Tuore kandi ja publiikkiasu

Tänään on tullut mässytettyä kinderkakkua ihan urakalla sekä etsittyä kukkapuskille maljakoita kaappien perukoilta, sillä järjestin lähisuvulle pienet kandikahvit torstaina saatujen kandinpapereiden kunniaksi. Eilinen päivä meni leipoessa, kun pyöräytin kaksi kinderkakkua (lähtee kyllä makeannälkä!), mustikkamuffinsseja ja kylmäsavulohipiirakkaa. Leipomukset onnistuivat, vaikka meikäläistä vaivaa joku epäsäännöllinen dementia, sillä leipoessa (ja ommellessa) tulee tehtyä nykyään jotain aivan idioottimaisia huolimattomuusvirheitä. Tuli taannoin muun muassa ommeltua oikein huolella neuletakin kankaat väärin päin yhteen sekä suoralla- että siksak-ompeleella ennen kuin huomasin mokani..

Torstaina vietettiin syksyn ensimmäistä humanistisen tiedekunnan publiikkipäivää, jossa eri alojen opiskelijat valmistuivat kandeiksi ja maistereiksi. Vaikka tilaisuus järjestettiinkin aivan tavallisessa luentosalissa, oli ilmassa juhlan tuntua, sillä lähes kaikki valmistuvat olivat pukeutuneet etiketin mukaisesti juhlaan. Taisin valitella täällä bloginkin puolella asukriisiä, joka onneksi ratkesi sillä, että kävimme parhaan ystäväni kanssa läpi valtavan kasan potentiaalisia juhlavaatteita, jotka kippasin makkarin sängylle. Päädyin pienen sovittelutuokion jälkeen tähän asuun, jossa yhdistyy kirppislöydöt sekä pari kaupasta ostettua vaatetta: 

Kengät, toppi ja korut: second hand. Hame: H&M. Vyö: Stockmann.

Jäin miettimään melko kirppislöytöpainotteisen juhla-asun valittuani, miten halpoja kirppislöytöjä ja edullisia ketjuliikevaatteita hyödyntämällä on helppo näyttää hyvältä. Laskeskelin huvikseni tämän juhla-asun kustannukset (miinustin kuluista kellon ja alusvaatteet, sillä no, ne kuuluvat niin arkeen kuin juhlaankin. Ainakin meikällä.) Korkkarit maksoivat kirppiksellä 4e, kaulakoru 1e, sormus 1e, rannekorut 1e, korvikset 4e ja toppi noin 4e. Hameen olen löytänyt H&M:ltä joskus vuosi sitten 14,95e hintaan ja vyön ostin Stockalta ja se maksoi myöskin 14,95e. Tämä hieman boheemi juhla-asu koruineen ja kenkineen maksoi minulle siis yhteensä vain 45 euroa. Ei paha! Tuo kuvassa näkyvä tutkintotodistus onkin siis heittämällä publiikkiasuni kallein osa, sillä se on maksanut kolme vuotta verta, hikeä, kyyneliä ja ihan liian monta kahdeksan aamua luentosalissa Hu301.

Kandidaatin papereiden saaminen oli kyllä hieno juttu, sillä logopedian opinnoistani on nyt virallisesti enemmän takana kuin edessä. Jee! Nyt vain pitää jatkaa räpiköimistä loputtomalta tuntuvassa tehtävien meressä. Tänä syksynä pitäisi tehdä lyhyt terapia, pitää asiantuntijaesitelmä, tenttiä syventävä kirjallisuus, suunnitella gradua, suorittaa kiertoharjoittelu, selvitä tilastotieteen 2 -kurssista sekä hankkia loppuharjoittelupaikka, jonka saaminen tuntuu olevan lähes yhtä helppoa kuin albiinotapiirin bongaaminen. Ensi keväänä on luvassa ainakin gradun tekemistä, vapaavalintaisten kurssien ja logopedian erityiskysymyksien suorittamista.

Onneksi voin nyt kuitenkin sysätä hetkeksi opiskeluajatukset taka-alalle ja katsoa ehkä vielä yhden jakson Wallanderia. Tai kaksi. Ja ottaa seuraksi poikaystävän ja puolikkaan kinderkakun. Omnomnom. Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja kivaa uuden viikon alkua! 

x Marjo