Viime viikon loppupuolisko tuntui menevän ohi kuin hujauksessa, kun ohjelmassa oli kolme työvuoroa, epätoivoista opiskelumotivaation etsintää sekä raivokasta hakukoneiden käyttöä, kun yritin saada käsiini järkeviä tutkimusartikkeleita kandiini. Kuvittelin ennen joulua, että jee, kandiaiheeni on nyt loistava ja kaikki 8 tarvittavaa tieteellistä tutkimusartikkelia on nyt kasassa. Olin väärässä. Ja pahasti. Kevätlukukauden alettua minulle iski ihan jäätävä paniikki, kun tajusin, että a) jo keräämistäni alkuperäisartikkeleista ehkä puolet täyttävät niille asetetut pilkuntarkat säännöt ja b) minulla ei edelleenkään ole toista tutkimuskysymystä, johon löytyisi aiheen vajavaisesta englanninkielisestä tutkimusaineistosta kriteerit täyttäviä tutkimusartikkeleita. Siispä käytin viikon aikana varmaan 10 tuntia artikkelitietokantojen läpikäymiseen, mutta sain vain laihoja tuloksia. Löysin lupaavia artikkeleita, jotka paljastuivat mahdottomiksi saada käsiinsä, ellei halua pulittaa 10 euron suuruista kaukolainamaksua yliopiston kirjastolle. Olin eilen jo aivan epätoivon partaalla tämän kandihomman ja mahdottomalta tuntuvan artikkelinetsinnän kanssa, kunnes parhaalla ystävälläni leikkasi. Hän nimittäin tajusi, että kirjasto Pegasuksen 2. kerroksessahan lymyää niitä artikkelitietokantojen haravoimisen mestareita, informaatikkoja, joilta voi maksutta käydä kysymässä apua tiedonhakuun liittyvissä pulmissa. Hahaa! Säntäsin sinne tänä aamuna ja iskin tiskiin pitkän listan lupaavilta vaikuttaneiden artikkeleiden otsikoita, jotka informaatikko sitten näpytteli koneelle. Pienten tietoteknisten taikojen jälkeen sain käsiini pinon alkuperäisartikkeleita, jotka toivottavasti auttavat minua eteenpäin tässä kandiksikin mainostetussa kirjallisuuskatsausprojektissa. 

Kengät: Skopunkten. Housut: Gina Tricot. Toppi, jakku, kaulakoru ja rannekoru: second hand. Tässä asussa olin viime viikolla yliopistolla. Olen aivan rakastunut tuohon uuteen keltaiseen jakkuuni, jonka löysin Second Hand Storelta! Yhdistin siihen uuden peplum -topin sekä vuosia sitten kirppikseltä löytyneen pitkän kaulakorun.

On ollut kyllä hankalaa löytää motivaatiota opiskeluun, kun lähinnä tekisi mieli vain harrastaa kivoja juttuja, nähdä ystäviä, matkustaa jonnekin ja joskus ihan vain ottaa rennosti ilman, että takaraivossa jyskyttää 100 ja 1 opiskelujuttua, jotka pitää saada tehtyä aikataulun mukaisesti. Tämä kevät tulee olemaan melkoista yksinpuurtamisen aikaa, sillä meillä ei ole normaalista poiketen paljon ollenkaan pakollista läsnäoloa yliopistolla, vaan kaikki päivät pitäisi jaksaa yksin naputella esseitä, terapiahommia ja kandia. Joka tarkoittaa siis käytännössä sitä, että pitäisi jaksaa loputtomasti etsiä tieteellisiä lähteitä kirjoitettavana olevaa 5 esseetä varten sekä syventyä kandin aiheeseen. Phuuh. Mutta ehkä tämä opiskelu ei tunnu enää niin pakkopullalta sitten, kun päivä taas pitenee ja ilmassa on jo lupaus kesästä.

Miten sinulla sujuu opinnot: hajottaako vai sujuuko kuin tanssi?

x Marjo

Viime sunnuntaina puhkuin ja puhisin, kun pohdiskelin, että millainen viikko on taas tulossa. Tämän viikon ohjelmassa kun oli opiskelijaterapiaa, esseiden värkkäämistä, kandin edistämistä, kesätöiden etsimistä, 3 työvuoroa ja vielä hirveääkin hirveämmän audiologian uusintatenttiin lukemista. Sain nimittäin jokin aika sitten tietää, että sain elämäni ensimmäisen hylätyn juurikin tuosta emeritusproffan pitämästä audiologian kurssista. Luin siis hammasta purren tenttikirjasta otoakustisista emissioista ja induktiivisesta kuuntelusta niin, että pää savusi. Eilen yliopistolla palloillessani päätin käväistä logon amanuenssin huoneessa katsomassa audiologian tenttipaperini, jotta tietäisin, missä oikein meni vikaan ja paljostako läpipääsy jäi kiinni. Hämmästys oli suuri, kun tenttipaperissani komeili reilusti läpipääsyyn riittävä pistemäärä sekä hyväksytty arvosana 1. Vedin melkoiset voitontanssit amanuenssin huoneessa koepaperi kädessä, kun tajusin, että minun ei tarvitse lukea enää mitään aivorunkovasteista eikä akustisesta impedanssista! Tuon uutisen jälkeen loppupäivä sujui loistavasti, eikä edes yhteistyöhön suostumaton kirjaston kopiokone, ylihintainen herkkulounaana mainostettu, mutta munakkaaksi naamioitu karsean makuinen ”kalapihvi” tai perunapeltoja muistuttavilla teillä pyöräily voineet latistaa loistavaa fiilistäni.

Kengät: Skopunkten. Housut: Gina Tricot. Toppi ja jakku: H&M. Laukku: Seppälä. Korut: second hand. Tässä asussa kävin jokin aika sitten poikaystäväni kanssa leffassa katsomassa Nälkäpelin sekä natustamassa ihanaa sushia Tomossa.

Nyt, kun tuon uusintatentin taakka on tippunut harteiltani, voin tehdä jotain muutakin, kuin nököttää keittiön pöydän ääressä paperi- ja kirjapinojen keskellä. Ajattelin siis tänään hieman hemmotella itseäni ja suunnata pitkästä aikaa Paljekirppikselle katsomaan, löytyiskö sieltä jotain mukavaa. Opiskeluhommista ei tosin täysin voi luistaa, sillä tässä tulevien viikkojen aikana pitäisi tehtailla 5 tieteellistä artikkelia motorisista puhehäiriöistä sekä saada se kandi kunnolla alkuun. Phuuh. Onneksi meillä ei ole tällä hetkellä juuri nimeksikään pakollista läsnäoloa yliopistolla, joten näitä mahtavia tieteellisiä tuotoksia voi edistää ihan kotisohvalta käsin kalsarit jalassa ja teekuppi nenän edessä! 🙂

Nyt kuitenkin suuntaan kohti tämän päivän koitoksia, adios!

x Marjo