Kiitos ystävälle kuvamuistutuksesta, tästä on hyvä ammentaa

Olen Konmari-päissäni karsinut kodistani jokunen aika sitten ison kasan turhaa tavaraa ja teen sitä edelleen. Huomaan kaipaavani mahdollisimman yksinkertaista ja kaunista sisustusta, ei pikkusälää. Minimalisti, sellainen minusta on ehkä kuoriutumassa. Vai onko se ehkä vain tolkun ihminen? 

En ole koskaan ollut mikään tavaran hamstraaja, mutta joskus minulla oli tapana palkkapäivänä laittaa iso summa sileäksi sellaisella Just because -asenteella. Ostin kivoja asioita, koska voin. Lopulta suuri osa tavaroista jäi kaapin pohjalle lojumaan, kun ei tarve ollutkaan todellinen.

Vaikka harrastan edelleen jatkuvaa tavaroiden karsintaa (ja huolellisempaa ostamista), on viime aikojen karsina keskittynyt enemmän ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Viime vuonna koettu läheisen menetys on ollut tämän toteutumisessa avainasemassa. Kun maailma romahtaa, se näyttää hetken todella sumuiselta. Sumun keskeltä alkaa kirkastua kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät asiat ja ihmiset elämässä. Kun asiat tulevat niin kristallinkirkkaana näkyviin, alkaa niiden pohjalta toimia vaistomaisesti.

Menetyksestä ei ole vielä vuottakaan, ja koen että elämäni on muuttunut todella paljon. Osittain tämä on varmasti myös iän tuomaa elämänoppia, että ei sitä aina tarvitse kokea mitään näin järkyttävää ja mullistavaa oppiakseen arvostamaan niitä oikeasti tärkeitä asioita. Elämää järisyttävä kokemus tekee sen kuitenkin väkisin, halusi sitä tai ei. 

Olen kasvanut vahvemmaksi versioksi omasta itsestäni ja sanon mielipiteeni yhä useammin suoraan. Olen oppinut sanomaan useammin myös ei ja poden vähemmän (tässä on vielä työnsarkaa) morkkista siitä että teen asiat niin kuin itse haluan, enkä niin kuin muut minulta odottavat. Olen automaattisesti alkanut viettää aikaa enemmän sellaisten ihmisten seurassa, jotka antavat energiaa enemmän kuin vievät sitä (liittyy myös edelliseen seikkaan) ja kappas, tällaisia ihmisiä on ilmestynyt elämääni lisää. Niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Karsinta aiheuttaa toisinaan myös pientä tunnontuskaa, mutta turhien taakkojen jättäminen taakse keventää omaa oloa. Ei tarvitsekaan enää kävellä kumarassa, vaan voi astella paikalle selkä suorana, vieläkin huikeampana ja vahvempana versiona itsestä.

Ajatuksia lauantaihin, ihanaa päivää! x