Hyviä öitä, isille töitä

Elämme nokianjälkeistä aikaa, jona meille ei juuri anneta toivoa tai lupauksia vakaasta tulevaisuudesta. Leikkuri saksii niitä etuuksia, joita me 80-luvulla syntyneet kasvoimme pitämään kansalaisoikeuksina. Elämä näyttäytyi suurena liikuntahallina, jossa pahimmillaan putosi yhteiskunnan pehmeälle turvaverkolle, mikäli sattui ponnistamaan mahdollisuuksien trampoliinilla liian korkealle. Ehkäpä hieman liioittelen, mutta opintotuki, julkinen terveydenhuolto, kotihoidontuki, työttömyysturva ja muut tukiaiset ovat muodostuneet itselleni itsestäänselvyyksiksi. Siitäkin huolimatta, että kasvoin perheessä, jossa toinen vanhempi oli pitkäaikaistyöttömänä lähes koko 90-luvun. Ja niin oli muuten kavereidenkin vanhemmat. Taisi olla yksi hienompi huusholli, missä molemmat vanhemmat olivat työelämässä siihen saakka, että toinen heistä paloi loppuun ja alkoholisoitui.

Minä olen todellinen ajankohtaisääliö. Keksin tämän termin kuvaamaan sitä, miten en ole suurimmaksi osaksi lainkaan perillä ajankohtaisista ilmiöistä, tapahtumista tai uutisista. Katson aamuisin uutiset, mutta olen kiinnostuneempi Candy Crushista, jota pelaan samalla. Luen nettihesarista otsikot, joiden perusteella tiedän, pitääkö henkilökunnan ruokapöytäkeskusteluissa hyväksyä vai paheksua jotain asiaa. Olen katsonut Trumpin ja Clintonin vaaliväittelyistä pätkiä, ja minusta koko farssi on kuin paras jakso Diiliä ikinä. Minua huolestuttaa syvästi mielikuva Trumpista presidenttinä. Hillarysta tulee mieleen hänen miehensä seksiseikkailut ja Monica Lewinskyn paljastuskirja, jota luin suurella mielenkiinnolla, koska Bill Clinton on kuuma ja karismaattinen mies. Niin joo, Euroopassa vuoden sisään tapahtuneet terrori-iskut ovat pelottavia. Harmittaa, kun ei tiedä, uskaltaako Pariisiin enää matkustaa. Radikalisoituminen ja pakolaiskuorma huolestuttavat minua. Kuukautta ennen valmistumistani ammattiin näin elämäni ensimmäisen leipäjonon. Teen pätkätöitä ja murehdin toimeentuloani, sillä katoan pian työelämästä hoitovapaalle ainakin pariksi vuodeksi. Mikä tässä kaikessa nyt yhtäkkiä on mennyt pieleen?

Edellä mainituista syistä johtuen olen aivan uskomattoman herkistynyt siitä, että Turun telakka sai jälleen miljarditilauksen. Edellisestä ei ole pitkäkään aika. Tällainen on minua liikuttava uutinen.

Jonkun isit saivat taas töitä. <3

ship-100978_640.jpg

Kommentit (5)
  1. Hienoa että otit sen noin etkä minään creepynä stalkkaamisena tms 😀 Onnellista odotusta ja kaikkea hyvää! Meillä vauva on kohta puoli vuotta joten odotusaikakin on vielä melko tuoreessa muistissa.

    1. Sitten onnittelen sinuakin perheenlisäyksestä!

      1. Kiitos 🙂

  2. Hoitovapaakommentista päättelin että nyt olisi onnittelujen paikka!?! Kiva kun kirjoitat taas. Kuulostaa varmaan oudolta mutta luin aikanaan sun blogia ja erityisesti yhtä postausta itku silmässä. Monta kertaa piti kommentoida mutta en vaan ikinä läpäissyt sisäistä sensuuria joten kommentit jäi lähettämättä. Ihanaa jos tilanne on nykyään sellainen kuin kuvittelen!

    1. Kiitos, päättelit oikein! 🙂 Olen ihan häkeltynyt ja yllättynyt kommentistasi, tuli tosi hyvä mieli!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *