Millaiseen elämäntilanteeseen saa toivoa lasta?

Olen kuullut ja nähnyt paljon vauvauutisia. Facebook-päivityksistä ehkä 60 % on lasten ja vauvojen kuvia. Suuri osa lapsista on varmasti syntynyt rakastavaan kotiin, jossa huolehditaan. Myönnän monesti myös ajatelleeni rumasti tuttujen ja etenkin puolituttujen vauvauutisista. Voi herrantsiisus, miten noi ikinä pärjää vauvan kanssa, kun ei ne pärjää itsensäkään kanssa? Että puoli vuotta yhdessä ja nyt jo pullat uunissa? Good job.

Olen jo täällä avoimesti kertonut, että olen kateellinen paskapää. Olen myös kertonut kroonisesti vauvakuumeestani. Edellä mainituista syistä minun on hyvin vaikea suhtautua aidon positiivisesti yhtään kenenkään vauvauutisiin. Haluaisin revetä kappaleiksi joka kerta, kun kuulen jonkun olevan raskaana. En niinkään ole kiukkuinen vaan surullinen. Minun elämäntilanteeni tuntuu olevan tällä hetkellä kaukana realistisesta lisääntymisajankohdasta. Tai ainakin siitä, millaiseksi kuvittelin sen elämäntilanteen, missä lasta on sovinnaista alkaa yrittää.

Ihanteellinen elämäntilanne perheenlisäykselle (kirjoittajan perinteitä kunnioittava ja äärimmäisen vaativa käsitys asiasta):

• Avioliitto. Minua vähän hiertää se, että nykyihmiset sinetöivät parisuhteen lapsella eivätkä avioliitolla.
• Vakituiset työsuhteet. Perheellä turvattu toimeentulo ja äidillä mahdollisuus pitkään hoitovapaaseen.
• Omistusasunto. Ensin ostetaan tilaa lapselle ja sitten tehdään lapsi.
• Uuden perheenjäsenen syntymän salliva perhe-/parisuhdedynamiikka. Puolisot ja vanhemmat lapset ovat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä elämäänsä ja perheen toimintakykyyn.
   

Oma tämänhetkinen elämäntilanteeni:

• Avoliitto. Kosinnasta ei tietoa, koska parisuhde rakoilee välillä pahastikin.
• Määräaikaiset työsuhteet molemmilla osapuolilla. Työmarkkinatilanne epävakaa molemmilla aloilla. 
• Kaupungin vuokra-asunto. Asuinpaikka on miehen lasten asumisjärjestelyn vuoksi rajattu ja lainansaantimahdollisuudet huonot. Lisäksi asunnon tulisi olla melko tilava, koska miehen lapset ovat jo siinä iässä, että tarvitsevat omat huoneet. Yhteisillä bruttotuloilla tilava perheasunto rajatulta alueeltamme on melkoinen mahdottomuus.
• Epävakaa parisuhde ja omituinen perhetilanne. Parisuhde on toisaalta riitaisa ja räjähdysherkkä, toisaalta monin osin toimiva ja kehityskelpoinen. Lasten reaktio uuteen vauvaan tuskin olisi kovin myönteinen, koska lapset ovat vuoroasumisensa vuoksi jo vähän heittopusseja (anteeksi kannanottoni). Haluaisivat ehkä muuttaa pysyvästi äitinsä luo ja kaikki menisi vituilleen.

Oikeesti. Toivotonta. Haluaisin vaan jo pidellä sellaista pientä nyyttiä ja kasvattaa siitä aikuisen. Olisin hyvin epätäydellinen äiti, mutta lasta minä rakastaisin. Voi itku, miten toivotonta. Eihän tähän meidän kuvioon saa lasta toivoa. Hulluahan se olisi. Tilanteen kohentumiseen mennee kymmenisen vuotta, jolloin olen lähemmäs neljäkymmentä ja maho. Ja mistä sen tietää, vaikka olisin maho jo nyt. Suvussa on lapsettomuuttakin.