhelua. Perään syyllisyydentuntoinen itku ja soitto miehelle töihin teemalla emmääjaksa.
     
  • Keitän juureksia ja soseutan niitä pakastimeen. Vauvani elää ilman valmissoseita.
     
  • Alan panostaa ulkonäkööni (tässä kohdassa viimeistään kaikki pienten lasten äidit repeävät tai hokevat itsekseen vitunidioottia. En jaksa työaamuina laittaa kauheasti meikkiä puhumattakaan siitä, että jaksaisin tehdä hiuksilleni jotain. Äitiyslomallakin todennäköisesti vietän suurimman osan ajasta yövaatteissa ja hiukset rasvaisina. However, äitiyslomalla yksittäisistä ulkonaliikkumisista tulee Tapahtumia, joita varten ehkä haluankin näyttää kivalta. Ehkä?

pregnancy-1271738_640.jpg

Kaikesta tästä minulle tuli kovin itsekeskeinen olo. Minua houkuttaa ajatus siitä, että ainakin ennen vauvan syntymää minulla olisi aikaa myös itselleni. Siitä huolimatta minua houkuttaa kaikista eniten ajatus siitä, että kaiken sen minä-, raha- ja työkeskeisyyden tilalle syntyy uusi ihminen, joka voi olla minun elämässäni kaiken keskipiste. Joku, josta pitää huolta. Joku, jolle laulaa kehtolauluja joka ikinen ilta.

Kommentit (2)
  1. Hyvä pointti! Suunnittelen siis kolmen viikon pakastemenun! 🙂

  2. Ja vihannesten soseuttamisen + pakastamisen lisäksi kannattaa tehdä ruokaa pakkaseen ihan itelleen. Tämä oli yks parhaimpia neuvoja mitä sain ja jonka myös toteutin 😀 – ainakin ensimmäiset 2-3 viikkoa vauvan syntymän jälkeen ruoanlaitto olis ollut joko hullua tai täysi mahdottomuus.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *