Tsau!

Terveisiä täältä peittokasan keskeltä neurologian prujujen ääreltä. Mulle ainakin alkaa niin riittää tämä lukeminen, mutta tuskin olen ainoa, jota ei enää hirveästi näin syksyn viime metreillä kiinnosta kahlata läpi loppumattomilta tuntuvia opiskelumateriaaleja. No, huomennahan sitä sitten pääsee mittelemään omia taitojaan, että kuinka hyvin ne intracerebraalivuodot ja muut neurologiset vammat ovatkaan hallussa. Erehdyin katsomaan eniten pelkäämäni tentin, keskiviikkona koittavan neuropsykologian, aikaisempia tenttikysymyksiä tenttiarkistosta. Tuijotin konetta epäuskoisena vanhojen tenttikysymyksien lävähdettyä ruudulle, sillä kysymykset olisivat voineet olla vaikka arameaksi: en osaisi vastata niihin rivilläkään. Mmm, diskonnektiosyndroomat ja ylemmän temporaaliuurteen alueen tehtävät aivotoiminnoissa, odotan teitä innoissani. </3

Onneksi varastossa on vielä muutama kuva viime viikolta, sillä tämän päivän kotiasussa (krhm, yöpuvussa) ei todellakaan ole mitään nähtävää. Tällaisissa asuissa huitelin viime viikolla yliopistolla:

Housut ja nahkaliivi: Only. Farkkupaita: second hand.

Housut: Only. Musta peruspaita, pitsipaita ja rannekoru: second hand. Huivi: H&M.

Nyt vaan uudet kynsilakat kynsiin, iltapalaa naamaan ja sitten saunaan köllimään! Ja sormet ja varpaat ristiin ja rukouksia neurologian jumalille, jotta ne olisivat valinneet taitotasoani vastaavia kysymyksiä huomiseen tenttiin.

x Marjo

Long time no see!

Kiirettä on pitänyt: syksyn toinen tentti on nyt takana ja vielä neljä edessä. Tämä päivä onkin kulunut neuropsykologian opuksen ja neurologian prujujen parissa, huominen ja maanantaikin menee melko pitkälti lukiessa. Eilen pidin kuitenkin taukoa lukemisesta, koska kestitsimme ystäväpariskuntaa itsenäisyyspäivän vastaanoton ja saunomisen merkeissä: nautimme omilla pikku käpälillä väsäämiäni ruokia, saunottiin ja tietenkin seurattiin tarkasti, miten kättely sujuu Tampere-talolla. Olin kyllä pettynyt, miten tylsiä tai todella kummallisia juhlavieraiden asut olivat pääsääntöisesti: pukuetiketin höllentäminen laski kyllä asujen tason melkein pakkasen puolelle. Joukossa oli kuitenkin muutamia helmiä ja parhaat asukokonaisuudet olivat tänä vuonna mielestäni Satu Taiveaholla, Elina Kiikolla, Jaana Pelkosella ja Jenni Haukiolla. 

Eilen vedin leipomis- ja siivoamisurakan jälkeen päälle hieman juhlavammat vaatteet 96 -vuotiaan Suomen kunniaksi:

Röyhelötoppi ja hame: second hand. Kaulakoru: saatu lahjaksi. Korvikset: Glitter.

Ja alkuviikolla, tarkemmin ottaen tiistaina, olin tyylistäni poiketen hyvinkin vaaleassa asussa liikkeellä (kun törmäsin ystävääni yliopistolla, hän ei aluksi edes tunnistanut minua ja syy oli ”Kun ei sulla ole mitään mustaa päällä”).

Farkut, harmaa paita ja farkkuliivi: second hand. Huivi: H&M. Surkea nykerö takaraivolla: meikäläisen säälittävän kokoinen nuttura. Toivottavasti Joulupukki toimittaa sen nutturadonitsin oikeaan osoitteeseen…

Huhhuh, enää viikko tätä syyslukukautta jäljellä. Syysloman tienoilla tuntui vielä, että ei tämä syksy lopu ikinä. Ja mitä lähemmäs tenttisumaa olemme tulleet, sitä nopeampaa aika vyöryy eteenpäin. Vielä ihan äsken tentteihin oli neljä viikkoa aikaa ja nyt se paljon pelätty 4 tentin putki on kahden päivän päässä. Outoa. Mutta onneksi neuropsykologian ja muiden hirvityksien jälkeen alkaa loma! Vihdoinkin on aikaa nähdä ystäviä oikein ajan kanssa, haahuilla kalsarit jalassa ja tonttulakki päässä joulukuusen valossa, lukea niin monta opiskeluun millään tavalla liittymätöntä kirjaa kuin vain huvittaa ja maata vaikka koko päivä X:nä suosikkisarjojen pyöriessä taustalla. Ah, mitä autuutta.

Nyt päätän kuitenkin työntää corpus callosumim, homonyymin hemianopian, pareesit, ICH:t, neglectin ja aleksian ilman agrafiaa taka-alalle ja köllähtää poikaystävän kainaloon sohvalle nauttimaan jostain nimeltä mainitsemattomasta HBO:n supersuositusta sarjasta.

x Marjo