Juhlapyhät ovat suurimmaksi osaksi perseestä

Helppoa se silloin oli, kun oli yksin. Yhden juhannuksen nostin tuplapalkkaa työpaikalla, muutaman vietin kavereiden mökeillä. Useimmiten lähdin bussilla synnyinseudulleni, missä äiti oli laittanut herkut pöytään. Siinä sitten vaan vetelin sipsit naamaan ja katselin leffoja. Kävin sikäläisten kavereiden kanssa terdellä ja nautiskelin oleilustani. Rahaa ei kulunut juurikaan eikä tarvinnut siivota. Kunnon mammantyttömeininkiä. Pointtina oli se, ettei juhannus ollut mikään jalustalle nostettu pakkojuhla. Eikä myöskään joulu, vappu tai pääsiäinen. Sitä oli yksin ja meni sinne minne halusi tai jätti menemättä. Paitsi tietysti se harmitti, että oli yksin.

Parisuhteessa asiat ovat toisin. Uusperheessä ne ovat vielä enemmän toisin. En koskaan viettänyt lapsettomia parisuhdevuosia mieheni kanssa, enkä täten ole ehtinyt vakiinnuttaa hänen kanssaan minkäänlaisia perinteitä tai tapoja joulujen ja juhannusten suhteen. Alusta alkaen oli määritelty, että lapset olisivat kanssamme joka toinen juhannus ja joka toinen joulu. Tämä on käsittääkseni aika yleinen käytäntö eronneilla. Perinteitä ei siis juuri muodostu, vaan juhlien viettämisen määrittelevät sopimusehdot. Parisuhdejuhannus on ihan erilainen kuin perhejuhannus. Minä hyppäsin tähän ihan pystymetsästä. Yleensähän se menee niin, että ensin eletään kahdestaan ja luodaan omat traditiot. Sitten ajan myötä kuvioihin tulevat lapset, jotka elävät oman perheensä traditioita siinä missä aikuiset ovat tehneet sitä yhdessä jo ehkä vuosia.

fire-736544_640.jpg

Alla lista uusperheen juhlapyhiin liittyvistä asioista, jotka tulivat entiselle citysinkulle täysin yllätyksinä:

  • Lapsia vituttaa aina. Vaikka olisi kuinka monta vuotta vuoroteltu isän ja äidin kodin välillä juhlapyhinä, lapsia vituttaa aina olla erossa toisesta vanhemmasta – erityisesti juhlapyhänä. Heidän luonnollinen oikeutensa on olla tyytymättömiä tilanteeseen, en minä sitä kiistä. Vituttais muakin.
     
  • Isämiehellä on kauheat paineet järjestää lapsille jotain spessua, koska heidän läsnäolonsa on niin iso juttu. Sitten isämies loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, kun minä en oikein osaa suunnitella mitään perhejuhannuksia hänen kanssaan. En tiedä, mitä lapsiperheet tekevät juhannuksena! Itse haluaisin lähinnä levätä ja ottaa chillisti.
     
  • Kaupassa käynti on aivan helvettiä. Sinkkuna sitä kävi Siwasta hakemassa siiderit ja karkit ja se oli about siinä. Nyt menee parisataa euroa, kun pitää miettiä monen päivän ruoat valmiiksi ja siihen päälle juhannusherkut neljälle ihmiselle. Ei ole kauaakaan niistä ajoista, kun minulle jäi parisataa euroa käteen vuokran ja muiden kiinteiden kulujen jälkeen. Öö… Eikä niitä makkaroita oikeasti ehdi kukaan syömään, kun yhden päivän jälkeen alkaa jo grilliruoka etoa. Ostoskärryjen kanssa liikkuminen täpötäydessä Prismassa ei onnistu enää naisihmiseltä ollenkaan, kun kärryjen sisältö painaa enemmän kuin naisihminen itse. Onni on, jos kauppareissun saa tehtyä ilman lapsia (ja näin ei muuten saa tietenkään sanoa miehen lapsista, mutta mies saa sanoa näin omistaan).
     
  • Joululahjat lapsille. Menee aikamoinen määrä cashia tehomarkkinoituun robottieläimeen (se oppii temppuja!) ja sitten lapsella onkin se jo äidin luona. Ei vituta ei.
     
  • Sukulaisvierailut. Jeesus ja suomalainen kansanperinne ovat antaneet sinulle joululahjaksi jouluaaton, joulupäivän ja tapaninpäivän, jolloin ei tarvitse kuin olla vaan ja maata sohvalla. NOOOOOOOOOOOOT. Jos saat jouluaaton tapeltua kotipäiväksi, joulupäivä menee sitten miehen sukulaisissa ja tapaninpäivä omissani (siitäkin tapellaan). Pääsiäistraditiot ovat myös sukutraditioiden täyttämiä – miehen suvun siis, koska omat sukulaiseni eivät juuri tapaa toisiaan. Hyvää lomaa, voi jumalauta. Kun kukaan sukulaisista ei edes kovin hyvin tule toimeen kenenkään kanssa. Istut siinä viidentoista ihmisen keskellä ilman mitään kosketuspintaa yhteenkään puheenaiheeseen. Olisin senkin ajan voinut käyttää telkkarin edessä.
     
  • Kosteiden juhlien, kuten vapun, juhannuksen ja uudenvuodenaaton vietto on hyvin erilaista kuin ennen. Vappuna käydään ehkä holittomalla piknikillä leikkipuiston vieressä ja viedään lapset tivoliin. Juot uudenvuodenaattona pelko perseessä yhden siiderin ja pelkäät senkin jälkeen, että lapset kertovat äidilleen, että minä siellä ryyppäsin. Olen uusperheeni valinnut enkä haluaisi luopua kenestäkään sen jäsenestä, mutta kaikessa epäkypsyydessäni haluaisin vaan joskus olla parikymppinen lapseton nainen ja vetää perseet.

Unohtuiko jotain? Kaiken tämän jälkeen voin vaan todeta, etten koskaan ole pahemmin perustanut juhlapyhistä ja nykyään pidän niistä vielä vähemmän. Kauheat suorituspaineet, törkeää törsäämistä, hirvittävä määrä organisointia ja lopputulos menee kuitenkin aina pieleen.

Joka tapauksessa hyvää juhannusta!

boat-425074_640.jpg

 

Kommentit (2)
  1. Ihan mahtava tää sun blogi, juuri tälläisiä haluaisin aina löytää lisää 😀 

     

    1. Aww, vähänkö kiva kommentti! Kiva, että luet. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *